Perhosia, treeniä, duunia.. This is my Life!

Taas on aika vierähtänyt mukavasti ihan huomaamatta.. Onhan siitä jo yli kuukausi kun siirryin Helsingistä Hämeenlinnaan, oikeastaan lähemmäs kahta kuukautta taitaa olla, mutta ei se siltä tunnu.. Nyt taitaakin olla aika paljastaa mun suur suunnitelma jonka osa jo tietääkin. Tänään on jäljellä 20 päivää lähtöön, lähden nimittäin tämän kuun 22.päivä lentäen kohti Australian maata. Siellä on tiedossa vähän kuvauksia siellä sun täällä ympäri mannerta ja viereisiäkin mantereita ja tottakai tankotanssia!! En malttaisi odottaa, mutta vielä hetki täytyy koittaa malttaa mieli ennen kengurukenkien pakkaamista. :)

Odottaminen tosin on sujunut vaivatta  kun on ollut niin mukavaa viettää aikaa Hämeenlinnassa läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa. Täytyy sanoa että pari edellistä viikkoa on kulunut kyllä odotellessa kaikkea muuta kuin tuota matkaa. On tullut ravattua Parolannummen Panssariprikaatin Sotilaskodissa aikalailla ja viikonloput onkin mennyt sotilaan kanssa. Kai mä olen nyt ns inttileski? :D Kamalaa, kuinka teiniä.. "Mun poikaystävä on armeijassa." Haha. No minkäs sille mahtaa, joskushan se on käytävä ja nyt se osu tähän saumaan. Sotilas jää siis vajaan kolmen viikon päästä Suomen metsiin leikkimään sotaa ja mä lähden toiselle puolelle maapalloa katselemaan miltä siellä metsät näyttää.. Saas nähdä mitä siitä tulee. Oon mä luvannu takaisin tulla, pakkohan mun on. Ei moni onnistu viemään multa jalkoja alta, mut tää herra onnistuu siinä jatkuvasti.
On se vaan hieno fiilis kun näkee toisen kävelemään vastaan kasarmin porteilta hymyillen valmiina kaappaamaan syliinsä, hymyy nousee omillekin kasvoille ja tuntuu kun perhoset lentelis varpaista päähän ja takasin. Jalat astuvat kuin itsestään toistensa eteen nopeammin ja nopeammin kunnes toinen onkin jo siinä edessä ja nostaa syleilyynsä niin etteivät jalat enää kosketa maata. Ja on se vaan haikee fiilis viedä toinen viikonloppulomien päätteeksi kasarmin porteille, silittää toisen poskea, katsoa silmiin ajatellen että on jo nyt ikävä. Suudelma ja toinenkin, vielä kolmas, toinen sivelee poskeani ja toteaa että nyt on mentävä, auton ovi aukeaa, saan vielä yhden suukon ja sitten hän nousee autosta, viittoo kädellään sanoakseen heippa ja kiiruhtaa kohti portteja.. Sitten ajankin kotiin huokaillen ja nyt jo ikävöiden.miettien jo seuraavaa kertaa kun taas nähdään. No mut onneksi nykyään on jo matkapuhelimet. :D

NO mutta juu, onhan sitä treenattu ja tehty hommiakin parin edellisen viikon aikana.. On ollut muutamia kuvauksia esim täällä Hämeenlinnassa, Helsingissä ja Ähtärissäkin kävin. Lenkillä on käyty ahkeraan. Kerran rullaluistelin Parolannummelle, joka aamu on käyty kävelemässä ja pari kertaa juoksemassakin, lihaskuntotreeniä, venyttelyä ja vähän tottakai tankoiluakin!

Tänään kävin aamulla kello 6.00 tunnin mittaisella juoksulenkillä ennenkun hyppäsin kello 8.11 junaan kohti Jyväskylää. Kuvaukset siellä meni hienosti ja tulipa sitte ihan aiheeseen liittyviä kuviakin.. Vanha, siis todella vanha armeijan prätkä ja 1893 valmistettu rynkky, siinäpä vasta rekvisiitat. SIeltä kiireen vilkkaa sitten takaisin Hämeenlinnaan ja moikkaamaan sotilasta. :)
Huomenna on aamulla vuorossa taas lenkkeilyä ja lihaskuntoa, ja vähän tankoilua nyt kun on oma tanko pystyssä keskellä huonetta!! Iltapäivästä hyppään junaan ja matkustan Helsinkiin ystävän luo, mennään käymään Kaivolla, itse kun en ole oikeastaan käynyt missään ikuisuuksiin, mutta meneepä taas ulkoilut selvinpäin, niinkun oikeastaan aina.
Torstaina, perjantaina ja lauantaina on töitä Hartwall Areenalla, siellä on juontohommia tietokoneiden parissa.. Tietokoneistahan en tosiaankaan mitään oikeestaan ymmärrä mutta nyt on sitten kai korkea aika yrittää ymmärtää edes jotain, tai sitten ei! :D Kyseessä kun on kilpailujen juontamista ja tarkoitus kai ottaa se leikkimielisesti ja huumorilla, eli on sitten vaatetuskin sen mukainen.. Lupaan ottaa kuvia!
Lauantai iltana töiden jälkeen sitten pikapikaa takaisin Hämeenlinnaan katsomaan sotilasta joka pääsee lomille perjantaina.. Ja saapa nähdä onko Helsingissä vielä jotkut kuvauksetkin keskiviikon ja lauantain välisenä aikana, muutamat olis suunnitteilla mutta saa nähdä miten aikataulut natsaa yhteen..

Mulla oli kyllä mielessä vielä jotain mistä olisin halunnut nyt kirjottaa mutta yllätys yllätys muisti pätkii ja pahasti.. jälleen. No kirjotan lisää kun mieleen tulee että mitä piti kirjotella.. lisäilen noi muutamat kommentit mitä tonne tarkastukseen oli tullut ja vastailen niihin asap. Sekä tartun toki aiheisiinkin joita niissä käsitellään! :) Ja on mulla tosiaan pari jännää ns uutistakin mm kuvauksiin liittyen mutta kerron niistä lisää vasta sitten kun mulla on oikeesti lupa siihen!! :D

VIDEOITA :)

Nyt sain viimein ladattua tankotanssivideoita. :) JEJEEE!! Youtubesta löytyy siis Tanjaspassion on käyttis mutta tässä nyt ne linkit niihin videoihin. VIDEO 1 ja VIDEO 2

Nää videot on siis kuvattu Haapamäellä 2.7 :) Eli se kuuluisa hyvin hikinen reissu! Toivottavasti tykkäätte. :)

kuski, lapsenvahti, tyttöystävä ja mitä vielä? :D

Jaha mistähän sitä nyt alottais sitten. Viime viikko menikin taas treenatessa. Yllättävää sinänsä. Keskiviikkona rullaluistelin Turenkiin, tulihan siitä noin 20km matkaa ja siellä sit vietin aikaa ystävän kanssa.. Sitten päätettiin lähtee veneilemään, ja ai että oli nättiä. Turengista veneiltiin Parolaan, Mierolan silta kahvilaan poikkeemaan. Välissä pysähdyttiin Hotelli Vaakunan terassille kahville ja mun oli pakko päästä vessaan kun olin lipittänyt muutamia litroja taas vettä rullaluistelun aikana ja sen jälkeen. Lähtipä painoakin kivasti keskiviikon aikana 1,5kg, nestettähän se oli suurimaks osaks mutta lähtipä kumminkin.

Torstaina kävin taas Hämeenlinnan Night Lifessa selvinpäin, mutta hauskaa oli. Tanssittiin ja höpöteltiin ja ulkona kun oltiin niin saatiin hyvät naurut kun multa ja mun tummaihoiselta ystävältä Zeriltä tuli pariskunta kysymään " anteeks ootteko te kauan ollu Suomessa? Kuunneltiin että puhutte sujuvaa Suomea." Siihen sit vastattiin että ollaanhan me täällä se noin 20 vuotta asuttu ja oltu. No eipä ollut ainut kerta viimeviikolla kun mua luullaan ulkomaalaiseks. Lauantaina jonotin automaatille ja mun edessä oli kaks tyttöä jotka puhu keskenään suomea, mun lompakko tippui maahan ja kolikot levis pitkin katua ja toinen tytöistä sit kyykisty keräämään niitä ja kysyi "Can I help you?" Nousin ylös, tyttö ojensi kolikot mun käteen ja katsoin tyttöä silmiin sanoen "kiitti" siinä meni tyttö sit hiljaseks ja hymyillen poistui paikalta. No mutta joo tosiaan torstai päättyi sit siihen että kokosin äidin takapihalle telttaa aamulla viiden aikaan ettei tarvinut mennä herättämään koko perhettä.

Viikonloppu menikin taas kuskina ja "lapsen vahtina". Perjantaina olin ensin kavereiden työmaalla käymässä, suurimmaks osaks vaan paistattelin auringossa siellä mutta sitten leikin siivoojaa kun siivosin katolta heitettyjä huopia pihamaalta yhteen pinoon. Sitten kiipeilin tikkailla viemässä pojille kulmarautoja ja vesipulloja, jossain vaiheessa yritin leikkiä hoitsuakin kun joku pässeistä astu naulaan, jalkaa olis pitäny desinfioida yms mutta miehet??
No myöhemmin sitten baarissa pomppimisen jälkee pari näistä samaisista kavereista meinas hukkua lasten kahluu-altaaseen heti kun en ollut vahtimassa vaan nukkumassa. Yks sai veren myrkytyksen kädestä olleesta haavasta kun lillui siellä altaassa. Yritin kai muutamaan otteeseen sanoa että se haava pitäis putsata ja laittaa siihen joku side ja suoja kun siellä altaassa lilluu mutta eihän miehet mitään usko.
Täytyy sanoa että on se kuskina ja "lapsenvahtina" oleminen rankkaa, sunnuntaina olin todella väsynyt, simahdin sohvalle hetkeks siinä yhdeksän maissa ja sitten piti lähteä vielä hakemaan yhtä ystävää Valkeakoskelta. Perjantaina olin vienyt sen Aitooseen ja sunnuntaina ne sitten porukalla veneili sieltä pois päin, osa porukasta jäi Valkeakoskelle vielä jatkaamaan niin pitihän tyttö hakea sieltä sitten kotiin. Kun pääsin reissusta kotiin pystytin taas teltan takapihalle ja kömmin sinne nukkumaan. Oli kiva aamulla herätä auringon paisteeseen ja siihen kun koira ulisee teltan ulkopuolella. Raikas ilma ja auringon paiste, mikä sen parempi tapa herätä.
Maanantaina toivottelin Zerille onnea armeijaan ja surin kun ei nähdäkkään hetkeen.. Maanantai-iltana menin taas telttaan nukkumaan, yöllä heräsin kuumuuteen ja kuuntelin kun sataa. Sateen ropinaan oli mukava nukahtaa.

Eilen päätettiin Veeran kanssa lähteä ajamaan Tampereelle yllättämään Marie. Yllättäminen onnistui mukavasti ja raahasinkin tytöt sitten leffaan katsomaan Cameron Diazin tähdittämään Bad Teacher- leffaa kun mulla on vielä jäljellä Finnkinon työajoilta leffalippuja. Leffan jälkeen istuttiin muutama tunti Passionin terassilla nauttimassa jäävettä ja kahvia ja höpöttelemässä niitä näitä. Kellon lähestyessä seitsemää lähdettiin Veeran kanssa ajelemaan kotia kohti. Enää eilen en viitsinyt mennä telttaan nukkumaan, äiti oli korjannut teltan saunaan kuivumaan kun Hämeenlinnassa oli satanut helkutisti vettä sillä välin kun itse olin Tampereella.

Tänään aamulla lähdin koiran kanssa joka aamuiselle lenkille, lenkin jälkeen tein niin hurjan lihaskunto treenin että oksensin ennenkuin olin syönytkään. Ja kun aloitin aamiaisen syönnin, eli siis mansikka-activiaa, maitorahkaa, proteiini jauhetta ja mustikoita sekaisin, en ollut kerennyt kun pari lusikallista suuhuni lappaamaan kun juoksin taas jo vessaan oksentamaan senkin vähäisen ruoan ja treenin aikana juodut vedet. No oksentamisen päätyttyä sain syötyä loppuun, ja sitten olikin vuorossa pienet päikkärit. Koira valvotti yöllä haukkumalla unissaan ja välillä vähän vähemmän unissaan kun rakas pikkuveljeni suvaitsi saapua kotiin ties koska, olin liian väsynyt katsoakseni kelloa silloin.
Päikkäreiden jälkeen lähdin hakemaan kaupasta parsaa, herkkusieniä, sipulia ja proteiini juomaa. Sitten paistoin kanafileitä, parsaa, sipulia ja sieniä mulle ja äidille ruoaksi, ruoka nautittiin terassilla auringossa. Terassilla sitten oonkin loikoillut siitä asti, juoden vettä ja nauttien auringosta, en varmaan oo tarpeeks ruskea vielä niin täytyy ottaa vielä vähän lisää aurinkoa. ;) Täytyy seuraavan tekstin yhteyteen liittää joku kuva tästä rusketuksesta.
Täytyisi saada niitä kuvia kinuttua Klasultakin viikon takaiselta tankotanssikeikalta jotta sais niitä vihdoin lisäiltyä. Ja keikka videokin pitäisi saada ladattua koneelle ja vähän pätkittyä niin voisi senkin julkaista, ei viitsi kokonaisena laittaa tänne kun lataaminen vie sillon tällä mun koneella ja netillä ikuisuuden. :D

Loppu viikon ohjelmassa onkin sitten pirusti lisää treeniä ja auringon ottoa jos säät sallii. Ens viikolla kun on ainakin yhdet kuvaukset Jyväskylässä, luultavasti yhdet Helsingissä ja mahdollisesti yös täällä Hämeenlinnassa. Perjantaina saatan piipahtaa syömässä kuvaaja ystävän kanssa jonka kanssa on kuvattu ekaa kertaa kun olin vielä ihan pikkuinen teinityttö, vuonna 2007 taidettiin kuvailla täällä Hämeenlinnassa.
Saas nähdä oonko viikonloppuna sitten taas kuskin roolissa ja "lapsenvahtina" mutta en aio itseäni ihan loppuun kuluttaa kun sunnuntai onkiin sitten jännä päivä. Meen Parolannumelle tyttöystäväpäivään :D hauskaa ja jännää. Satun tietämään että tyttöystävä päivässä olis aivan täyttää kakkaa jos sitä tyttöä ei siellä olis joten lupauduin sitten Zerin seuralaiseksi. Mä taidan olla tällänen yleinen pelastava enkeli, millon kuskaan ihmisiä aitooseen, millon toimin ryyppykuskina, hoitsuna, lapsenvahtina ja juu mitähän kaikkea sitä vielä joutuu tekemään.. vaikka no, mielelläni mä tän kaiken teen. Oon tällänen äiti hahmo? :D

Nyt koitan pohtia nukkuisinko tänään teltassa vai en? No jos sä näyttää hyvältä, miksipä ei? Eipä tarvitse kuunnella jos koira haukkuu keskellä yötä joten saisi nukkua ihan rauhassa. Illasta vois olla vielä ainakin pyöräily lenkin vuoro. :) Aah nyt toi aurinko tuli taas esiin tuolta pilven takaa, taidankin siis heittää mahalteen tohon tuolille ja nauttia kesästä! On tää kesä vaan hienoa aikaa, oonpa onnellisempi kun aikoihin. En osaa kyllä nyt just sanoa koska ois viimeks ollu näin hyvä olla kun nyt on ollu lähiaikoina koko ajan.. jaa a.. No eipä sillä kai niin väliä kunhan nyt on hyvä olla!!
Juu mutta nyt tosiaan läppäri kiinni ja nauttimaan! Ciao. :)

Kiitos.

Tää asia on nyt ollu Juhannuksesta asti mulla mielessä ja nyt viikonlopun jälkeen tuli vaan entistä enemmän sellanen fiilis että tästä on avauduttava.
Ihmiset.. Siis mikä ihmisiä vaivaa? Ihmiset on niin hemmetin kiittämättömiä. Ihmiset ei osaa arvostaa sitä mitä niillä on vaan valittaa koko ajan jostain. Toiset valittaa vaan jostain pikku asioista kuten, kuinka nyt on asiat huonosti kun parturi leikkas hiukset huonosti ja väärän värisetkin tuli. Tai että auto hajos, telkkari hajos, läppäri ei toimi.. Toiset taas ei valita vaan yhdestä asiasta vaan valittaa että koko elämä kusee ja jotkut vajoo valittamisessa niinkin alas että puhuu ääneen siitä kuinka ois ollu kiva jäädä edellisyönä humalassa auton alle ja kuolla pois. Anteeks kielen käyttöni mut mitä helvettiä?

Tapasin Juhannuksena tytön josta mainitsin yhdessä tekstissä aiemmin, se tyttö sai mut miettiin näitä asioita. Se tyttö ja sen tytön tarina sai mut kyyneliin sillon Juhannuksena ja no en varmaan ollu ainoa jonka silmät kostui.

Tyttö kertoi että kun hän syntyi sanottiin ettei hän tule koskaan kävelemään. Nyt tyttö on käynyt olikohan 16sta leikkauksessa ja taas on yksi suuri leikkaus tulossa. Nyt tyttö kävelee. Tytön kävely näyttää siltä että jalka on kipeä tai että siinä on jotain vikaa, mutta tyttö kävelee eikä anna jalan haitata elämää. Tyttö käy töissä, viettää aikaa kavereiden kanssa, tytöllä on poikaystävä ja tytöstä näkee että hän nauttii elämästään. Tyttö kertoi tarinaansa meille koska eräs meistä uskaltautui kysymään varovasti että mikä jalkaa vaivaa. Tyttö ei vaivautunut asiasta vaan sanoi että on hienoa että kysyttiin koska ei halua että ihmiset vain tuijottaa ja pohtii asiaa itsekseen. Tyttö kertoi että leikkaukset on olleet rankkoja mutta hän on aina jaksanut uskoa että leikkaukset auttavat ja että jonain päivänä hän vielä kävelee.
Läheiset ovat olleet tytön tukena, läheiset ja tyttö itse ovat jaksaneet uskoa ja toivoa ja rakastaa niin paljon että tyttö todellakin kävelee nykyään ja se on mielestäni uskomatonta. Tälläinen asia todistaa mun mielestä sen että ihmeitä voi tapahtua ja sen että kun tarpeeksi uskoo asioihin ne tapahtuvat. Kun matkassa on usko, toivo ja rakkaus mikään ei voi pysäyttää meitä.

Tytön tarina saa pohtimaan että mikä meitä ihmisiä vaivaa kun emme osaa olla onnellisia joka päiväisistä pienistä asioista? Miksi pidämme kaikkea mitä meillä on itsestään selvyytenä?
Jos nyt ei juuri löydy kaapista sitä kivaa paitaa minkä haluaisi pukea päälle, tai jos auto on hajonnut, auton akku on loppu, tai jos ulkona sataa niin mitäs sitten? Me olemme elossa, me olemme terveitä, meillä on asunnot, perheet, ystävät, työpaikat, koulu.. Jos työpaikka ei miellytä, etsi uusi. Jos et tykkää käydä koulua, lopeta se koulu ja mieti mitä haluat oikeasti tehdä. Jos et ole tyytyväinen esimerkiksi syömis tottumuksiisi ja fyysiseen kuntoosi, lopeta se paskan syöminen ja lähde lenkille. Ei ne asiat valittamalla parane, eikä varsinkaan sillä että jatkat asioiden tekemistä samoin kuin ennenkin. Ja kaikista pahinta on valittaa ja samaan aikaan tehdä kaikki ne kamalat asiat joihin olet tyytymätön yhä uudestaan ja uudestaan.
Onhan se omien rutiinejen ja tapojen, työpaika tai koulun vaihtaminen pelottavaa mutta sitten se on tehty ja voit alkaa tekemään asioita joita oikeasti haluat elämässäsi tehdä.
Kun valitamme näistä asioista emme muista että elämässä on paljon hyviäkin asoita joista saamme olla kiitollisia. Meille on annettu liikaa kaikkea joten emme enää osaa iloita pienistä asioista.Välillä emme osaa iloita isommistakaan asioista.

Tuo tyttö Juhannuksena ei valittanut mistään. Miksi? Tuo tyttö tietää ettää jokainen hänen astumansa askel on suuri siunaus ja lahja. Hän tietää että hänen oli määrä istua pyörätuolissa koko elämänsä mutta nyt hän kävelee ja elää normaalia elämää. Voisinpa tytön olemuksesta päätellä että hän hiljaa sisällään joka aamu kiittää siitä että saa nousta sängystä seisomaan ja kävellä itse aamiaiselle. Hän varmasti huomaa ulkona upean kesäisen tuoksun ja nauttii auringon säteistä ihollaan. Hän varmasti jopa nauttii siitäkin kun sukat kastuvat märällä sateisella ilmalla, hänhän kävelee itse omilla jaloillaan. Vaikka hän kävelisikin sateessa tai lätäkössä, hän kävelee. Kun kuuntelin tytön tarinaa en voinut olla miettimättä kuinka urhea hän on. Mietin myös kuinka onnekas hän on, tavallaan. Hän osaa iloita ja olla onnellinen, hän osaa olla kiitollinen.

Ottakaamme siis jokainen oppia tästä ja kiittäkäämme hiljaa mielessämme seuraavan kerran kun nousemme sängystä omille jaloillemme, kun astumme itse omin jaloin seuraavan kerran ulos asunnosta. Kiittäkäämme siitä että näemme, tunnemme, haistamme ja kuulemme, osaamme puhua..Kiittäkäämme siitä että meillä on perhe ja asunnot. Kiittäkäämme ihanista ystävistämme ja jokaisesta hetkistä heidän kanssaan. Kiittäkäämme siitä että me olemme.Olkaamme onnellisia jokaisesta hetkestä.

Kiitos.

Tankotanssia, hikeä ja tunteita.

Alotetaan nyt vaikka siitä tankotanssitunnista My Flowlla.. No kauniisti jos haluaisin kuvailla tunnin kulkua niin sanoisin että huomasi että ollaan Hämeenlinnassa.. ton kauniimmin sitä ei voi kuvailla. Mut sit jos oikeesti puutun enemmänkin asiaan niin mä olen sitä mieltä että kyllä opettajan pitäisi osata opetettavat asiat kunnolla. Pitäisi olla paljon tasoa jolla opettaa ylempänä ja liikkeiden nimien ei pitäisi heittää koko ajan pahasti ohitse. No mutta sainpahan treenailla omiani kun toiset miettivät miten tehdään vaihto vesimiehestä skorppiooniin jalan taivutus eteen ja vaihto vaaka skorppioniin ja tullaan alas.. Ja liikkeiden nimethän oli sitten luokkaa "puoli skorpiooni". Ei tehny kertaakaan mieli avata suuta ja kehottaa tarkistamaan liikkeiden nimiä.. tai ehdottaa josko voisin näyttää liikkeet jotka ei näy ohjaajalta sujuvan.. No hillitsin itseni ja treenasin tyytyväisenä reiteni mustelmille ja kokeilin liikkeitä joita en ollut vielä koskaan saanut sujumaan ja ai että olin tyytyväinen kun ne sujui vähän pidemmän tauon jälkeen!!

Viime viikko meni muuten kivasti, paljon lenkkeilyä, rullaluistelua ja aurinkoa! Ystävien kanssa hengailu kuuluu tietenkin asiaan. Perjantaina olin kuskina kavereille ja käytiin yhden Miran mökillä Renkajärven rannalla.. Siellä oli niin nättiä ja upeeta! Hyvää seuraa, uimista ja saunomista ja tietysti grilliruokaa.. ja toisille myös alkoholia. Monestakin syystä voisin sanoa että oli ehkä elämäni yks parhaimmista illoista. Olin niin onnellinen että melkein itkua tihrustin terassilla katsellessani auringon laskeutumista horisonttiin ja taivaan kauniiden värejen heijastumista kirkkaan ja tyynen järven pintaan.

Lauantaina aamusta lähdin äidin ja koiran kanssa ajamaan kohti Haapamäkeä. Siellä oli markkinat ja minulla oli siellä kolme tankotanssi showta. Kuuman ja pitkän ajomatkan päätyttyä kokosimme kiireellä tangon ja hyppäsin heti lavalle. Ensimmäinen show ei alkanut kovin vahvasti mutta saatiinpahan komediaakin ohjemistoon kun keskeytin shown ja huutelin pyyhettä että saan pyyhittyä tangon ja itseni hiestä.. Pyyhkimis hetken jälkeen jatkoin showta ja se meni niin hyvin kun hikisillä käsillä voi olettaa tankotanssin menevän.
Ennen seuraavaa showta pyyhin tangon kunnolla desinfiointi aineella, pesin käteni ja hieroin niihinkin desinfiointi ainetta ja tottakai grippiä joka estää hikoamista ja show meni todella hienosti.
Viimeinen show oli vasta illalla eli toisen ja kolmannen välissä oli useampia tunteja aikaa. Sain syötyä kunnolla samoin kuin äitini joka oli hyvin tyytyväinen että lähti reissuun mukaan. Näkipä minut ensimmäistä kertaa tangolla ja saimme viettää kokonaisen päivän yhdessä joka onkin harvinaista herkkua.
Viimeinen show meni myös hyvin vaikka olinkin jo aika väsynyt. Kun esitykset oli ohi laitettiin tanko kasaan ja lähdettiin ajamaan kotia kohti.
Kotiin saavuttiin yhden aikaan yöllä ja lähdin poikkeamaan baarissa kavereiden kanssa. Ensin menin käymään Sirkuksessa ja siis no miten sen nyt sanoisi, mä en vaan kai enää niin tykkää käydä baareissa.No hyvässä seurassa ja virkeenä se on kivaa ja tavallaan rentouttavaa sillon tällön. Mutta sen jälkeen kun on nukkunut edellis yönä noin 2h sitten ajanut kuumassa autossa noin 4h, rehkinyt tangolla kolme showta ja ajanut jälleen 4h ei oo ehkä kaikista hehkein ja virkein fiilis. :D Sirkuksesta menin Night Lifeen moikkaamaan muita kavereita ja siellä sitten menikin aamu kuuteen asti.. tai no Night Lifen pihalla meni aamu kuuteen asti, Night Lifessä vain neljään kun meidät tultiin häätämään pihalle.:) Hah no mut oli hauska ilta kunnes muistin että pitää herätä kymmeneltä ja lähteä ajamaan Poriin.

Sunnuntaina siis heräsin kello 10, puin päälle nappasin laukun ja pari pulloa vettä ja ajoin hakemaan Veeran kyytiin. Sitten ABC:n kautta kohti Poria jossa Veeralla oli messuilla Pitsimissi esittely. Siellä meni pari tuntia ja päästiin lähtemään takaisin kohti Hämeenlinnaa, tosin Tampereen kautta koska piti paluttaa lainassa ollut lavallinen tanko. Reissu Poriin Veeran kanssa oli ihan mielettömän ihana, saatiin höpöttää ja nauraa ja puhua oikeesti myös tärkeistäkin asioista.. Syvällisiä keskusteluja parisuhteista ja luottamuksesta, mustasukkaisuudesta, miehistä, naisista ja no kaikesta muustakin.
Taisinpa mainita siitäkin että itse oon päättänyt että en enää jaksa leikkiä mitään tyhmiä leikkejä. En jaksa enää ainuttakaan irtosuhdetta, parin viikon hulluttelua tai muuta sellasta. Kun seuraavan kerran "sekaannun" mieheen haluun sit myös pysyä sen miehen kanssa. En siis ala pelleilemään kenenkään kanssa ellen oo tosissani.. Siinähän vaan satuttaa itsensä ja mahdollisesti myös toistakin osapuolta sattuu. Eli mielummin oon ihan yksinäni ja vietän aikaa itsekseni, treenaan, luen ja muuta sellasta ja nautin ystävien seurasta kun käyn viettämässä yön sillon tällön jossain. Ei vaan oo mun juttu. Mä haluun jonkun johon voin luottaa ja jonka kanssa viettää aikaa, jakaa mun elämän ja mun asioita, jonkun joka haluaa jakaa oman elämänsä mun kanssa, jonkun jonka kanssa hullutella, sekoilla, leikkiä ja olla vaan just minä itse. :) Jonkun jonka ansiosta mun elämässä on niitä hetkiä että voin katsoa terassilta horisonttiin ja tuntea niin suurta onnellisuutta että kyynel vierähtää poskelle.
Tänään nukuin pitkään ja nyt jo väsyttää taas ja hyvä niin, saa taas rytmin kohdalleen. Huomenna aamulla ajattelin herätä taas aikasin ja lenkittää koiran jonka jälkeen on taas vuorossa rullaluistelua jos säät vaan sallii.

Nyt yritän kirjottaa vielä muutaman tekstin mutta uusien otsikoiden alle niin pysyy sitten joku järkikin näissä teksteissä. :D

Mä niin nautin täällä!! :)

Nyt on menny puoltoista viikkoa Hämeenlinnassa ja täytyy kyl sanoo että mä viihdyn täällä. Viihdyn niin hyvin että vaikka edellisessä tekstisssä puhuin mökki reissusta helsinkiläisten kavereiden kanssa juhannuksena, jätin sen väliin ja hengailin täällä kavereiden kanssa, kohta siitä lisää. Ja nyt oon päättäny jättää tulevan viikonlopun Hangon Regatta reissunkin väliin.

Viimeviikko meni tosiaan alkuun kommelluksien parissa mutta loppu viikko sujukin hyvin. Juhannuksena olin kaveri porukan kanssa hattulassa, itsehän olin "lapsenvahtina" ja kuskina, eli kattomassa että kaverit selviää humalansa kanssa trampoliinilla ja saunassa hengissä. :) Lauantaina tehtiin yks tatuointikin ja sunnuntai menikin leppoisasti Veeran kanssa rannalla. :)

Maanantai aamu alko lenkillä koirani Fionan kanssa, alkupäivän otin takapihalla aurinkoa Annin kanssa ja neljän aikaan lähdettiin Veeran kanssa rullaluistelemaan. Empäs muistanu kuinka hienoo sekin on. Ylämäessä luisteleminen tuntuu mielettömän upeelta kun tuntee kuinka lihakset sykkii ja kasvaa. :D

Tiistaina lähdin ensin ennen aamu kahdeksaa Fionan kanssa puolen tunnin lenkille ja sitten lähdin heti perään yksinäni rullaluistelemaan noin 12km lenkin. Sitten Annin kanssa rannalle ja ennen auringosta nauttimista käytiin vielä heittämässä lenkki Ahvenistonjärven ympäri, noin puoli tuntia siinä taisi mennä..Ja sitten oli tosiaan vuorossa sitä ihanaakin ihanampaa auringon ottoa.

Tänään aamu alkoi taas lenkillä Fionan kanssa ja seuraavaksi lenkki Annin kanssa järven ympäri ja sitten taas aurinkoa!
Nyt istun äidin takapihalla ja kirjottelen samalla kun nautin auringosta. Vettä menee ja paljon sillä täytyy myöntää että onhan täällä aika hemmetin lämpönen... Tunnin päästä pitäis suunnistaa tankotanssi tunnille, ensimmäistä kertaa täällä Hämeenlinnassa, My Flow on paikan nimi.. saas nähdä mitä siitä tulee, kauhulla odotan. Kerron siitä sit mielelläni lisää kun oon siellä käyny. Ruusut ja risut. :D

Tänään kun olin aamulla lenkillä Fionan kanssa siinä kahdeksan maissa, shortsit jalassa, toppi päällä, ponnari päässä heiluen ja nilkkapainot lisäpainoa antaen nilkoissa totesin itsekseni että on tää elämä vaan hienoa kun sen oikein oivaltaa. ;) Täällä Hämeenlinnassa on ollut niin upee olla, luonto on lähellä, ystävät, perhe.. kukaan tai mikään ei hallitse mua ja mun omia ajatuksia. Kukaan ei o latistamassa mun fiilistä ja saan elää ja nauttia jokaisesta hetkestä just sillä tavalla kun mä itse haluan.. On se vaan niin et tietynlainen vapaus tekee ihmisestä onnellisen. Jos ihminen yritetään vangita, niin ei kai sitä kukaan oo vangittuna oikeesti aidosti onnellinen. Vapaudella en tarkota sitä että olisin parisuhteita vastaan tai että suhteessa saa pettää. Pettäminen on väärin ja parisuhteet on hieno asia, jos parisuhteessa on kaks ihmistä jotka arvostaa toisiaan yhtäpaljon ja jotka ymmärtää että kummallakin on samat oikeudet olla onnellinen ja "vapaa". Vapaalla tarkoitan nyt siis sitä että kummallakin on oltava samanlainen oikeus omiin unelmiin ja niiden toteuttamiseen ja kummankin tulisi silloin tukea toista niissä hetkissä samoin tavoin. Toinen ei voi viedä toiselta oikeutta ystäviin tai harrastuksiin ja käyttää itse aikaansa niihin. Kummankin täytyy saada harrastaa, tehdä töitä, tavata ystäviä. Mutta loppujen lopuksi kun totakin alkaa pohtia pidemmälle niin luottamus kysymyksiä nuo taitaa olla. Toiseen täytyy luottaa. Kauheeta, miten mä aloin puhuun parisuhteesta kun puhuin siitä että täällä on hyvä olla.. ?
No ehkä mä olen täällä ymmärtäny sen että on parempi olla yksin kun elää suhteessa jossa elät ns vankina toisen elämässä vailla omaa elämää. Vaikka no tavallaan se oli kai ihan mun oma valinta, tai näin mulle ainakin yritti joku uskotella. :D No se siitä, ehkä tästä aiheesta joskus lisää..

Täällä Hämeenlinnassa on ollut myös hienoa se että on tavannut kaikkia vanhoja tuttuja ja tottakai tavannut myös uusia ihmisiä. Juhannuksena esimerkiks tapasin yhden aivan mielettömän vahvan ja rohkean tytön, joka sai mut kyynelehtimään ja miettimään sitä kuinka kiittämättömiä ihmiset osaavatkaan olla kaikesta siitä mitä niillä on. Kuinka me ihmiset aina jaksetaan valittaa siitä mikä on huonosti muistamatta niitä monia asioita jotka on hienosti. Tästä tytöstä aion kirjottaa kokonaan uuden tekstin tässä lähipäivinä. :)

Ainiin! Ja tulipa taas uusi tankotanssi keikkakin.. Lauantaina lähden Haapamäelle messuille esiintymään. JEEJEE!!

Jeps, no huomenna tosiaan ohjelmassa taas sitten kovaa treeniä ja aurinkoa! Mutta nyt tosiaan ei muutakun TREENAAMAAN! Vaatteet niskaan ja menoks, tangolle pyörimään ja roikkumaan. Palaan asioihin myöhemmin!

Nauttikaahan auringosta! :P

Kömmähdysten sarja.. loppu hyvin kaikki hyvin?

Alotetaan nyt siitä mihin jäätiinkin, eli maanantain keikkaan. Keikka meni ihan mielettömän mageesti, muutamia muuttujia oli matkalla mutta se teki kaikesta vaan hauskaa. Keikan oli siis tarkoitus olla tankotanssi keikka Tampere-talolla lasialan suurtapahtumassa, vieraina noin 200 ulkomaalaista lasialan suurmiesta ja naista. Pari päivää ennen keikkaa järjestäjä ilmoittaa että lavalla ei ole kohtaa johon tangon saa kiinnitettyä, ei siis kiinteää kattoa tai palkkeja. Selvitän asiaa ja löydän Tampereelta tankotanssisalin joka vuokraa lavallista tankoaan jota ei tarvitse saada lattian ja katon väliin kiinni, ainoa ongelma oli että se piti noutaa tiettynä aikana ja kukaan ei päässyt sitä noutamaan. No sovimme järjestäjän kanssa että esiinnyn ilman tankoa, tanssia ja akrobatiaa. Paikalla minun pitäisi olla siinä puolen yön maissa ja keikkaan menisi noin tunti jos esiintyisin muutamankin kerran.
Maanantaina noin kello 7 ystäväni Mikko joka oli lupautunut kuskiksi soittaa että hänen kaverillaan oli hajonnut auto ja kaverin pitäisi päästä hakemaan toinen auto Espoosta että pääsee töihin seuraavana aamuna. Niinpä Mikko tuli hakemaan mut kyytiinsä, nappasin mukaan meikit,  esiintymisvaatteet eli hameen, topin ja hotpantsit hameen alle, ipod on ehdoton jotta saan musiikkia ja sitten matka alkoi. Mikon kaveri oli tyytyväinen päästessään hakemaan auton Espoosta ja noin kello 21 lähdettiin ajelemaan takasin päin. Matka meni höpötellessä ja meikatessa.
Siinä noin 23.30 oltiin Tampere-talolla ja etsin tapahtuman järjestäjän joka ilmoitti että aikaa ei ole paljon ja ajatteli että tanssisin bändin soittaessa, noh asiakkaan toive on laki ja sitten sovellettiin. En tiennyt mitä biisejä bändi soittaisi mutta bändin jäsenet sanoivat että tuttuja covereita tulossa ja että esitys alkaa 5min kuluttua. Jalat alle ja juoksujalkaa autoon hakemaan vaatteet, pari jalan heittoa, lantion pyöritystä, käden pyöräytystä ja hitusen selälle venytystä ja sitten se oli menoa. Neljä biisiä ja hullua tanssimista, onneksi biisit oli jokseenkin tuttuja niin improvisointi oli helppoa, tanssia ja akrobatiaa sekaisin ja yleisö tykkäsi, niin miehet kuin naisetkin.
Täytyy sanoa että kyllä oli hieno fiilis, 200 kansainvälistä vierasta katsoi ihaillen kun tanssahtelin menemään, flirttailin yleisölle niinkuin kunnon esiintyjän kuuluu ja heittäydyin hommaan täysillä mukaan.

Kun show oli ohi sain paljon kiitosta yleisöltä, kuvia ihmisten piti tottakai saada ja noin yhdeksän kymmenestä kysyi oonko suomalainen. :D Se oli hauskaa se. Hienointa oli kuulla että ihmiset tykkäs ja kun sen itsekkin näki että ihmiset tykkäs niin tuli mieletön fiilis. Muistupa taas mieleen kuinka paljon esiintymistä rakastan. :)

Muuten viikko Hämeenlinnassa alkoi kömmähdysten sarjalla. Maanantai aamuna piti aloittaa työt ja luulin ettei pikkuveljen pyörä ole lukossa varastossa, no olihan se, avain on veljellä mukana ja vara-avain pitäisi olla mutta viittä avainta kokeiltuani selvisi että eipä ole. Seuraava vaihtoehto on pikkuveljen skootteri, sen avaimet on pöydällä ja veli ei sitä tarvitse kun on töissä autolla. No en tietenkään osannut enää skootteria käynnistää polkemalla kun onhan niistä ajoista o aikaa. Päätän siis mennä bussilla, joka juuttuu tietyön takia olevaan ruuhkaan ja myöhästyn noin puoli tuntia. Hieno suoritus ensimmäisenä työpäivänä.

Tiistaina aamualkoi sillä että lähdin koiran kanssa lenkille ja kun sen ulina yltyi niin kiirehdin ulos ovesta huomaamatta että taskusta puuttuu kännykkä ja avaimet. Eihän siinä muuten mitään mutta työt alkaa kahden tunnin päästä. Töppöstä toisen eteen ja kohti äidin työpaikkaa eli sairaalaa. Sairaalan edustalla koira kiinni tolppaan ja juoksujalkaa neuvontaan ettei Fiona ehdi kauan ulkona rähistä ja neuvonnasta puhelu äidille. Vihdoin äiti tuo avaimet ja pyörittelee päätään mun huonon muistin takia, no niin pyörittelin itsekkin kun tajusin heti oven kiinni lyötyäni että nyt tais unohtua kaikki olennainen. Vihdoin selivittiin Fionan kanssa kotiin tunnin lenkin jälkeen ja sitten äkkiä aamiaista ja skootterin käynnistykseen. Arvatkaapa vaan sainko sitä vieläkään käyntiin? EN! No nyt pikkuveli oli kilttinä poikana jättänyt pyörän avaimen pöydälle ja polkaisin pyörällä keskustaan enkä myöhästynyt kun vaan 10minuuttia.

Illalla veli sai sitten kunnian auttaa siskoaan ja opettaa miten se skootteri käynnistyy ja selvisipä että olin kääntänyt avaimen väärään suuntaan ja eihän se skootteri käynnisty kun ei ole virrat päällä. Siinä riitti sitten nauramista veljelle, itselleni sekä äidille ja muutamalla kaverillekkin.

Eilen ja tänään onkin selvitty jo kömmähdyksittä, ajoissa töihin ja on ollut muutenkin tosi mukavaa. Eilisen työpäivän päätteeksi menin syömään kavereideni Veskun ja Mäksän kanssa. Veskulla ja Mäksällä oli veressä muutakin kuin punasoluja, verihiutaleita ja valkosoluja nimittäin alkoholia, olipa ainakin hulvatonta seuraa. Illalla suunnattiin Bar Hannibaliin katsomaan stripparia ja oli kyllä kaikin puolin mukava ilta. Pojat jatkoi vielä Night Lifeen mutta itse skippasin sen osion ja pidin muuten vaan hauskaa ja totuttelin elämään Hämeenlinnassa. :D

Kokonaisuutena jos ei kömmähdyksiä lasketa niin on ollut tosi mukavaa viettää aikaa kavereiden kanssa, käydä keikalla, töissä, aamuisin lenkkeillä koiran kanssa ja siihen päälle tehdä vielä muutakin treeniä. Nyt odottelen kuivia kelejä että pääsee rullaluistelemaan ja Hämeenlinnan tankotanssitunnitkin täytyy testata, tosin epäilyttää opetuksen taso mutta eihän sitä voi tietää ellei käy kokeilemassa.

Nyt istuskelen äidin keittiönpöydän ääressä, sadepisarat ropisevat terassin kattoon ja koira nukkuu jalkojeni juuressa. Äsken luin hieman uusinta Cosmoa, olihan se pakko ostaa heti kun se ilmestyi kaupan hyllyyn. Mielenkiintoisia aiheita ettenkö sanoisi, esimerkiksi se millaista elämän pitäisi olla 25 vuotiaana. Saapa nähdä missä sitä itse silloin on. Nyt en todellakaan osaa edes aavistaa missä voisin silloin olla, aika näyttää. ;) Unelmia saa olla, pitääkin olla ja niitä saa tavoitella, mutta koskaan ei voi tietää minne tie vie tai miten tie muuttuu valintojen myötä. Tosin osittain uskon että meille jokaiselle on jo jokin suunnitelma ja elämä ohjailee meitä oikeaan suuntaan, "sattumien" (jotka ovat oikeasti kohtaloa) kautta erilaisiin hetkiin joista taas seuraavat tapahtumat johtavat seuraaviin ja kohti sitä oikeaa päämäärää joka meille on suunniteltu.
Oletteko koskaan miettineet miksi myöhästyitte bussista? Oliko syynä se että herätyskellosta loppui patterit, tai kännykän herätyskello ei syystä tai toisesta herättänyt? Kenties syynä oli se että sotkit aamiaisella paitasii ja jouduit vaihtamaan sen ja sopivan paidan valitsemisessa kesti hetki ja bussi meni naamasi edestä? Entä jos et olisi myöhästynyt siitä bussista? Olisitko tavannut uuden ihmisen bussissa tai törmännyt uuteen ihmiseen kadulla, olisitko joutunut onnettomuuteen.. Olisitko, olisitko, olisitko tätä voisi jatkaa ikuisuuden. Pointti on se että en usko sattumiin, uskon kohtaloon ja siihen että meille jokaiselle on täällä jokin tarkoitus emme vain ehkä tiedä sitä vielä. Joku taas saattaa hyvinkin aikaisin jo tietää oman suuntansa ja joidenkin täytyy etsiä itseään ja  tietään hetki. Se tiellä pysyminen saattaa olla hankalaa mutta sitten kohtalo ohjaa meitä merkeillä siihen suuntaan johon on tarkoitus kulkea.
No jokainen uskoo mihin haluaa, sitä en voi kenenkään puolesta päättää. Tämä on se mihin uskon. Uskon myös että jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa elämäänsä, kohtalo ei siis mielestäni tarkoita sitä että ihminen on tarkoitettu elämään köyhyydessä tai kurjuudessa. Jokainen voi valita jääkö esim huonoon työhön josta ei pidä vai tekeekö jotain mistä pitää, jääkö parisuhteeseen jossa ei ole onnellinen vai onko omillaan ja antaa mahdollisuuden maailman muille hienouksille. Jokainen voi päättää missä asuu ja keiden kanssa viettää aikaansa.  Voit siis itse päättää elätkö elämäsi kuten muut olettavat vai kuten haluat!
Siks sanonkin että "Elä unelmaasi!!"

Tästä kaikesta saa hyvän aasin sillan siihen mun huimaan suunitelmaan mitä aion kesän jälkeen, mutta ehkä siirrän siitä aiheesta höpöttämistä vielä hetken. Se liittyy Unelmiin, siihen että tekee mitä haluaa ja mikä tuntuu itsestä hyvältä. Siinä ei välttämättä ole yhtään mitään järkeä mutta mä oon aina elänyt tunteiden  mukaan, harvemmin teen päätöksiä sen mukaan mitä järki sanelee.
Kuuntelen sydäntäni aika tarkkaan, mutta muistan myös kysyä itseltäni että mikä olisi järkevää ja yritän sitten pohtia mitä teen.. Suurimmassa osassa asioissa lopullinen päätös tapahtuu sen mukaan mitä sydän sanoo mutta joskus.. joskus on pakko toimia järjen mukaan vaikkei se tuntuisikaan hyvältä sillä hetkellä. Sellaisiakin päätöksiä on tullut tehtyä. Mutta haluan uskoa että ne päätökset ovat olleet oikeita, jos eivät niin aika näyttää sen ja tulen kohtaamaan asiat uudestaan tulevaisuudessa!

Noh nyt lopettelen tältä päivältä ja koitan saada käsiini materiaalia maanantain keikasta ja niistä tankotanssikeikoista että voin lisäillä kuviakin.. Kuvien saaminen ihmisiltä vaan on yleensä niin kamalan hankalaa. Mistähän sekin johtuu..

Hyvää Juhannusta kaikille!! :)

ADIOS!

"Uusi alku"

Muuttamista voi mielestäni kutsua uudeksi aluksi. Muutin eilen illalla Helsingistä Hämeenlinnaan voisi sanoa että hetken mielijohteesta, eii sitä kauhean kauan mietitty kun päätös asiasta oli jo tehty. Irtisanoin itseni töistä, hankkiuduin eroon asunnosta ja ilmoitin äidilleni että tyttö tulee hetkeksi kotiin.

Se fiilis kun koko elämä on pakattua laatikoihin ja säkkeihin on omalla tavallaan haikea mutta omalla tavallaan niin mielettömän mahtava. Kun tavarani olivat autossa ja kurvasimme ystäväni kanssa Helsingistä moottoritielle huokaisin, helpotuksesta ja tilanteen haikeudesta. Hetken kuluttua jo hihkuin että täältä tullaan Hämeenlinna. Odotin innolla ns uutta elämääni, uutta elämää johon ei kuulu enää Helsingin meteli ja saasteet, isot kauppakeskukset ja monet monet yökerhot. Uuteen elämääni tulisi kuulumaan hetkiä äidin, koiran, ystävien ja mummin kanssa sekä tietenkin ennenkaikkea itseni kanssa.

Suurin syy muuttamiseen oli se että ymmärsin tarvitsevani aikaa itselleni siis vain minä ja oma itseni, yksin oman itseni kanssa. Moni pelkää yksinäisyyttä koska tietää joutuvansa huonoon seuraan ja itse en enää halua olla yksi niistä ihmisistä. Tiedän että minussa asuu mahtava ihminen mutta toisinaan vallan ottaa joku ns toinen persoona, ja en halua nähdä sitä toista persoonaa enää koskaan. Siksipä päätin ottaa aikaa itselleni ja vaihtaa maisemaa, palata sinne missä olen kasvanut.

Nyt istun äidin sohvalla ja koirani nukkuu vieressä tyytyväisenä. Sohvan saa kätevästi levitettyä ja peitot ja tyynyt löytyy kannen alta, eli tästä muodostuu mulle makkari illan pimetessä. Tosin olen päättänyt että hyvillä keleillä nukun välillä teltassa niin saan oikeasti olla ihan itsekseni.
Katson ulos ikkunasta ja näen paljon puita ja pensaita, luontoa. Takapihalla on kivasti tilaa mun omia ulkojumppahetkiä varten ja tietenkin airingonpalvontaa varten. Äiti touhuaa keittiössä ja valmistaa tonnikala salaattia, alkaakin olemaan taas jo vähän nälkä. :)

Tänään heräsin puoli 9 siihen kun äiti laittoi pyykkejä kuivumaan takapihalla, ovi on siis aivan sohvan vieressä enkä voinut olla vaistoamatta raikasta ilmavirtausta ja auringon valoa joka ovesta tulvi sisään. Niinpä heräsin ja nousin ylös jolloin koirakin havahtaa vieressäni ja pinkaisee pystyyn. Sitten vuorossa olikin lenkki äidin ja koiran kanssa pitkin Hämeenlinnan upeita maastoja, järven rantaa ja harjuja, lenkillä vierähti mukavasti 1,5h ja kyllä se tuntui jaloissakin. Lenkin jälkeen aamiaiseksi maitorahkaa ja hedelmäpaloja, nam!! Eipä oo sekään hetkeen maistunu niin hyvälle, varmaankin johtuen ihan omasta olostani.
Aamiaisen jälkeen laitoin vielä loput tavarani paikalleen ja sitten oli jumppahetken vuoro. Pikkuveljen käsipainot terassille ja treeni saattoi alkaa, ja ai että tuli hyvä fiilis kun tajusi että nyt on käsien treenaaminen helppoa kun painot löytyy kotoa. :)
Myöhemmin ruokailtiin äidin kanssa terassilla ja aurinkoakin tuli hetki otettua. Sitten piti lähteä kauppaan, kävellen. Lähimpään kauppaan on matkaa noin 2km ja tottakai matkan varrella alkoi sataa, no onneksi meitä ei ole tehty sokerista ja meillä oli ihan hauskaakin.
Kohta saan salaattia ja leffakin alkaa telkkarista. Ja aamulla sitten taas herätys aikaisin ja koiran kanssa lenkille ja nauttimaan maisemista ja omasta itsestäni.

Mulla on niin sellanen tunne että tää kesä tulee tekemään niin hyvää. Treenaamisen, ystävien, äidin, koiran ja oman itseni lisäksi aion toki viettää myös mukavia viikonloppuja kavereiden kanssa esim mökkeillen, muutamia päiviä on tiedossa myös Helsingissä helsinkiläisten kavereiden kanssa.. Niin ja aion toki tehdä töitäkin, luvassa on töitä täällä Hämeenlinnassa aina välillä päivisin lisäksi kuvauksia eripuolilla suomea, tankotanssikeikkoja ja muuta mukavaa. Kesän jälkeen onkin sitten taas vuorossa maiseman vaihdos mutta se minkälaisiksi silloin maisevat vaihtuvat on arvoitus. :)

Ainiin viikko sitten olin kuvauksissa, kuvat lähetettiin eteenpäin casting kuvina ja pian pitäisi selvitä julkaistaanko kuvat! Lisää tästäkin sitten kun tiedän enemmän.. kuvauksista jännät teki se että piti peittää kaikki tatuoinnit, ja siinähän sitä aikaa ja aineita menikin mukavasti. ;D

Nyt salaatti lautasen kimppuun ja keskittymään oman itseni, tasapainon ja hyvänolon löytämiseen. :)

Jatkuu ensi jaksossa. ;) PIAN!! :D

Aika taas vierähtänyt..

Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan siltä että aika vaan juoksee ja itse ei millään meinaa pysyä perässä? Asioita tulee ja menee, asiat muuttuu yhä vaan uudestaan ja uudestaan ja aina ei edes itse pysy perässä mitä kaikkea tapahtuukaan.. Mulla on nyt just sellanen fiilis.

Hetki sitten maassa oli lunta ja oli hyytävän kylmä, nyt puissa on lehtiä ja linnut laulaa, tuoksuu sireenin kukille ja aurinkokin paistaa, toppavaatteille on jo saanut heittää hyvästit ja sandaalit saa laittaa jalkaan. Kunhan muistaa tarkistaa varpaankynsien lakkaukset. ;)
Vielä hetki sitten en tiennyt mitä olin tekemässä ja minne olin menossa, tulevaisuus näytti.. no ei oikeastaan miltään koska, kaikki oli täysin auki.
Nyt asiat alkaa selkenemään ja tiedän mitä haluan tehdä, asiat selkenevät hetki hetkeltä lisää, lujaa vauhtia kaikki merkit näyttävät mihin suuntaan kuuluisi kulkea.
Kai se menee niin että uuden vuodenajan myötä elämäkin kirkastuu tai ainakin itse huomaan saavani huimasti energiaa auringosta, kesän tuoksusta ja lintujen laulusta.

Tänään heräsin ilman herätys kelloa 15 vaille 6, olin menossa seitsemäksi töihin ja herätys olisi soinut 10minuutin kuluttua. Nousin sängystä kuin salama ja säntäsin keittiöön vaatteiden kanssa, söin maitorahkan ja marjakeiton sekä puolikkaan banaanin, puin vaatteet ja heitin hieman puuteria naamaani ja olin valmis. Kun astuin ovesta ulos ja tunsin auringon poskillani, raikkaan tuoksun nenässäni, kuulin lintujen laulun ja kevyen tuulen puissa en todellakaan kokenut tippaakaan väsymystä enkä todellakaan harmitellut aikaista töihin menoa. Enkä yleensä todellakaan ole aamuihminen, en ainakaan kello kuuden aamuihminen. Nyt olin ja se tuntui ihan hemmetin hyvältä.
Töissä aamu kuuden herätys alkoi painamaan silmissä noin 11 aikaan ja aloin jo haaveilemaan päikkäreistä, mutta haaveet muuttuivat kun käppäilin kaupungilla etsien kesäksi niitä ns täydellisiä bikinejä. Nyt kun pääsin kotiin en todellakaan halua mennä päiväunille, syön vähän, kirjoitan ja istun tässä ikkuna auki musiikin soidessa taustalla, haaveilen tulevasta ja hetken päästä aion hilpaista lenkille nauttimaan säästä. :)

Päivää paransi huimasti puhelinsoitto joka varmisti tankotanssi keikan kesäkuussa, pääsen esiintymään Tampere-taloon suurelle yleisölle, josta suurin osa on ulkomaalaisia. Tästä myöhemmin lisää, mutta näin ne asiat näyttävät suuntaa siitä mitä mun kuuluisi tehdä. Rakastan tankotanssia ja kaikki merkit näyttävät siltä että se on yksi niistä asioista joihin kuuluu nyt keskittyä. Esiintymiseni Ellivuoren Naistenpäivässä oli miellyttänyt ihmisiä niin paljon että sieltä olivat suositelleet eteenpäin ja näin ne asiat sitten etenee. Tässä välissä kävin Vappuna esiintymässä Imatran Rock Casinon avajaisissa perjantaina ja lauantaina ja sielläkin oli aivan huippu mukavaa ja hyvää palautetta tuli mielettömästi joten kyllä tämä tästä lähtee mukavasti etenemään.

Loppuviikon ohjelmassa onkin töitä, treeniä niin salilla, lenkkipolulla kuin tangolla ja perjantaina lähden äidin luo Hämeenlinnaan taas minilomalle. Lauantaina on kolmet ylioppilasjuhlat ja niiden lisäksi ohjelmassa on rakkaan koiran kanssa lenkkeilyä ja leikkiä, äidin seuraa, ystäviä ja toivottavasti auringon palvontaa.
Yritän muistaa nyt kirjoitella useammin kun tässä tosiaan tulossa kaikenlaista mielenkiintoista touhua ja puuhaa niin ei jää kaikki hauska ja jännä kertomatta. :)

Muistakaapa nauttia kesäisistä keleistä ja pienistä ihanista asioista

xxx Tanja

Olipahan Viikonloppu

Otsikko kertookin asian ytimen. Mielelläni valaisen tarkemmin mistä on kyse sillä tuohon otsikkoon voisi sisältyä paljon kaikenlaista.
Viikonloppuni alkoi perjantai aamuna, pakkaan laukkuun esiintymisvaatteita, siistejä vaatteita, juhlavaatteita, rennompaa vaatetta, hygieniatuotteet, meikit, korut, hiustenlaittovermeet, muutamia erilaisia kenkiä jne sillä koskaan ei voi tietää mitä kaikkea tarvitsee. Pakkasin mukaan myös lankaa ja neulan, sidetarpeita haavoja varten ja mitäs vielä.. Sitten oli vuorossa suihku, hiukset, vähän meikkiä ja jotain rentoa vaatetta päälle ajomatkalle.Noin kello 11 olin autossa ja nokka oli kohti Hämeenlinnaa.

Hämeenlinnassa kävin moikkaamassa muutamaa ystävää, kävin myös äidillä taikomassa vanhasta luistelu asusta itselleni tankotanssi asun. Vein ystäväni lapsen rautatieasemalle samalla kun oli tarkoitus napata eräs tyttö sieltä kyytiin. Tyttö tuli junalla Jyväskylästä, ja tarkoitus oli että Hämeenlinnasta hän pääsee kyydissäni Sastamalan Ellivuoreen.. Hetken odottelin kunnes tyttö soittaa että hän on pahoillaan mutta hän meni ohi ja on kohta Riihimäellä.. Niinpä hyppäsin autoon ja suuntasin Riksuun.

Kaikkien kommelluksien jälkeen olimme perillä Ellivuoressa noin kello 20 ja pian saapumisemme jälkeen pääsimme aloittamaan koreografia treenejä jotka päättyiväyt vasta puolenyön jälkeen. Ja kun harjoitukset olivat ohi, minä tein vielä muistiinpanoja yli kahteen saakka jotta kaikki asiat ovat seuraavana aamuna hoidossa.

Viikonlopun ohjelmistossa oli siis Ellivuoren naisten hyvänolon messut.. muotinäytöksiä 2 kappaletta, minulla 3 tankotanssinäytöstä: kaksi päivällä ja yksi illalla, tuotekuvaukset, miss trendi 2011 kilpailu jossa olin tuomaristossa.

Lauantai alkoi aamulla ajoissa ennen kello 8, peseytymisellä ja aamiaisella. Aamiaisen jälkeen vuorossa oli hiustenlaittoa ja meikkausta, jossa tietenkin avustin mielelläni kaikkia jotka apua tarvitsivat.. niinkin paljon että oma meikkini jäi puoliksi tekemättä kun jo piti liikkua harjoitustiloihin laitattamaan upeita kynsitarroja yhden näytteilleasettajan/sponsorin toimesta. Nopeasti Kynsitaivaan tytöt taikoivat meille mitä ihmeellisimpiä kynsiä, näillä hopean mustilla leopardikuvioisilla kynsillä minäkin tätä tekstiä nyt näpyttelen. :)
Kynsien jälkeen alkoikin vauhdikas valmistautuminen ensimmäiseen muotinäytökseen, vielä viimehetken kertaukset koreografioista, vaatteet järjestykseen: Pepper, Neonsport, DT-Fashion ja sitten kello 13.00 menoksi.

Vauhdilla näytöksen jälkeen vaihdoin päälleni tankotanssivermeet, pikalämmittelyt ja venyttelyt ja sitten tangolle. Musiikkina minulla oli DHT- Listen To Your Heart, hidas versio tietenkin. Biisillä on pituutta noin 4min 45sek, toinen/kolmas kerta tangolla kuukauden saikun jälkeen, mutta en antanut sen haitata. Annoin tangolle, yleisölle ja musiikille itseni aivan kokonaan, sydämeni, mieleni ja ruumiini.. jokaisen soluni. Esityksen jälkeen olin todella puhki, mutta tyytyväinen. Silloin todella tiesin "Tää on mun juttu".
Kävelin portaat takaisin alatilaan vaihtamaan vaatteita, join proteiinipirtelöni ja paljon vettä, huohotin kuin mikäkin sika ja olin tyytyväinen. Ensimmäinen esiintymiseni tangon kanssa on nyt ohi ja nautin siitä. :)

Ohjelmistossa on vajaa 2 tunnin tauko ja syömme vähän jotain mitä buffetpöydästä löytyi, omalle lautaselleni päätyi mm. lohta, vihanneksia, porkkanaraastetta ja muutama mozzarellajuustopallero. :)

Vähän vaille kolme palaamme alatilaan laittamaan taas vaatteita järjestykseen ja keskittymään, puoli neljältä ohjelmassa on toinen näytös ja sen perään toinen tankotanssinäytös. Kaikki meni hyvin, itse henkilökohtaisesti olin toisen  tankonäytöksen jälkeen aivan loppu ja vieläpiti jaksaa kuvata DT-Fashionin yms vaatteet.. Kuvausten jälkeen menin huoneeseeni laittamaan esiintymisissä valahtaneet hiukseni uuteen uskoon, naamaan hieman lisää meikkiä ja vaihtamaan vaatteet tuomaristo haastattelua varten joka alkoi kello 19.00, kiirehän siinä tuli kun kuvauksissa aikaa taas vierähti reippaasti. Päälleni laitoin farkut, mustat piikkikorkoiset avokkaat, mustan toppimallia olevan jumpsuitin sekä siihen päälle beigen jakun. :) Näytin kuulemma ilkeältä ämmältä, ehkä se oli tarkoituskin. ;)
Tuomaristo haastattelun jälkeen kello oli taas jo paljon aloin valmistautumaan viimeiseen tankotanssiesitykseen joka oli kello 21. Viimeinenkin esitys meni hienosti ja sen jälkeen olinkin sitten ihan vain Tuomari Tanja ja aloin tarkkailemaan tyttöjä. Ensimmäinen kilpailu osuus  oli ajallaan kello 21.45 mutta toinen osuus eli bikinit ja haastattelu lavalla myöhästyi aikataulusta niin  paljon että kesken kierroksen minut tultiin repimään tuomariston kokoukseen jossa piti luovuttaa piste lappunen, enkä tietenkään ollut vielä kirjoittanut pisteitä.. vertailin muistiinpanojani ja pienen mietinnän jälkeen kirjasin pisteet ylös ja luovutin paperin. Kilpailu oli nyt siis myöhässä aikataulusta, mutta vaikka kruunaaminen venyi syystä jos toisestakin oikeat kaunokaiset palkittiin ja minä pääsin jakamaan pokaalit, halaamaan tyttöjä ja luovuttamaan kruunun! :)

Kun kilpailu oli ohi ja tytöt olivat rauhoittuneet kiersin hotellihuoneissa antamassa rakentavat palautteet tytöille jotka sitä halusivat, osa tytöistä istui aulabaarissa ja siinäkin tuli sitten palautteista vaihdettua kommentteja pitkään monien kanssa. Joskus pikkutuneilla pääsin sitten hetkeksi nukkumaan ja viiden/kuuden aikaan aamusta olikin edessä ajomatka kotiin.
Ajattelin että on mukavampi olla kotona ajoissa ja nukkua siellä vielä muutama tunti ennen kuin menin kello 14 töihin. Töissä olin hieman pihalla mutta onneksi oli hyvin hyvin hiljaista ja pääsin lähtemään jopa vartin aikaisemmin jo kello 22, kello 22.15 sijaan. :) Eikä tässä tietenkään vielä kaikki, maanantaina alkoi taas työt kello 10.30 eli enpä saanu nukkua pitkään silloinkaan, töistä pääsin noin kello 19 ja olin kyllä aivan puhki joten nukahdin hyvissä ajoin.

Tänään on onneksi vapaa päivä niin saa latautua ja valmistautua seuraavaan viikonloppuun. Täytyy alkaa tänään jo pakkaamaan ja miettimään mitä tarvitsen mukaan rankkaa kuvausviikonloppua varten sillä kaikki muut päivät meneekin töissä ja treeneissä ja nukkuakin pitäisi. :) Tänään voisin myös paneutua tarkemmin noihin kaikenmaailman kauneudenhoito hässäköihin jotta kaikki on sitten viikonlopuksi hoidettu kuntoon. :)


Kuvia viikonlopusta tulee myöhemmin kun saan kuvat käsiini! ;)



Ja nyt touhuamaan! CIAO

Tanja

Oman elämäsi tärkein ihminen

Tiedätkö oman arvosi? Arvostatko itseäsi, tekojasi ja elämääsi niin paljon kuin pitäisi? Jokainen meistä, minä omassa elämässäni, sinä omassa elämässäsi,  ystäväni omassaan ja niin edelleen, me olemme oman elämämme tärkeimmät henkilöt. Minä olen oman elämäni tärkein henkilö. Sinä olet oman elämäsi tärkein henkilö. Kuinka moni meistä ymmärtää sen ja kuinka moni meistä ymmärtää sen täysin väärin? Kun sanon että olen itse oman elämäni tärkein ihminen en tarkoita sitä niin ettenkö välittäisi muista tai että olisin "itserakas paskiainen".

Puhuin äitini kanssa puhelimessa ja mietiskelin elämääni, mietiskelin mitä tekisin seuraavaksi, mietimme myös äitini elämää ja kun otin puheeksi tämän olen oman elämäni tärkein ihminen asian hän totesi: "Minun elämäni tärkeimmät ihmiset ovat sinä ja veljesi. Näin on ollut siitä asti kun synnyitte." Tämän jälkeen mietin asiaa niin että onhan se totta, jokainen vanhempi varmasti ajattelee lapsen syntymän jälkeen että nyt tuo pieni olento tuossa on elämäni tärkein ihminen, elämäni valo ja syyni elää. Mutta jotta se pieni ihminen voi selviytyä siitä pienestä ihmisestä on pidettävä huolta ja kuka siitä pienestä ihmisestä pitää huolta jos ei vanhemmat?
Eli tärkein ihminen omassa elämässäsi loppujen lopuksi kumminkin olet sinä. Tuo lause, fraasi, mikä lie sitten onkaan: "Olet oman elämäsi tärkein ihminen" on niin totta, mutta se ajatus täytyy viedä pidemmälle. Se ei todellakaan ole itsekäs ajatus vaan ajattelemalla noin teemme hyvää myös muille. Emme voi auttaa muita ennen kuin olemme itse kunnossa.

Kun synnyin, minusta tuli äidilleni syy herätä aamuisin, syy pitää itsensä terveenä. Olin hänelle tärkeämpi kuin mikään muu asia tämän maan päällä, lukuunottamatta hänen omaa terveyttään. Jälkeenpäin äitini on kertonut että hän oli minun ja veljeni ollessa hyvin nuoria ollut hyvin sairas ja pelkäsi jo että selviääkö. Ajatus siitä että hänen on huolehdittava meistä saattoi olla yksi niistä asioista jotka auttoivat hänet selviämään sairaudesta.
Nyt kun olemme jo kumpikin täysi-ikäisiä olen sanonut äidille että hänen täytyisi yrittää nauttia elämästä, tehdä asioita joita hän itse haluaa. Äidilleni on kai hankalaa ymmärtää että olemme kasvaneet aikuisiksi ja osaamme tehdä asioita itse, hänen ei tarvitse olla joka ilta kotona laittamassa veljeäni nukkumaan vaikka tämä yhä asuukin kotona.

No sivuraiteilta takaisin pääraiteille ja itseasiaan. "Olet oman elämäsi tärkein ihminen". Eräs viisas ja ihana, tärkeä ystävä sanoi nämä sanat kun mietin mitä teen elämälleni. Nämä ovat sanat jotka jokaisen pitäisi kirjoittaa peiliin, kalenteriin, kaikkialle mistä nuo sanat näkee mahdollisimman usein. Jos jokainen eläisi noiden sanojen mukaan maailma olisi parempi paikka. Ihmiset eivät puuttuisi asioihin jotka ei heille kuulu. Ihmiset eivät arvostelisi toisia ja toisten tekemisiä koko ajan, ihmiset pystyisivät olemaan parempia toisilleen.
Parempia työkavereita, parempia ystäviä ja kumppaneita. Meillä jokaisella olisi parempi olo sisäisesti ja se heijastuu myös muihin. En toki tarkoita että jos kaikki ymmärtäisivät tuon asian sodat loppuisi ja maailmaan tulisi rauha..

Mitkä asiat saavat minut hyvälle tuulelle? Mitä asioita tehdessä olen onnellinen? Missä olen onnellinen?
Missä seurassa minun on hyvä olla? Missä olen hyvä? Mitkä tilanteet, asiat, ihmiset saavat silmäni kirkastumaan ja minut huokaamaan syvään päässäni ajatus "tästä minä pidän"?
Entä missä tilanteissa tai seurassa tunnen oloni hyvin vaivaantuneeksi? Mitä asioita tehdessä puhisen kiukusta?
Milloin jähmetyn paikalleni ja tuijotan tyhjyyteen vihaisesti miettien "miksi taas siedän tälläistä"?

Näitä kysymyksiä jokaisen on hyvä miettiä itsekseen. Ja kun kysymyksiin saa vastauksia jokainen voi pikkuhiljaa alkaa karsimaan elämästään niitä negatiivisia ajatuksia ja tunteita aiheuttavia asioita, ihmisiä ja tilanteita. Ja vähintäänkin samaa tahtia ellei nopeammin jokainen voi lisätä omaan elämäänsä asioita, tilanteita ja ihmisiä jotka lisäävät positiivisia ajatuksia ja tuntemuksia.
Kun olet itse tyytyväinen omaan oloosi, sinulla on hyvä olla ja tunnet itse olevasi elämäsi tärkein ihminen  kaikki muut asiat järjestyvät ajallaan ja omalla painollaan. Hyvä olo näkyy! Positiiviset ajatukset ja asiat vetävät puoleensa positiivisia asioita ;)
Joten nyt katso peiliin, siellä näkyy sinun elämäsi tärkein ihminen. Pidätkö siitä mitä näet? Peilistä sinua takaisin katsoo sinun elämäsi tärkeimmän ihmisen silmät, mitä sinä näet niistä silmistä?

Mikään muu tässä elämässä ei ole pakollista kuin kuolema ja verot. ;)

CIAO
Tanja xxx

Auringosta voimaa! ;)

Viikko taas kohta jo ohi? Huuuh kun aika menee nopeesti. Eilen illalla katsottiin Neloselta Beckiä, se onkin viimenen asia mitä illasta muistan. Seuraava muistikuva on se kun raotan silmiäni, huomaan että on yö ja telkkarin kaukosäätimet ovat sängyllä vieressäni. Yleensä on minun tehtäväni laittaa ne lattialle kun telkkari sammutetaan ja käydään nukkumaan, nyt oli siis tapahtunut totaali sammuminen kesken telkkarin katselun. Suljen taas silmäni ja vaivun samantien uneen.
Noin puoli kahdeksalta herään aivan itsestään ilman herätyskelloa, nousen sängystä, puen housut jalkaan ja kävelen keittiöön. Toinen meistä oli herännyt ilman herätyskelloa vielä aikaisemmin laittanut puuron ja kahvinkin valmiiksi. Olen vielä uninen, mutta pikkuhiljaa kahvin mennessä kurkustani alas, kulaus kulaukselta virkistyn ja kauhon puuroa suuhuni. Osa siitä tosin lähti vessanpöntön kautta tälläkertaa Mexicoon koska Afrikkaan on puuroa lähetetty jo niin paljon, en siis yksinkertaisesti vain osaa syödä isoa puurolautasellista tyhjäksi aamuisin.

Tankotanssitunti alkaa vasta kello 10 joten saan rauhassa tehdä aamutoimiani, kuten nauttia sängynpetaamisesta. Tiskasin myös tiskit pois altaasta niin on mukavampi tulla tankotanssitunnilta kaupan kautta keittiöön laittamaan ostoksia kaappiin kun keittiö on siistinä. Mies lähti töihin ja minä jäin touhuamaan tiskejen kanssa kunnes oli aika alkaa valmistautua tunneille. Puin shortsit, urheiluliivit ja pienen topin päälleni, siihen päälle vielä pitkät treenihousut ja kunnon toppi. Koska ulkona on niin kylmä puin päälleni vielä yhdet housut, hupparin ja neuleen ennen takin vetämistä päälleni. Juomapullo ja lompakko laukkuun, kuulokkeet korviin ja musiikki soimaan, ovesta ulos ja matkaan.

Astuin ulos ulko-ovesta ja näin auringon, se häikäisi silmiäni, lämmitti hieman poskiani ja tunsin kuinka sain siitä voimaa sisälleni. Valon lapsi fiilis tuli samantien, hymy nousi kasvoille ja askeleet kevenivät. Pakkasesta johtuen ajattelin mennä tunnille sporalla kävelyn sijaan, ja kappas pysäkille päästyäni spora tuli saman tien.. aamuhan menee aivan putkeen.
Tankotanssikoululle päästyäni tunnin alkuun oli vielä reippaasti aikaa, vedin tukan ponnarille ja riisuin ylimääräiset vaatteet, otin lehtilaatikosta Sport lehden ja uppouduin siihen hetkeksi. Viisi minuuttia ennen tunnin alkua laitoin lehden takaisin laatikkoon ja kävelin salin ovelle odottamaan. Seisoin ja nousin hetkeksi varpaiden päälle seisomaan ja venyttämään nilkkojani, tyhjentämään mieleni ja keskittymään siihen että en anna tunnilla periksi vaikka kuinka sattuisi, annan jokaiseen liikkeeseen ruumiini ja sieluni ja ojennan itseni loppuun saakka. Teen kaiken mutisematta ja kysyn jos en jotain ymmärrä.

Täytyy sanoa että tuli hyvä fiilis tunnin aikana useaan otteeseen kun huomasin että en mutissut, en luovuttanut, vaan tein. Tein kaikkeni ja siksi onnistuin kaikessa mitä tein. En välttämättä onnistunut heti, mutta tein uudestaan kunnes onnistuin tekemään liikkeen puhtaasti jonka jälkeen opettaja tuli lisäämään liikkeisiin minulle vielä vähän lisää vaikeutta. Huomasin olevani tangolla aivan uusissa asennoissa joista vaihdoin vaivattomasti nilkat ojennettuna puhtain liikeradoin taas uusiin liikkeisiin joita en myöskään ollut tehnyt ennen. Huomasin olevani tangolla kuin kotonani, en enää pelännyt tipunko tangolta alas kesken liikkeen. Huomasin myös että en epäröinyt enää lähteä yrittämään liikkeitä jotka olivat minulle outoja, yritin liikettä ja jos en ihan hiffanut sitä, pyysin opettajaa näyttämään liikkeestä sen osan ja selittämään mitä lihaksia hän käyttää. Tämän jälkeen yritin taas uudestaan ja onnistuin liikkeessä, koska en pelännyt olla "tyhmä" ja kysyä. ;)
Nyt joku lukiessaan tätä miettii että no tottakai täytyy kysyä ja joku miettii että mitäs sanoin ja mistähän ollaan puhuttu.. Tiedän että tästä on puhuttu monta kertaa mutta välillä joidenkin asioiden sisäistäminen vie hetken. Mutta nyt luulen ymmärtäväni mistä niissä keskusteluissa on kyse ja ehkäpä uskallan kysyä jos en jotain tiedä, jatkossakin ja muissakin asioissa kun vain tangolla.

Tunnin loputtua energiaa olisi ollut vielä vaikka kuinka mutta saliin ei saanut jäädä riekkumaan koska opettajalla oli kiire. Energiaa oli niin paljon että joitakin väsyneempiä kanssani tunnilla olleita se saattoi jopa ärsyttää koska pukkarissa hyräilin ja heiluin ja kauhistus kaikenlisäksi vielä hymyilinkin! :D

Matka kotiin taittui sporalla Tiinan seurassa, sporasta hyppäsin ulos ja kiiruhdin pakkasessa (mutta imien voimaa auringon valosta) kauppaan. Ostoskoriin keräsin illaksi hedelmiä eli omenaa ja verigreippiä, ruokaan sipuli ja tomaattia, jauhelihaa, maitoa ei ole koskaan liikaa, tomaattimurskaa, välipalaksi saksanpähkinöitä ja siinähän ne ostokset onkin.

Kotona hirveällä tarmolla laitoin ostokset jääkaappiin, hörppäsin vitamiinit ja omega-3 set naamaani ja sekoitin itselleni proteiinipirtelön. Siinä oli minun lounaani. Myöhemmin välipalaksi sitten niitä pähkinöitää ja kuppi kahvia. Iltapäivällä ajattelin leipoa moniviljasämpylöitä joista yhden syön sitten samantien päivälliseksi itse, raejuuston, tonnikalan ja tomaatin kylkiäisenä. Mies tulee kotiin illemmalla ja lupasin tehdä omaa erikoista bolognese kastikettani ja sitähän sitten teen. Ja iltapurtavaksi on omenaa ja greippiä sekä pari kananmunaa.

Päivän ohjelmassa on leipomisen lisäksi musiikkia, tankotanssipätkän suunnittelua, siivoamista, työhommia, ruuanlaittoa ja vielä lisää treeniä. Joka iltaisien vatsojen lisäksi tänään on taas ohjelmassa punnerruksia, selkiä, kyykkyjä ja tottakai kunnon venyttelyt.

Huomenna onkin taas aamulla Saiffalla treenit potkujen ja lyöntejen merkeissä. Illalla on ohjelmassa Jassun ja Miian läksiäiset ja sunnuntaina taas parisalsaa!
Hyvällä Flowlla siis mennään päivää eteenpäin ja ehkäpä innostun tässä vielä päivänmittaan jotain filosofioimaankin! ;)

CIAO!

Tanja xxx

Taas on vierähtänyt viikko!!

Astuin ulos ovesta ja kaivoin kameran laukustani. Tässä on se mitä näin edessäni.

 Oli viimeviikon tiistai tankotanssi tunnit oli jo takana ja ruokakin oli kotona tehty. Miehellä oli alkamassa kotona palaveri ja mun oli siis lähdettävä omille teilleni hetkeksi jotta miehet saisivat rauhan puida asioita keskenään.

Pakkasin mukaani kameran, ulkona oli satanut lunta ja kaikkialla oli todella kaunista. Olihan siitä lumesta haittaakin ja moni valittikin että kun sitä lunta taas sataa ja taas on autolla vaikea liikkua. Sille ei mahda mitään että sitä lunta on nyt satanut niin ei sitä kannata turhaan manata kun lumessa on niin paljon positiivisiakin puolia kuten se että maa saa kauniin harso peitteen. Pakkasin mukaan myös läppärin kirjoittamista varten ja tuon edellisen tekstin kirjoitinin juuri tällä reissulla.
Lähdin ovesta ulos ja samantien ulko-ovesta ulos astuttuani otin kameran esiin ja taltioin kauniimpaakin kauniimman pihamme, tuntui kun olisi talven satumaassa, se näky oli niin kaunis.
Menin sporalla hakaniemeen ja lähdin kävelemään rantaan, kävelin rannassa, sillalla ja palasin taas siltaa pitkin takaisin päin, otin paljon kuvia. Monet varmasti luulivat minua turistiksi kun häröilin siellä täällä sen kamerani kanssa, mutta en välittänyt

Fiksuna tyttönä olin laittanut karvatossut jalkaani ja sukathan siinä kastui, menin hetkeksi istumaan hakaniemen Sokoksen Coffee Houseen siemailemaan steameria ja kirjoittamaan.
Kirjoittaessani kuuntelin Gloria Estefanin espanjankielisiä biisejä, kaunista, ja latino musiikista tulee todella hyvä mieli.

Pian puhelin jo soi, se oli merkki siitä että palaveri oli ohi ja lähdin takaisin kotiin, ilta jatkui lämpimässä ja kuivassa leffoja katsellen.

Keskiviikko vierähti taas yllättäen tankotanssi tunneilla, samoin torstai ja perjantaikin. Lauantaina aamulla kävimme taas treenailemassa potkuja kuntoon ja kun pääsimme kotiin mies ilmoitti ettei lähdekkään illaksi mihinkään vaikka oli ensin aikonutkin.
Katsoimme sitten leffoja koko loppupäivän, menimme makuuniin ja vuokrasimme Star Wars episodit. Kyllä, tykkään niistä. En tiedä kuinka moni nainen oikeasti rehellisesti todella tykkää niistä, mutta minä ainakin. Katsoimme ensin episodi 1en ja sen jälkeen oli pakko ahmia perän vielä 2enkin. Nukkumatti hiipi episodi 2 elokuvan loppusuoralla ja kävimme nukkumaan.

Aamulla heti herättyämme halusin jo taas jatkaa ja kolmas episodi laitettiin koneeseen.
Sitten olikin ohjelmassa ruokaaa...Wingsejä! Sunnuntait on pyhitetty kaikelle muulle paitsi kunnon ruuan laittamiselle! Ruokailun jälkeen oli aika lähteä yhdessä Salsa tunnille, tunnilla oli hauskaa, opimme paljon! Ja kun pääsimme kotiin Salsa soi jälleen! Tuon jälkeen se on soinutkin joka päivä! ;) Sitten vuorossa taas ruokaa tälläkertaa nakkeja ja ranskalaisia.. ja myöhemmin vielä köyhiä ritareita! Sunnuntaisin on aina tehtävä nakkeja ja ranskalaisia, sekä lettuja tai köyhiä ritareita! :) JA KYLLÄPÄ OLI HYVÄÄÄ!

keiju keskellä oli jassulla jo ennestään,
kaikki koukerot tein jotta saatiin kuvaa jatkettua

Maanantaina taas aamulla tankotanssitunneille ja mies töihin. Kun tulin kotiin oli vuorossa pyykin pesua, sainpa pestyä kolme koneellista taas pyykkiä. Jassu tuli kesken pyykin pesun meille ja alettiin tuhertamaan paperille tatuointiin Jassulle jatkoa. Jassun vatsassa oli todella nätti keiju ja sitä piti jatkaa.. Hetki piirrettiin ja sitten alettiin hommiin. Jokunen tovi siinä vierähti mutta hieno siitä tuli!
Illan vietin siivoten, venytellen ja telkkaria katsellen kunnes herra tuli ovesta taas sisään juuri hetki ennen Täydellisten Naisten loppua. :)

Tiistaina lähdettiin yhdessä aamulla taas Saiffalle treenaamaan. Lyöntejä. Ja treenin edetessä aiheeksi tuli myös auktoriteetti. Onpas vaikeaa ottaa vastaan käskyjä ja totella? Piti lyödä Igoria ( sellainen muovinen hemmo joka heiluu ja on täytett vedellä), ensi oikealta ja sitten vasemmalta aina samalla siirtyen itse toiselle puolelle, sata kertaa. Tehtävänä oli myös laskea ääneen sinne sataan saakka. No en tietenkään laskenut ääneen vaan puoli ääneen ja sitten rupeskin tuleen iskuja kepillä pohkeisiin ja kuului huuto "lujempaa, en kuule" ja se huuto kuului yhä uudestaan ja uudestaan koska en todellakaan sanonut numeroita yhtään lujempaa. Asiasta oli jo riidelty kerran joten jossai vaiheessa jokin pieni ääni tuolla takaraivossa sanoi että nyt on tsempattava ja toteltava. Purin hammasta yhteen ja sain vihdoin suustani ulos numeroita  "kasikuus, kasisee, kasikasi" ja nyt ne numerot kuuluivat. Samalla kun tajusin että vihdoin oikeasti huusin ne numerot samalla kun yhä hakkasin Igoria, silmästäni vierähti kyyneleitä.. ymmärsin että se toisen armoille heittäytyminen ja toiselta käskyjen ottaminen, toiseen kokonaan luottaminen ja sen mukaan toimiminen on ollut kamalan vaikeaa. Ymmärsin myös että nyt vihdoin onnistuin siinä ja olin tyytyväinen, siksi ne kyyneleet.
Tämä ongelma pätee myös monessa muussa asiassa ei vain ja ainoastaan treenaamisessa.

Tiistai jatkui treenejen jälkeen ruoan laitolla, ja siinä lomassa otettiin muutamia salsa askeleita ja pyörähdyksiäkin..Illalla vuorossa oli myös hirveä vatsa, selkä ja kylki lihas treeni, punnerruksia ja erilaisia kyykkyjä sekä venyttelyt..

Tänään eli keskiviikkona aamu alkoi aamiaisella ja salsalla. :) Siitä sitten tankotanssi tunnille ja sieltä kotiin kokkaamaan. Mies lähti töihin ja minä jäin hoitamaan asioita ja kirjoittelemaan.
Kohta alan valmistautumaan lähtöön, menen käymään keskustassa kahvilla Anniinan kanssa. Pitkästä aikaa näkee sitäkin tyttöä.
Illalla on taas ohjelmassa vatsalihistreeni ja venyttelyt!

Huomenna tankotanssia pari tunti, samoin perjantaina. Lauantaina on taas vuorossa potkuja aamusta muutama tunti ja illalla Jassun ja Miian läksiäiset. Sunnuntaina on taas vapaa päivä, ellei innostuta taas salsa tunnille!
On taas paljon teksti ideoita päässä ja täytyykin taas varmaan kirjoitella noita pieniä filosofisia tekstejä tässä joku päivä mutta nyt ei ehdi koska nälkä yllätti!!

CIAO!

Tanja xxx

Viimeviikon treeni ja rentoutus.. sekä loisto aloitus uudelle viikolle!!

Viimeviikko vierähti kivasti treenatessa. Maanantaina oli tosiaan aamulla ensin tankotanssia ja illalla balettia. Tiistaina tankotanssia, kuntosali ja lisää tankotanssia ja keskiviikkonakin yllätys yllätys aamulla tankotanssia. Torstaina oltiin Saiffalla treenaamassa muutama tunti lyöntejä kuntoon ja perjantaina aamulla heiluttiin taas tangolla. Perjantaina iltapäivä meni chillatessa koska tuntui siltä että flunssa olis iskemässä mutta se fiilis meni onneks ohi ja lauantaina aamulla oltiin taas iskussa ja treenaamassa Saiffalla vuorostaan potkuja kuntoon.

Lauantaina oltiin Circuksessa hyvällä porukalla viettämässä iltaa, itse olin kuskina, enkä kyllä laittanut vastaan ollenkaan. Hauskaa oli ilman alkoholiakin. Tanssittiin, rentouduttiin teki ihan hyvää pitkästä aikaa. Koskahan sitä on viimeks ollu ulkona, tais olla Didin synttärit joulun aikaan, jeppis, sillon se oli. Ei kyllä harmita ollenkaan, hyvä fiilis kun on saanu treenata, syödä hyvin, nukkua hyvin.. pitää rytmin kunnossa.
Sunnuntai oli chillauspäivä. Leffoja, ruokaa, karkkia ja lettuja.

Uusi viikko alkoi mukavasti. Herätys 8.00 vitamiinit ja kahvi naamaan ja matka tankotanssikoululle voi alkaa. Ulkona oli kylmä ja liukasta ja matka tankotanssikoululle tuntui kestävän ikuisuuden. Pääsin vihdoin perille ja tunti alkoi. Tunnit meni mukavasti, opin paljon uutta, sain lisää mustelmia ja muutaman kerran tulin alas oikein ryminällä. No se kuuluu asiaan ja jos sen osaa ottaa huumorilla niin kaikki on hyvin. :)

Kotona odotti siivous urakka. Pitäisi tiskata, imuroida, laittaa tavaraa paikalleen kaappeihin, uunia ei ole pesty aikoihin, vessanpönttökin vaatisi taas puhdistusta, ikkunalaudat ja ikkunanpielet ovat näyttäneet jo pitkään mustuneilta ja mitä vielä? Mutta ajatus tuosta kaikesta ei todellakaan kauhistuttanut niinkuin joskus. Joskus kaikki tuo tuntui niin kamalalta että keksi kaikkea muuta mukamas kiireellistä ja tärkeää jotta vättyisin siivoamiselta ja voisin itsellenikin valehdella että en olisi millään ehtinyt, on ollut kiire, piti käydä siellä ja tehdä tätä, siivoan kyllä joku päivä. Ja loppujen lopuksi siivoaminen meni niin että kahmaisin tavarat syliini ja sulloin kaiken mytyssä jonnekkin kaapin perälle, imuroitavat roskatkin huidoin kädellä maton tai kaappien alle.

Nyt laitoin koneelta musiikkia soimaan, hymyilin ja tartuin tiskiharjaan. Tiskipöydällä oli lähes kaikki astiat mitä kaapista löytyy, sunnuntai kun oli enemmänkin lepopäivä ja silloin ei siis edes tiskattu. Hetkessä, kuin huomaamatta tiskit oli tiskattu ja tiskipöytä oli tyhjä. Aika kului, sain imuroitua, uunikin oli pesty ja tavarat alkoivat olla paikallaan. Huomaamatta päivä oli mennyt, aikaa oli kulunut lähes kuusi tuntia kun olin innostunut hinkkaamaan kaikki mustuneet ikkunalaudat ja ikkunanpieletkin valkoisiksi.
Kävin suihkussa ja tein ruoan valmiiksi. Sitten olikin vuorossa oma pieni hetkeni telkkarin ääressä: Huippumalli haussa ja Täydelliset naiset.
Melkein kuin tilauksesta mies tuli ovesta sisään Täydellisten naisten lopputekstien aikana ja laitoin ruoan vielä lämpenemään ja päästiin syömään. Oli aivan tajuton nälkä kun en sitten tietenkään ollut muistanut syödä siivouksen lomassa.
Yritin innoissani selittää mitä olin oppinut tunnilla, mutta eihän siitä selityksestä mitään selkoa saa. Yritän maata maassa huitoa jaloilla ilmaa ja sitten käsin näyttää missä tanko menee ja siinä vaiheessa mies sitten tokaisi että paljon helpompaa olisi hommata tanko olkkariin niin ymmärtäis sekin sitten mitä tarkoitan.. No niinhän se olis, ei siis ollenkaan hullumpi ehdotus.. No saatiinpa ainakin kunnon naurut maassa maatessani ja huitoessani kiemurrellen..
Loppuilta meni sängyssä lepuutellessa telkkarin ääressä ja uni tuli ihan puskista. En edes tiedä missä vaiheessa nukahdin turvalliseen ja lämpimään kainaloon.. Heräsin yhden aikaan ja tajusin nukahtaneeni telkkari päällä, sammutin sen, painoin pääni takaisin tyynyyn ja uni tuli heti.

Jatkuu ensi jaksossa.. :)

Tanja xxx

Mitä rakkaus on?

Mitä rakkaus on? Moni on varmasti miettinyt tota kysymystä, ja kerta ei taida riittää. Onko rakkaus tunne? Onko rakkaus tottumista, kiintymystä, intohimoa, ihailua? Mitä se on?

Joskus teininä ajatteli varmaan että rakkaus on sitä kun vatsassaon perhosia ja haluais koko ajan olla toisen kainalossa. Tai en tiedä mitä muut on teininä ajatellu, mutta jos en ihan väärin muista niin kyllä sillon 14 vuotiaana käsitys rakkaudesta tais olla aikalailla tollanen?

Mitä se mielestäni nykyään on? Ja onko se niin miten sen luulen olevan? Rakkaus on toki tunne, se on intohimoa, tottumista, kiintymystä, ihailua, se on kaikkea tuota. Mutta ennenkaikkea rakkaus on päätös. Kun olet rakastunut tuntuu kuin ketään muuta ei olisi olemassa, ajattelet toista lähes koko ajan. Kun toinen on edessäsi et malta pitää näppejäsi erossa hänestä ja koko elämä on kuin ruusuilla tanssimista. Saatan olla myös väärässä.. mutta tätä rakastuminen mielestäni on. Rakastuminen on vain tunteiden kuten intohimon, innostuksen, ensihuuman ja kiintymyksen kirjo. Rakastuminen on siis vain tunteita, siihen ei liity päätökset millään tapaa.

Mutta entä se rakastaminen. Rakkaus? Rakkaus on toki  tunteita. Mielestäni rakkaus ei enää ole sitä että haluat koko ajan kiehnätä toisessa, tai sitä kun toinen on edessäsi ja koko ajan haluaisit rakastella hänen kanssaan. Rakkaus ei mielestäni myöskään ole sitä että toinen on päälimmäisenä mielessäsi koko ajan. Mielestäni niitä tunteita ovat kiintymys, välittäminen, huolehtiminen, intohimo, ihailu ja moni muu. Rakkauteen kuuluu tunne siitä että haluat jakaa elämäsi jonkun kanssa, avoimuus, rehellisyys. Rakkauteen kuuluu intohimo muttei mielestäni siinä mielessä että ette muuta teekkään kuin pelehdi sängyssä. Rakkaus ja intohimo yhdessä ovat sitä kun suudellessa tunnet että sielunne yhtyvät, sitä kun rakastellessa kaikki muu ympäriltä katoaa. Mutta se ei mielestäni edelleenkään ole sitä että nämä asiat valtaavat koko arjen. Intohimo voi näkyä monissa muissakin asioissa, siinä kuinka vietätte aikaanne muuten. Intohimoa on mielestäni siinä kun keskustelette, kun teette ruokaa, siivoatte, kun teette asioita yhdessä.

Rakkaus on mielestäni sitä kun voit keskustella toisen kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Rakkaus on mielestäni sitä kun käperryt toisen viereen ja tiedät ettet olisi missään muualla mielummin kuin juuri siinä ja voit hengittää syvään ja hymyillä sisäisesti. Rakkaus on mielestäni sitä kun toinen tekee jotain ja katsot häntä sisäisesti hymyillen ja ajattelet hiljaa itseksesi että tuon on yksi niistä monista asioista jonka takia häntä rakastat. Se sellainen hetki joka pysäyttää sinut vain katsomaan ja hiljentymään vaikkei siinä teossa olisi mitään ihmeellistä. Tapa millä hän syö omenaa, miten hän kaataa kahvinsa mukiin, miten hän pesee hampaat tai pukee vaatteita ylleen.
Rakkautta on pienet teot. Rakkautta on pienet huomiot. Rakkautta on mielestäni se kun toinen muistaa mistä kukista pidät, minkälaisia irtokarkkeja syöt tai miten haluat kananmunasi. Rakkautta on mielestäni se kun toinen muistaa sinulle tärkeitä päiviä tai on kiinnostunut sinulle tärkeitä asioista. Rakkautta on se kun olet toisen tukena kun toinen on kipeä tai kun toisen nilkka on hajalla. Rakkautta on se kun haluat olla juuri hänen kanssaan, huolimatta siitä millainen menneisyys toisella on, huolimatta siitä onko toisella juuri nyt ongelmia töissä. Rakkautta on se kun haluat olla juuri hänen kanssaan juuri siksi että hän hoitaa tietyt asiat tietyllä tavalla ja jättää syystä tai toisesta tietyt asiat tekemättä. Rakkaus on sitä kun ihailet toisen työtä, harjoittelua, tapaa toimia.
Rakkautta on mielestäni myös se että rakastat niitä  pieniä niin sanottuja virheitä tai asioita joissa toinen on huolimaton. Kuten esimerkiksi kahviläikät jiotka ovat aina kahvipannun vieressä pöydällä kun toinen on knaatanut itselleen kahvia. Kuten sotkuinen hella sen jälkeen kun toinen on kokannut, unohtuneet eväät jääkaapissa. Kuten tapa jolla toinen hermostuu nopeasti tietyistä asioista tai hiljentyy kun jokin vaivaa häntä, näitä asioita voisi jatlkaa loputtomiin. Rakkautta on niin monissa pienissä asioissa.

Mutta ennen kaikkea rakkaus on PÄÄTÖS. Rakastaminen on se vaihe joka tulee pilvilinnojen, ruusuilla tanssimisen ja loputtoman halailun, suukottelun ja rakastelun eli rakastumisen jälkeen. Rakastaminen on sitä kun ongelmien ja arjen keskellä päätät joka hetki rakastaa sitä hölmöä ihmistä jolla on hassuja tapoja kahvin keiton suhteen. Päätät rakastaa sitä ihmistä jonka kanssa nautit olostasi enemmän kuin muiden, sitä joka muistaa sinulle tärkeitä asioita ja kuuntelee sekä kannustaa kun sitä tarvitset. Päätät rakastaa sitä ihmistä jossa on niin paljon hyviä asioita joita ihailet mutta joka omaa myös muutaman ärsyttävänkin piirteen joista olet kumminkin oppinut pitämään. Rakkaus on sitä kun päätät joka aamu rakastaa sitä ihmistä jonka vierestä heräät. Rakkaus on sitä kun päätät jokaisessa hetkessä, vaikeuksienkin keskellä rakastaa koska tiedät että ne hyvät hetket ovat sen arvoisia.
Sanotaan että mitään oikeasti hyvää ei saavuta taistelematta. Joten sen takia kai myös sanotaan että rakkaus on asia jonka vuoksi pitää taistella.


Kuvittele että sinut viedään kesäkuun alussa sateisena mutta lämpimänä iltana suuren kallion vierelle. Katsot ylös ja näet kallion rinteellä polun, välillä polku päättyy ja näkyy vaan puita, irtokiviä, sammalta, kantoja ja ties mitä muuta. Seuraavaksi se joka on sinut sinne vienyt sanoo että tuon kallion päältä näet upean maiseman. Kallion päältä on näkymät puistoon jossa on kauniit suihkulähteet ja vesiputoukset, puistossa on joutsenia ja kauniit omenapuut jotka ovat juuri kukinnossa. Tämä henkilö kertoo sinulle että kalliolle kapuamiseen kuluu koko ilta saat selkääsi repun jossa on makuupussi ja tulenteko välineet sekä ruokaa jota voit grillata huipulle päästyäsi. Henkilö kertoo myös että sateen on määrä loppua yön aikana ja aamusta on tulossa kaunis. Tämä kyseinen henkilö mainitsee myös että kaikki jotka ovat huipulla käyneet ovat ylistäneet upeaa auringon nousua ja maiseman kauneutta taivaan punertaessa. Viimeiseksi henkilö kertoo sinulle että hän ottaa nyt kenkäsi ja sen jälkeen taipaleesi voi alkaa.
Suljet silmäsi ja mietit hetken, katsot rinnettä, tunnet sadepisarat poskillasi, koukistat varpaitasi ja tunnustelet hiekkaa varpaiden väleissä ja kuvittelet tuota näkymää mistä henkilö kertoi. Kuvittelet auringon laskun, vesiputoukset ja suihkulähteet, joutsenet. Kuvittelet kuinka auringon ensisäteet koskettavat veseputouksen kuohuja, kuinka vesiputous kuohuaa rauhoittavasti ja joutsenet lipuvat pitkin veden pintaa, kuvittelet aamukasteen tuoksun, sen raikkaan tuoksun joka on aina sateen jälkeen.

Avaat silmäsi ja katsot päättäväisenä rinnettä. Lähdet sitä kohti ja aloitat matkasi kohti tuota kauneutta, matkan varrella tulee ongelmia, niinkuin saattoi odottaa kun näki miltä rinne näyttää. Jalkapohjiisi tulee tikkuja, polku loppuu ja yrität harppoa kantojen ja kivien keskellä, kaadut ja  polveesi tulee ruhjeita. On liukasta sateen vuoksi ja yrität saada tukea puista mutta luisut välillä alaspäin, pysähdyt hengähtämään suurelle kivelle. Katsot alas ja katsot ylös. Ylös on vielä hieman pidempi matka kuin alas, jalkoihisi koskee ja reppukin painaa selässä, polku ylöspäin ei näytä yhtään helpommalta kuin se mitä olet jo kulkenut.
Jos palaat alas, et varmasti koskaan enää lähde kiipeämään tuonne uudestaan etkä näe nyt etkä toiste sitä upeaa maisemaa jota se henkilö aiemmin kuvaili. Et voi tietää varmaksi onko se olemassa jos et itse sitä näe ja koe, et voi tietää olisiko maisema ja tunne siellä ylhäällä sellainen kuin kuvittelit. Jos palaat alas saisit kengät jalkaasi ja pääsisit lepäämään.
Jos jatkat matkaa jalkoihisi sattuu ja selässä painaa. Saat varmasti lisää tikkuja jalkapohjiin, kaadut varmasti yhä uudelleen ja uudelleen ja saat aina vaan lisää ruhjeita polviisi ja kämmeniisi. Jos jatkat matkaa pääset vielä jossain vaiheessa ylös ja saat laskea repun selästäsi, tehdä tulen, grillata evääsi ja mennä makuupussin sisään lepäämään. Näet ja koet sen mitä henkilö kallion vierellä kuvaili sinulle, näet ja koet onko sitä olemassa. Jos jatkat matkaa saat kokea ja nähdä sen kaiken kauneuden josta haaveilit juuri ennen kuin avasit silmäsi kallion alapuolella, katsoit päättäväisesti rinnettä ja lähdit matkaan.
Luovutatko vai jatkatko matkaa?

Tanja xxx

Intohimoa ja filosofiaa. :)

Jepjep. Koska kyseessä on blogi missä kerron intohimoista.. Niin nyt täytyy kirjottaa ehdottomasti elämäntavoista. Elämäntapoja on monenlaisia, yhtä monta kuin ihmisiäkin tällä pallolla. Jokainen itse määrittelee sen mikä itselle on sopivin tapa elää oma elämänsä tällä pallolla. Mut mun mielestä aika hyvä motto tähän asiaan on esimerkiksi: Cherish Yesterday. Dream Tomorrow. Live Today!
Mennyttä pitää arvostaa, kaikki asiat siellä menneessä on tuonut meidät tähän. Menneestä voi ja kannattaakin oppia. Silloin tällöin voi kurkata menneisyyden säkkiin ja tonkia sieltä esiin asioita, tarkastella niitä eri suunnista ja miettiä voisiko jotakin omasta menneestä toiminnastaan soveltaa tähän hetkeen.
Tulevaisuudesta voi unelmoida, tulevaisuuteen voi ja kannattaa asettaa tavoitteita. Tavoitteet kannattaa asettaa sen verran ylös että siinä todella on jotain mitä tavoitella, älä ikinä mene siitä mistä aita on matalin. Silloin kun pääset korkean aidan yli on fiilis sen ylittämisen jälkeen varmasti hemmetin hieno, paljon hienompi kuin jos olisit mennyt siitä matalimmasta kohdasta.
Tärkeintä kumminkin on elää tässä hetkessä. Minuutti kerrallaan, kohti sitä tavoitetta. Minuutti kerrallaan, hetki kerrallaan, nauttia pienistä asioista. Kaikesta mitä elämä tuo eteen. Nauttia linnun laulusta ja auringon valosta, kahvin tuoksusta aamulla kun kahvi porisee keittimessä, hyvästä olosta aamulenkin ja aamusuihkun jälkeen. Töissä on tärkeää muistaa nauttia siitä kun onnistuu, treenatessa myös. Muista kiittää, muista iloita kun joku toinen muistaa kiittää sinua. Muista kehua itseäsi ja muita, pelkällä kritisoimisella ei pitkälle pötkitä. :)

Avatessani silmät  tänään aamulla, en ollut varma oliko aamu vai vielä yö. En saanut silmiä kunnolla auki ja kun yritin nostaa pääni tyynystä se tuntui painavan tonnin, laskin sen takaisin tyynylle ja suljin silmäni. Hetken kuluttua olikin jo herätys ja tajusin siinä hetkessä että nyt tosiaan oli aamu ja sängystä olisi noustava. Pienen tovin kummasteltuani sain kuin sainkin silmäni kunnolla auki, hörppäsin C-vitamiini litkun, vitamiinit ja pari kofeiini tablettia naamaan. Vedin vaatteita hieman päälleni ja aloitin sängyn petaamisen, kuinka niinkin pieni asia kuin sängynpetaaminen voi vaikuttaa koko päivään? Mietin sänkyä pedatessani että joskus sekin on ollut niin vastenmielinen tehtävä, sänky jäi aina petaamatta, joskus mutta hyvin harvoin jaksoin jotenkin heittää päiväpeitteen sängyn päälle jotta näyttäisi siltä että sänky on edes yritetty pedata. Nykyään sängyn petaaminen tulee luonnostaan, se on osa aamutoimia, samanlailla kuin vessassa käyminen, kasvojen tai hampaiden pesu ja sängynpetaamisestakin voin ottaa irti pienen nautinnon. On hienoa nähdä kun lakana asettuu kunnolla patjalle, se ei ole kurtussa eikä rullalla nukkumisesta ja pyörimisestä. On kiva pöyhentää tyynyt paikalleen ja heilauttaa peitot lakanan ylle odottamaan että niiden alle taas illalla möngitään. On mielettömän hieno tunne kun päiväpeittokin on aseteltu ja viimeinenkin koristetyyny on paikallaan ja sänky näyttää siistiltä ja houkuttelevalta eikä peitot ja tyynyt loju enää lattialla ja siinäkin mahtuu kävelemään. Ja jos joku yrittää häiritä tätä sängyn petaamisen iloa en ole siitä kovin iloinen. Aamusta alkaen on siis hienoa huomata että onnistun jossakin, onnisttun siinä mitä teen, vaikka se olisikin niinkin pieni asia kuin sängynpetaaminen.

Tämän onnistumisen jälkeen hörppäsin kahvin ja puin vaatteet päälleni, nappasin puhelimen ja avaimet ja lähdin. Noin kello 08.30 lähdin kävelemään tankotanssikoululle, matkaan menee noin 15minuuttia ja sen aikana ehtii hyvin miettiä erilaisia asioita. Tarkkailla ihmisten käyttäytymistä aamutuimaan, autoilua, sporan tai bussin odotusta, kävelyä, juopottelua, työntekoa ja niin edelleen. Suurimmalla osalla ihmisistäon kiire jonnekkin, miksi? Tästäkin saisi aikaan piitkän filosofioinnin mutta jätän sen tälläkertaa väliin.

Tankotanssi koululla oli lisäkseni vasta opettaja, mutta muutaman minuutin sisällä oppilaita tuli ovesta sisään ja aloimme hakeutua saliin tangoille. Tunnin aikana keskityin vain siihen että yritän itse kuunnella ja tarkkailla opettajaa, oppia kaiken mahdollisen ja tietenkin omaan tekemiseeni ja siihen että teen kaiken niin hyvin kuin vain suinkin. En miettinyt sitä että onnistunko vai en, en miettinyt sitä kuinka paljon taas sisäreisiin sattuu kun yritän pysyä tangolla pää alaspäin ilman käsiä, en miettinyt miten joku muu osaa liikkeet. Tunnin päätteeksi huomaan että olen oppinut paljon, huomaan että olen ymmärtänyt monista liikkeistä paljon erilaisia asioita. Huomaan myös että olisin voinut vielä jatkaa opiskelua. Huomaan myös sen että sisäreisiin koskee todella paljon ja että pienet mustelmat lisääntyvät, huomaan että jalkaterästäni on palanut nahkaa mutta en välitä. Hiljaa mielessäni iloitsen siitä että olin oppinut paljon uutta. Iloitsen siitä että uskalsin yrittää taas uusia liikkeitä. Iloitsen myös siitä että saatan illalla palata tankotanssi koululle hyvillä mielin baletti/gymi tunnille.

Kotiin käveltyäni, kaivan kaapista maitorahkaa ja mehukeittoa, riisun ulkoiluvaatteet ja asetun tietokoneelle. Avasin Facebookin ja luin postilaatikosta viestin. Viesti oli eräältä tytöltä joka kertoi lukeneensa blogistani www.ladylimitless.blogspot.com siitä kuinka pidän itseäni kunnossa, tyttö kertoi omat mittansa ja kysyi minulta neuvoa miten saisi itse pudotettua painoa helposti ja nopeasti.
Kirjoitin tytölle vastaukseksi pitkät tekstit asioista mitä kannattaa jättää syömättä ja miksi, siitä minkä syömistä kannattaa lisätä ja miksi ja siitä miten kannattaa syödä ja milloin. Ja unohtamatta veden juonnin sekä liikunnan tärkeyttä kirjoitin myös niistä.
Tekstin kirjoitettuani, minulle tuli hyvä olo. Mietin itsekseni sitä että näköjään olen jotakin kirjottanut oikein koska joku oikeasti kysyi minulta miten hän saisi pudotettua painoaan. Ja niinpä päätin että nyt kirjoitan blogia entistä useammin, kirjoitan tänne enemmän omista päivärutiineistani ja siitä miten elän. Kirjoitan mietteitäni ja filosofisia yksin keskustelujani. Nehän ovat osa omaa intohimoani. Ja blogin otsikkokin kertoo että kyse on intohimoista.

Intohimojani toki ovat tatuoinnit, piirtäminen, mallintyöt.. nyt uusin intohimon kohteeni on tankotanssi. Mutta kokonaisuutena intohimoni on elämätapa. Terveellinen ravinto, treenaaminen monessa erimuodossa, omat rutiinit, omat mietteet ja kaikki muu mahdollinen.

Joka tapauksessa päivä jatkuu ja kun olin kirjoittanut tuolle tytölle pitkän viestin aloitin tän blogitekstin kirjoittamisen, tätä hetken kirjoiteltuani nousin ja menin keittiöön. Vilkaisin tiski vuorta ja tartuin tiskiharjaan. Tiskaaminen on taas yksi näitä kummallisuuksia joka on ollut suuren suuri vastenmielisyys mutta nykyään se on yksi niistä asioista minkä teen mielellään. Ja jos se jää tekemättä tai tiskialtaassa lojuu pitkään paljon tiskiä oloni ei todellakaan ole hyvä. Kai siihenkin liittyy se kun työnsä tuloksen näkee heti, ja tietää saaneensa jotain aikaan.
Tiskit oli tiskattu ja vuorossa oli kokkaamista. Heitinn possusuikaleet pannulle ja jätin ne siihen ritisemään siksi aikaa kun itse menin pakkaamaan laukkuani. Ruoka ei siis ole minua varten, miesystäväni on töissä ja tulee myöhään illalla kotiin ja itse en ole illalla kotona sillä olen yökyläilemässä ystävän luona ja tekemässä hänelle tatuointia. Miesystäväni on lähtenyt töihin jo aamulla kun olin itse treeneissä joten hänellä on pitkä päivä ja hän tarvitsee energiaa ja hän rakastaa punaista lihaa. Helpoksi kokkaamisen tekee se että meillä on samanlaiset ruokailutottumukset, hän tosin syö noin kaksi kertaa enemmän kuin minä. :D
Laukkuun pakkaan treenikamat: tankotanssi varusteet, balettitunnin kamat ja tietenkin salikamat. Mukaan tarvitsen myös läppärin, kalenterin ja muistiinpano välineet ja tatuoimista varten tietenkin tatuointitarvikkeet sekä perus hygienia tuotteet yökyläilyä varten.
Laukku pakattu ja kokkailu jatkuu. Possusuikaleiden seuraksi pannulle menee kiva ja värikäs setti wokkivihanneksia ja vähän mausteita. Kun ruoka on valmis annan sen jäähtyä ja laitan rasiassa jääkaappiin odottamaan nälkäistä syöjäänsä. Ruuasta riittää vielä seuraavallekkin päivälle niin ei tarvitse herran miettiä kokkailuja eikä mun sitä että muistaako toinen syödä tai että mitenhän se pärjää siellä ilman mua.

Nyt moni varmast miettii että millainen mies ei pärjää jos tyttöystävä ei ole tekemässä ruokaa?
Kyse ei todellakaan ole siitä etten uskoisi hänen pärjäävän vaan siitä että nautin siitä kun saan pitää hänestä huolta. Nautin kun näen että hän tykkää tekemästäni ruuasta ja kun näen että hän on kylläinen. Niin tottakai myös ajatus siitä että hänellä on ruokaa valmiina kaapissa ja olen sen sinne tehnyt lämmittää mieltäni vaikken näekkään että hän syö sen. Tästäkin voisi filosofioida, jättäisinkö väliin vai avaisinko ajatuksiani hieman myös teille?
Tseh en malta jättää väliin.. Silloin kun ihmiset asuivat luolissa, metsästivät, kulkivat lannevaatteissa, nukkuivat kivi pään alla, tekivät tulen keppejä, kiviä ja lehtiä käyttämällä, söivät marjoja ja sitä juuri metsästettyä lihaa.. vaikkei naiset saaneet metsästää naiset kumminkin valmistivat ruoan. Naiset poimivat marjat, keittivät tai grillasivat lihan ja tarjoilivat sen miehilleen. Onko joku joskus määrännyt että näin on? Jos on niin kuka? Samalla tavalla kun naisille kehittyy äidinvaistot, naisten hormoni toiminnan mukana tulee myös hoivavietti, huolehtimisvietti.. Naisien geeneissä on toisista huolehtiminen. Joillakin yksilöillä se esiintyy vahvemmin ja joillakin heikommin.. Nainen saa suurta tyydytystä ja mielihyvää kun näkee että mies on tyytyväinen ja että juuri hän saa miehen tyytyväiseksi. Ei siis turhaan sanota että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta? Monet ajattelevat että naisen tehtävä on olla kotona ja laittaa ruokaa, siivota, huolehtia lapsista.. Tai ainakin pitkään monet ovat ajatelleet, nykyään tuo käsitys alkaa jo ehkä hieman muuttua koska naisetkin luovat uraa.. Mutta enpä sitten tiedä miten tuo homma oikeasti on. Tarkoitan että osa naisista varmasti tekee ruokaa kotona miehelleen, niinkuin minä, koska nauttivat siitä. Osa ei tee koska ei nauti siitä. Ja osa ei tee sitä ihan vain kapinoidakseen ja tuodakseen ilmi sitä että kannattavat tasa-arvoa.
No toisaalta oma ongelmani on vain se että nautinko minä ja teenkö minä eikä se miten muut hoitavat hommansa kotonaan, mutta pohdiskelenpa vain. Pointti tässä kaikessa oli se että vaikka rakastankin omaa elämääni, käyn treeneissä, teen töitä, opiskelen jne.. teen silti myös ruokaa kotona miehelleni. Siksi että nautin siitä, en siksi että minusta minun kuuluu tehdä niin. Ja miesystäväni arvostaa sitä, hän kehuu ruokiani, kiittää niistä ja toki hänkin kokkaa välillä ja hän tekee maailman parhaan aamupuuron. :)



No se kokkailusta. :D Päivän ohjelmistossa oli myös ripsihuolto Viivin luona Gyylissä Bulevardilla. Nyt on taas säihkysilmät ja pitkät ripset. Viivin luona on aina kiva käydä, Viivi on niin avoin ja ihana ihminen että juttu ei todellakaan lopu kesken.
Nyt istun kahvilassa ja hörpin steameria samalla kun kirjoittelen tätä blogia. Tunti tässä on jo tainnut vierähtää, työhommia on hoidettu ja blogiakin kirjoitettu pitkästä aikaa. Olo on kevyt ja voin vaan nauttia tästäkin hetkestä. Ihmisten puheensorina ei häiritse ajatuksiani ollenkaan, sormet vilistävät näppäimistöllä mutta eivät millään pysy ajatuksieni perässä, päässä vilisee ajatuksia samaan tahtiin kuin autoja tokiossa ruuhka aikaan.. Ja aika ei riitä siihen että kirjottaisin kaikki ne autot siellä tokion ruuhkassa nyt sanoiksi..

Kohta steameri on loppu ja pakkaan tavarani. Pakkaan kirkkaan punaisen lompakkoni, valkoisen läppärini (tai ainakin se joskus oli valkoinen ennenkuin aloitin tatuointejen tekemisen ja roiskin mustetta pitkin näppäimistöä) kalenterini sekä muut härpäkkeet pöydältä treeni laukkuuni, puen päälleni ja lähden astelemaan kohti spora pysäkkiä. Seitsemältä alkaa baletti/gymi tunti ja sitä en todellakaan halua missata. Tankotanssikoulun pukkarissa ennen tunnin alkua popsin vielä salaatin joka on odottanut laukussani syömistä ja siitä saankin energiat tunnille. Tunnin jälkeen painelen kauppaan hakemaan gainomaxin ja iltapurtavaa jonka jälkeen matkaan Caritalle viettämään iltaa ja tekemään tatuointia.
Huomenna onkin luvassa taas aamulla tankotanssia, asioiden hoitelua, salitreeni, opinto-ohjaus, ja lisää tankotanssia. Ja illalla kotiin. Home Sweet Home. Ja lämmin kainalo. :)

Nyt täytyy sanoa että voin vaan hymyillä. Tiedän että päivä jatkuu yhtä hyvänä kuin se on ollut tähänkin saakka. Tiedän että kun elän minuutti kerrallaan, nautin jokaisesta minuutista sillä minuutilla, ja elän ne jokaiset minuutit täysillä saan kaikesta enemmän irti. Nojaan hetken pöytään toisella kyynärpäälläni, katson kaukaisuuteen, nostan toisen käden kaulalleni ja puristan kaulassani roikkuvaa kultaista pientä kasettia sormien välissä, pieni hymy nousee kasvoilleni ja pilke silmäkulmassani terävöityy. Nautin hetkestä ja jatkan kirjoittamista.
On hyvä olla sillä tunnen eläväni, niin hassulta kuin se tuntuukin niin tiedän tasan miksi tälläinen olo on juuri nyt. Ja tiedän että eräs toinenkin tietää.
Viisas ihminen muistutti minua siitä että kasetti ei voi pyöriä ellei sen jokainen osa toimi, ja kun jokainen osa toimii niiden on vielä osattava toimia yhdessä, samassa rytmissä mutta jokaisen itse..

Tähän onkin hyvä lopettaa tänään..

CIAO!

Tanja xxx