Kömmähdysten sarja.. loppu hyvin kaikki hyvin?

Alotetaan nyt siitä mihin jäätiinkin, eli maanantain keikkaan. Keikka meni ihan mielettömän mageesti, muutamia muuttujia oli matkalla mutta se teki kaikesta vaan hauskaa. Keikan oli siis tarkoitus olla tankotanssi keikka Tampere-talolla lasialan suurtapahtumassa, vieraina noin 200 ulkomaalaista lasialan suurmiesta ja naista. Pari päivää ennen keikkaa järjestäjä ilmoittaa että lavalla ei ole kohtaa johon tangon saa kiinnitettyä, ei siis kiinteää kattoa tai palkkeja. Selvitän asiaa ja löydän Tampereelta tankotanssisalin joka vuokraa lavallista tankoaan jota ei tarvitse saada lattian ja katon väliin kiinni, ainoa ongelma oli että se piti noutaa tiettynä aikana ja kukaan ei päässyt sitä noutamaan. No sovimme järjestäjän kanssa että esiinnyn ilman tankoa, tanssia ja akrobatiaa. Paikalla minun pitäisi olla siinä puolen yön maissa ja keikkaan menisi noin tunti jos esiintyisin muutamankin kerran.
Maanantaina noin kello 7 ystäväni Mikko joka oli lupautunut kuskiksi soittaa että hänen kaverillaan oli hajonnut auto ja kaverin pitäisi päästä hakemaan toinen auto Espoosta että pääsee töihin seuraavana aamuna. Niinpä Mikko tuli hakemaan mut kyytiinsä, nappasin mukaan meikit,  esiintymisvaatteet eli hameen, topin ja hotpantsit hameen alle, ipod on ehdoton jotta saan musiikkia ja sitten matka alkoi. Mikon kaveri oli tyytyväinen päästessään hakemaan auton Espoosta ja noin kello 21 lähdettiin ajelemaan takasin päin. Matka meni höpötellessä ja meikatessa.
Siinä noin 23.30 oltiin Tampere-talolla ja etsin tapahtuman järjestäjän joka ilmoitti että aikaa ei ole paljon ja ajatteli että tanssisin bändin soittaessa, noh asiakkaan toive on laki ja sitten sovellettiin. En tiennyt mitä biisejä bändi soittaisi mutta bändin jäsenet sanoivat että tuttuja covereita tulossa ja että esitys alkaa 5min kuluttua. Jalat alle ja juoksujalkaa autoon hakemaan vaatteet, pari jalan heittoa, lantion pyöritystä, käden pyöräytystä ja hitusen selälle venytystä ja sitten se oli menoa. Neljä biisiä ja hullua tanssimista, onneksi biisit oli jokseenkin tuttuja niin improvisointi oli helppoa, tanssia ja akrobatiaa sekaisin ja yleisö tykkäsi, niin miehet kuin naisetkin.
Täytyy sanoa että kyllä oli hieno fiilis, 200 kansainvälistä vierasta katsoi ihaillen kun tanssahtelin menemään, flirttailin yleisölle niinkuin kunnon esiintyjän kuuluu ja heittäydyin hommaan täysillä mukaan.

Kun show oli ohi sain paljon kiitosta yleisöltä, kuvia ihmisten piti tottakai saada ja noin yhdeksän kymmenestä kysyi oonko suomalainen. :D Se oli hauskaa se. Hienointa oli kuulla että ihmiset tykkäs ja kun sen itsekkin näki että ihmiset tykkäs niin tuli mieletön fiilis. Muistupa taas mieleen kuinka paljon esiintymistä rakastan. :)

Muuten viikko Hämeenlinnassa alkoi kömmähdysten sarjalla. Maanantai aamuna piti aloittaa työt ja luulin ettei pikkuveljen pyörä ole lukossa varastossa, no olihan se, avain on veljellä mukana ja vara-avain pitäisi olla mutta viittä avainta kokeiltuani selvisi että eipä ole. Seuraava vaihtoehto on pikkuveljen skootteri, sen avaimet on pöydällä ja veli ei sitä tarvitse kun on töissä autolla. No en tietenkään osannut enää skootteria käynnistää polkemalla kun onhan niistä ajoista o aikaa. Päätän siis mennä bussilla, joka juuttuu tietyön takia olevaan ruuhkaan ja myöhästyn noin puoli tuntia. Hieno suoritus ensimmäisenä työpäivänä.

Tiistaina aamualkoi sillä että lähdin koiran kanssa lenkille ja kun sen ulina yltyi niin kiirehdin ulos ovesta huomaamatta että taskusta puuttuu kännykkä ja avaimet. Eihän siinä muuten mitään mutta työt alkaa kahden tunnin päästä. Töppöstä toisen eteen ja kohti äidin työpaikkaa eli sairaalaa. Sairaalan edustalla koira kiinni tolppaan ja juoksujalkaa neuvontaan ettei Fiona ehdi kauan ulkona rähistä ja neuvonnasta puhelu äidille. Vihdoin äiti tuo avaimet ja pyörittelee päätään mun huonon muistin takia, no niin pyörittelin itsekkin kun tajusin heti oven kiinni lyötyäni että nyt tais unohtua kaikki olennainen. Vihdoin selivittiin Fionan kanssa kotiin tunnin lenkin jälkeen ja sitten äkkiä aamiaista ja skootterin käynnistykseen. Arvatkaapa vaan sainko sitä vieläkään käyntiin? EN! No nyt pikkuveli oli kilttinä poikana jättänyt pyörän avaimen pöydälle ja polkaisin pyörällä keskustaan enkä myöhästynyt kun vaan 10minuuttia.

Illalla veli sai sitten kunnian auttaa siskoaan ja opettaa miten se skootteri käynnistyy ja selvisipä että olin kääntänyt avaimen väärään suuntaan ja eihän se skootteri käynnisty kun ei ole virrat päällä. Siinä riitti sitten nauramista veljelle, itselleni sekä äidille ja muutamalla kaverillekkin.

Eilen ja tänään onkin selvitty jo kömmähdyksittä, ajoissa töihin ja on ollut muutenkin tosi mukavaa. Eilisen työpäivän päätteeksi menin syömään kavereideni Veskun ja Mäksän kanssa. Veskulla ja Mäksällä oli veressä muutakin kuin punasoluja, verihiutaleita ja valkosoluja nimittäin alkoholia, olipa ainakin hulvatonta seuraa. Illalla suunnattiin Bar Hannibaliin katsomaan stripparia ja oli kyllä kaikin puolin mukava ilta. Pojat jatkoi vielä Night Lifeen mutta itse skippasin sen osion ja pidin muuten vaan hauskaa ja totuttelin elämään Hämeenlinnassa. :D

Kokonaisuutena jos ei kömmähdyksiä lasketa niin on ollut tosi mukavaa viettää aikaa kavereiden kanssa, käydä keikalla, töissä, aamuisin lenkkeillä koiran kanssa ja siihen päälle tehdä vielä muutakin treeniä. Nyt odottelen kuivia kelejä että pääsee rullaluistelemaan ja Hämeenlinnan tankotanssitunnitkin täytyy testata, tosin epäilyttää opetuksen taso mutta eihän sitä voi tietää ellei käy kokeilemassa.

Nyt istuskelen äidin keittiönpöydän ääressä, sadepisarat ropisevat terassin kattoon ja koira nukkuu jalkojeni juuressa. Äsken luin hieman uusinta Cosmoa, olihan se pakko ostaa heti kun se ilmestyi kaupan hyllyyn. Mielenkiintoisia aiheita ettenkö sanoisi, esimerkiksi se millaista elämän pitäisi olla 25 vuotiaana. Saapa nähdä missä sitä itse silloin on. Nyt en todellakaan osaa edes aavistaa missä voisin silloin olla, aika näyttää. ;) Unelmia saa olla, pitääkin olla ja niitä saa tavoitella, mutta koskaan ei voi tietää minne tie vie tai miten tie muuttuu valintojen myötä. Tosin osittain uskon että meille jokaiselle on jo jokin suunnitelma ja elämä ohjailee meitä oikeaan suuntaan, "sattumien" (jotka ovat oikeasti kohtaloa) kautta erilaisiin hetkiin joista taas seuraavat tapahtumat johtavat seuraaviin ja kohti sitä oikeaa päämäärää joka meille on suunniteltu.
Oletteko koskaan miettineet miksi myöhästyitte bussista? Oliko syynä se että herätyskellosta loppui patterit, tai kännykän herätyskello ei syystä tai toisesta herättänyt? Kenties syynä oli se että sotkit aamiaisella paitasii ja jouduit vaihtamaan sen ja sopivan paidan valitsemisessa kesti hetki ja bussi meni naamasi edestä? Entä jos et olisi myöhästynyt siitä bussista? Olisitko tavannut uuden ihmisen bussissa tai törmännyt uuteen ihmiseen kadulla, olisitko joutunut onnettomuuteen.. Olisitko, olisitko, olisitko tätä voisi jatkaa ikuisuuden. Pointti on se että en usko sattumiin, uskon kohtaloon ja siihen että meille jokaiselle on täällä jokin tarkoitus emme vain ehkä tiedä sitä vielä. Joku taas saattaa hyvinkin aikaisin jo tietää oman suuntansa ja joidenkin täytyy etsiä itseään ja  tietään hetki. Se tiellä pysyminen saattaa olla hankalaa mutta sitten kohtalo ohjaa meitä merkeillä siihen suuntaan johon on tarkoitus kulkea.
No jokainen uskoo mihin haluaa, sitä en voi kenenkään puolesta päättää. Tämä on se mihin uskon. Uskon myös että jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa elämäänsä, kohtalo ei siis mielestäni tarkoita sitä että ihminen on tarkoitettu elämään köyhyydessä tai kurjuudessa. Jokainen voi valita jääkö esim huonoon työhön josta ei pidä vai tekeekö jotain mistä pitää, jääkö parisuhteeseen jossa ei ole onnellinen vai onko omillaan ja antaa mahdollisuuden maailman muille hienouksille. Jokainen voi päättää missä asuu ja keiden kanssa viettää aikaansa.  Voit siis itse päättää elätkö elämäsi kuten muut olettavat vai kuten haluat!
Siks sanonkin että "Elä unelmaasi!!"

Tästä kaikesta saa hyvän aasin sillan siihen mun huimaan suunitelmaan mitä aion kesän jälkeen, mutta ehkä siirrän siitä aiheesta höpöttämistä vielä hetken. Se liittyy Unelmiin, siihen että tekee mitä haluaa ja mikä tuntuu itsestä hyvältä. Siinä ei välttämättä ole yhtään mitään järkeä mutta mä oon aina elänyt tunteiden  mukaan, harvemmin teen päätöksiä sen mukaan mitä järki sanelee.
Kuuntelen sydäntäni aika tarkkaan, mutta muistan myös kysyä itseltäni että mikä olisi järkevää ja yritän sitten pohtia mitä teen.. Suurimmassa osassa asioissa lopullinen päätös tapahtuu sen mukaan mitä sydän sanoo mutta joskus.. joskus on pakko toimia järjen mukaan vaikkei se tuntuisikaan hyvältä sillä hetkellä. Sellaisiakin päätöksiä on tullut tehtyä. Mutta haluan uskoa että ne päätökset ovat olleet oikeita, jos eivät niin aika näyttää sen ja tulen kohtaamaan asiat uudestaan tulevaisuudessa!

Noh nyt lopettelen tältä päivältä ja koitan saada käsiini materiaalia maanantain keikasta ja niistä tankotanssikeikoista että voin lisäillä kuviakin.. Kuvien saaminen ihmisiltä vaan on yleensä niin kamalan hankalaa. Mistähän sekin johtuu..

Hyvää Juhannusta kaikille!! :)

ADIOS!