perjantai 18. helmikuuta 2011

Auringosta voimaa! ;)

Viikko taas kohta jo ohi? Huuuh kun aika menee nopeesti. Eilen illalla katsottiin Neloselta Beckiä, se onkin viimenen asia mitä illasta muistan. Seuraava muistikuva on se kun raotan silmiäni, huomaan että on yö ja telkkarin kaukosäätimet ovat sängyllä vieressäni. Yleensä on minun tehtäväni laittaa ne lattialle kun telkkari sammutetaan ja käydään nukkumaan, nyt oli siis tapahtunut totaali sammuminen kesken telkkarin katselun. Suljen taas silmäni ja vaivun samantien uneen.
Noin puoli kahdeksalta herään aivan itsestään ilman herätyskelloa, nousen sängystä, puen housut jalkaan ja kävelen keittiöön. Toinen meistä oli herännyt ilman herätyskelloa vielä aikaisemmin laittanut puuron ja kahvinkin valmiiksi. Olen vielä uninen, mutta pikkuhiljaa kahvin mennessä kurkustani alas, kulaus kulaukselta virkistyn ja kauhon puuroa suuhuni. Osa siitä tosin lähti vessanpöntön kautta tälläkertaa Mexicoon koska Afrikkaan on puuroa lähetetty jo niin paljon, en siis yksinkertaisesti vain osaa syödä isoa puurolautasellista tyhjäksi aamuisin.

Tankotanssitunti alkaa vasta kello 10 joten saan rauhassa tehdä aamutoimiani, kuten nauttia sängynpetaamisesta. Tiskasin myös tiskit pois altaasta niin on mukavampi tulla tankotanssitunnilta kaupan kautta keittiöön laittamaan ostoksia kaappiin kun keittiö on siistinä. Mies lähti töihin ja minä jäin touhuamaan tiskejen kanssa kunnes oli aika alkaa valmistautua tunneille. Puin shortsit, urheiluliivit ja pienen topin päälleni, siihen päälle vielä pitkät treenihousut ja kunnon toppi. Koska ulkona on niin kylmä puin päälleni vielä yhdet housut, hupparin ja neuleen ennen takin vetämistä päälleni. Juomapullo ja lompakko laukkuun, kuulokkeet korviin ja musiikki soimaan, ovesta ulos ja matkaan.

Astuin ulos ulko-ovesta ja näin auringon, se häikäisi silmiäni, lämmitti hieman poskiani ja tunsin kuinka sain siitä voimaa sisälleni. Valon lapsi fiilis tuli samantien, hymy nousi kasvoille ja askeleet kevenivät. Pakkasesta johtuen ajattelin mennä tunnille sporalla kävelyn sijaan, ja kappas pysäkille päästyäni spora tuli saman tien.. aamuhan menee aivan putkeen.
Tankotanssikoululle päästyäni tunnin alkuun oli vielä reippaasti aikaa, vedin tukan ponnarille ja riisuin ylimääräiset vaatteet, otin lehtilaatikosta Sport lehden ja uppouduin siihen hetkeksi. Viisi minuuttia ennen tunnin alkua laitoin lehden takaisin laatikkoon ja kävelin salin ovelle odottamaan. Seisoin ja nousin hetkeksi varpaiden päälle seisomaan ja venyttämään nilkkojani, tyhjentämään mieleni ja keskittymään siihen että en anna tunnilla periksi vaikka kuinka sattuisi, annan jokaiseen liikkeeseen ruumiini ja sieluni ja ojennan itseni loppuun saakka. Teen kaiken mutisematta ja kysyn jos en jotain ymmärrä.

Täytyy sanoa että tuli hyvä fiilis tunnin aikana useaan otteeseen kun huomasin että en mutissut, en luovuttanut, vaan tein. Tein kaikkeni ja siksi onnistuin kaikessa mitä tein. En välttämättä onnistunut heti, mutta tein uudestaan kunnes onnistuin tekemään liikkeen puhtaasti jonka jälkeen opettaja tuli lisäämään liikkeisiin minulle vielä vähän lisää vaikeutta. Huomasin olevani tangolla aivan uusissa asennoissa joista vaihdoin vaivattomasti nilkat ojennettuna puhtain liikeradoin taas uusiin liikkeisiin joita en myöskään ollut tehnyt ennen. Huomasin olevani tangolla kuin kotonani, en enää pelännyt tipunko tangolta alas kesken liikkeen. Huomasin myös että en epäröinyt enää lähteä yrittämään liikkeitä jotka olivat minulle outoja, yritin liikettä ja jos en ihan hiffanut sitä, pyysin opettajaa näyttämään liikkeestä sen osan ja selittämään mitä lihaksia hän käyttää. Tämän jälkeen yritin taas uudestaan ja onnistuin liikkeessä, koska en pelännyt olla "tyhmä" ja kysyä. ;)
Nyt joku lukiessaan tätä miettii että no tottakai täytyy kysyä ja joku miettii että mitäs sanoin ja mistähän ollaan puhuttu.. Tiedän että tästä on puhuttu monta kertaa mutta välillä joidenkin asioiden sisäistäminen vie hetken. Mutta nyt luulen ymmärtäväni mistä niissä keskusteluissa on kyse ja ehkäpä uskallan kysyä jos en jotain tiedä, jatkossakin ja muissakin asioissa kun vain tangolla.

Tunnin loputtua energiaa olisi ollut vielä vaikka kuinka mutta saliin ei saanut jäädä riekkumaan koska opettajalla oli kiire. Energiaa oli niin paljon että joitakin väsyneempiä kanssani tunnilla olleita se saattoi jopa ärsyttää koska pukkarissa hyräilin ja heiluin ja kauhistus kaikenlisäksi vielä hymyilinkin! :D

Matka kotiin taittui sporalla Tiinan seurassa, sporasta hyppäsin ulos ja kiiruhdin pakkasessa (mutta imien voimaa auringon valosta) kauppaan. Ostoskoriin keräsin illaksi hedelmiä eli omenaa ja verigreippiä, ruokaan sipuli ja tomaattia, jauhelihaa, maitoa ei ole koskaan liikaa, tomaattimurskaa, välipalaksi saksanpähkinöitä ja siinähän ne ostokset onkin.

Kotona hirveällä tarmolla laitoin ostokset jääkaappiin, hörppäsin vitamiinit ja omega-3 set naamaani ja sekoitin itselleni proteiinipirtelön. Siinä oli minun lounaani. Myöhemmin välipalaksi sitten niitä pähkinöitää ja kuppi kahvia. Iltapäivällä ajattelin leipoa moniviljasämpylöitä joista yhden syön sitten samantien päivälliseksi itse, raejuuston, tonnikalan ja tomaatin kylkiäisenä. Mies tulee kotiin illemmalla ja lupasin tehdä omaa erikoista bolognese kastikettani ja sitähän sitten teen. Ja iltapurtavaksi on omenaa ja greippiä sekä pari kananmunaa.

Päivän ohjelmassa on leipomisen lisäksi musiikkia, tankotanssipätkän suunnittelua, siivoamista, työhommia, ruuanlaittoa ja vielä lisää treeniä. Joka iltaisien vatsojen lisäksi tänään on taas ohjelmassa punnerruksia, selkiä, kyykkyjä ja tottakai kunnon venyttelyt.

Huomenna onkin taas aamulla Saiffalla treenit potkujen ja lyöntejen merkeissä. Illalla on ohjelmassa Jassun ja Miian läksiäiset ja sunnuntaina taas parisalsaa!
Hyvällä Flowlla siis mennään päivää eteenpäin ja ehkäpä innostun tässä vielä päivänmittaan jotain filosofioimaankin! ;)

CIAO!

Tanja xxx

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Taas on vierähtänyt viikko!!

Astuin ulos ovesta ja kaivoin kameran laukustani. Tässä on se mitä näin edessäni.
 Oli viimeviikon tiistai tankotanssi tunnit oli jo takana ja ruokakin oli kotona tehty. Miehellä oli alkamassa kotona palaveri ja mun oli siis lähdettävä omille teilleni hetkeksi jotta miehet saisivat rauhan puida asioita keskenään.

Pakkasin mukaani kameran, ulkona oli satanut lunta ja kaikkialla oli todella kaunista. Olihan siitä lumesta haittaakin ja moni valittikin että kun sitä lunta taas sataa ja taas on autolla vaikea liikkua. Sille ei mahda mitään että sitä lunta on nyt satanut niin ei sitä kannata turhaan manata kun lumessa on niin paljon positiivisiakin puolia kuten se että maa saa kauniin harso peitteen. Pakkasin mukaan myös läppärin kirjoittamista varten ja tuon edellisen tekstin kirjoitinin juuri tällä reissulla.
Lähdin ovesta ulos ja samantien ulko-ovesta ulos astuttuani otin kameran esiin ja taltioin kauniimpaakin kauniimman pihamme, tuntui kun olisi talven satumaassa, se näky oli niin kaunis.
Menin sporalla hakaniemeen ja lähdin kävelemään rantaan, kävelin rannassa, sillalla ja palasin taas siltaa pitkin takaisin päin, otin paljon kuvia. Monet varmasti luulivat minua turistiksi kun häröilin siellä täällä sen kamerani kanssa, mutta en välittänyt

Fiksuna tyttönä olin laittanut karvatossut jalkaani ja sukathan siinä kastui, menin hetkeksi istumaan hakaniemen Sokoksen Coffee Houseen siemailemaan steameria ja kirjoittamaan.
Kirjoittaessani kuuntelin Gloria Estefanin espanjankielisiä biisejä, kaunista, ja latino musiikista tulee todella hyvä mieli.

Pian puhelin jo soi, se oli merkki siitä että palaveri oli ohi ja lähdin takaisin kotiin, ilta jatkui lämpimässä ja kuivassa leffoja katsellen.

Keskiviikko vierähti taas yllättäen tankotanssi tunneilla, samoin torstai ja perjantaikin. Lauantaina aamulla kävimme taas treenailemassa potkuja kuntoon ja kun pääsimme kotiin mies ilmoitti ettei lähdekkään illaksi mihinkään vaikka oli ensin aikonutkin.
Katsoimme sitten leffoja koko loppupäivän, menimme makuuniin ja vuokrasimme Star Wars episodit. Kyllä, tykkään niistä. En tiedä kuinka moni nainen oikeasti rehellisesti todella tykkää niistä, mutta minä ainakin. Katsoimme ensin episodi 1en ja sen jälkeen oli pakko ahmia perän vielä 2enkin. Nukkumatti hiipi episodi 2 elokuvan loppusuoralla ja kävimme nukkumaan.

Aamulla heti herättyämme halusin jo taas jatkaa ja kolmas episodi laitettiin koneeseen.
Sitten olikin ohjelmassa ruokaaa...Wingsejä! Sunnuntait on pyhitetty kaikelle muulle paitsi kunnon ruuan laittamiselle! Ruokailun jälkeen oli aika lähteä yhdessä Salsa tunnille, tunnilla oli hauskaa, opimme paljon! Ja kun pääsimme kotiin Salsa soi jälleen! Tuon jälkeen se on soinutkin joka päivä! ;) Sitten vuorossa taas ruokaa tälläkertaa nakkeja ja ranskalaisia.. ja myöhemmin vielä köyhiä ritareita! Sunnuntaisin on aina tehtävä nakkeja ja ranskalaisia, sekä lettuja tai köyhiä ritareita! :) JA KYLLÄPÄ OLI HYVÄÄÄ!

keiju keskellä oli jassulla jo ennestään,
kaikki koukerot tein jotta saatiin kuvaa jatkettua
Maanantaina taas aamulla tankotanssitunneille ja mies töihin. Kun tulin kotiin oli vuorossa pyykin pesua, sainpa pestyä kolme koneellista taas pyykkiä. Jassu tuli kesken pyykin pesun meille ja alettiin tuhertamaan paperille tatuointiin Jassulle jatkoa. Jassun vatsassa oli todella nätti keiju ja sitä piti jatkaa.. Hetki piirrettiin ja sitten alettiin hommiin. Jokunen tovi siinä vierähti mutta hieno siitä tuli!
Illan vietin siivoten, venytellen ja telkkaria katsellen kunnes herra tuli ovesta taas sisään juuri hetki ennen Täydellisten Naisten loppua. :)

Tiistaina lähdettiin yhdessä aamulla taas Saiffalle treenaamaan. Lyöntejä. Ja treenin edetessä aiheeksi tuli myös auktoriteetti. Onpas vaikeaa ottaa vastaan käskyjä ja totella? Piti lyödä Igoria ( sellainen muovinen hemmo joka heiluu ja on täytett vedellä), ensi oikealta ja sitten vasemmalta aina samalla siirtyen itse toiselle puolelle, sata kertaa. Tehtävänä oli myös laskea ääneen sinne sataan saakka. No en tietenkään laskenut ääneen vaan puoli ääneen ja sitten rupeskin tuleen iskuja kepillä pohkeisiin ja kuului huuto "lujempaa, en kuule" ja se huuto kuului yhä uudestaan ja uudestaan koska en todellakaan sanonut numeroita yhtään lujempaa. Asiasta oli jo riidelty kerran joten jossai vaiheessa jokin pieni ääni tuolla takaraivossa sanoi että nyt on tsempattava ja toteltava. Purin hammasta yhteen ja sain vihdoin suustani ulos numeroita  "kasikuus, kasisee, kasikasi" ja nyt ne numerot kuuluivat. Samalla kun tajusin että vihdoin oikeasti huusin ne numerot samalla kun yhä hakkasin Igoria, silmästäni vierähti kyyneleitä.. ymmärsin että se toisen armoille heittäytyminen ja toiselta käskyjen ottaminen, toiseen kokonaan luottaminen ja sen mukaan toimiminen on ollut kamalan vaikeaa. Ymmärsin myös että nyt vihdoin onnistuin siinä ja olin tyytyväinen, siksi ne kyyneleet.
Tämä ongelma pätee myös monessa muussa asiassa ei vain ja ainoastaan treenaamisessa.

Tiistai jatkui treenejen jälkeen ruoan laitolla, ja siinä lomassa otettiin muutamia salsa askeleita ja pyörähdyksiäkin..Illalla vuorossa oli myös hirveä vatsa, selkä ja kylki lihas treeni, punnerruksia ja erilaisia kyykkyjä sekä venyttelyt..

Tänään eli keskiviikkona aamu alkoi aamiaisella ja salsalla. :) Siitä sitten tankotanssi tunnille ja sieltä kotiin kokkaamaan. Mies lähti töihin ja minä jäin hoitamaan asioita ja kirjoittelemaan.
Kohta alan valmistautumaan lähtöön, menen käymään keskustassa kahvilla Anniinan kanssa. Pitkästä aikaa näkee sitäkin tyttöä.
Illalla on taas ohjelmassa vatsalihistreeni ja venyttelyt!

Huomenna tankotanssia pari tunti, samoin perjantaina. Lauantaina on taas vuorossa potkuja aamusta muutama tunti ja illalla Jassun ja Miian läksiäiset. Sunnuntaina on taas vapaa päivä, ellei innostuta taas salsa tunnille!
On taas paljon teksti ideoita päässä ja täytyykin taas varmaan kirjoitella noita pieniä filosofisia tekstejä tässä joku päivä mutta nyt ei ehdi koska nälkä yllätti!!

CIAO!

Tanja xxx

tiistai 8. helmikuuta 2011

Viimeviikon treeni ja rentoutus.. sekä loisto aloitus uudelle viikolle!!

Viimeviikko vierähti kivasti treenatessa. Maanantaina oli tosiaan aamulla ensin tankotanssia ja illalla balettia. Tiistaina tankotanssia, kuntosali ja lisää tankotanssia ja keskiviikkonakin yllätys yllätys aamulla tankotanssia. Torstaina oltiin Saiffalla treenaamassa muutama tunti lyöntejä kuntoon ja perjantaina aamulla heiluttiin taas tangolla. Perjantaina iltapäivä meni chillatessa koska tuntui siltä että flunssa olis iskemässä mutta se fiilis meni onneks ohi ja lauantaina aamulla oltiin taas iskussa ja treenaamassa Saiffalla vuorostaan potkuja kuntoon.

Lauantaina oltiin Circuksessa hyvällä porukalla viettämässä iltaa, itse olin kuskina, enkä kyllä laittanut vastaan ollenkaan. Hauskaa oli ilman alkoholiakin. Tanssittiin, rentouduttiin teki ihan hyvää pitkästä aikaa. Koskahan sitä on viimeks ollu ulkona, tais olla Didin synttärit joulun aikaan, jeppis, sillon se oli. Ei kyllä harmita ollenkaan, hyvä fiilis kun on saanu treenata, syödä hyvin, nukkua hyvin.. pitää rytmin kunnossa.
Sunnuntai oli chillauspäivä. Leffoja, ruokaa, karkkia ja lettuja.

Uusi viikko alkoi mukavasti. Herätys 8.00 vitamiinit ja kahvi naamaan ja matka tankotanssikoululle voi alkaa. Ulkona oli kylmä ja liukasta ja matka tankotanssikoululle tuntui kestävän ikuisuuden. Pääsin vihdoin perille ja tunti alkoi. Tunnit meni mukavasti, opin paljon uutta, sain lisää mustelmia ja muutaman kerran tulin alas oikein ryminällä. No se kuuluu asiaan ja jos sen osaa ottaa huumorilla niin kaikki on hyvin. :)

Kotona odotti siivous urakka. Pitäisi tiskata, imuroida, laittaa tavaraa paikalleen kaappeihin, uunia ei ole pesty aikoihin, vessanpönttökin vaatisi taas puhdistusta, ikkunalaudat ja ikkunanpielet ovat näyttäneet jo pitkään mustuneilta ja mitä vielä? Mutta ajatus tuosta kaikesta ei todellakaan kauhistuttanut niinkuin joskus. Joskus kaikki tuo tuntui niin kamalalta että keksi kaikkea muuta mukamas kiireellistä ja tärkeää jotta vättyisin siivoamiselta ja voisin itsellenikin valehdella että en olisi millään ehtinyt, on ollut kiire, piti käydä siellä ja tehdä tätä, siivoan kyllä joku päivä. Ja loppujen lopuksi siivoaminen meni niin että kahmaisin tavarat syliini ja sulloin kaiken mytyssä jonnekkin kaapin perälle, imuroitavat roskatkin huidoin kädellä maton tai kaappien alle.

Nyt laitoin koneelta musiikkia soimaan, hymyilin ja tartuin tiskiharjaan. Tiskipöydällä oli lähes kaikki astiat mitä kaapista löytyy, sunnuntai kun oli enemmänkin lepopäivä ja silloin ei siis edes tiskattu. Hetkessä, kuin huomaamatta tiskit oli tiskattu ja tiskipöytä oli tyhjä. Aika kului, sain imuroitua, uunikin oli pesty ja tavarat alkoivat olla paikallaan. Huomaamatta päivä oli mennyt, aikaa oli kulunut lähes kuusi tuntia kun olin innostunut hinkkaamaan kaikki mustuneet ikkunalaudat ja ikkunanpieletkin valkoisiksi.
Kävin suihkussa ja tein ruoan valmiiksi. Sitten olikin vuorossa oma pieni hetkeni telkkarin ääressä: Huippumalli haussa ja Täydelliset naiset.
Melkein kuin tilauksesta mies tuli ovesta sisään Täydellisten naisten lopputekstien aikana ja laitoin ruoan vielä lämpenemään ja päästiin syömään. Oli aivan tajuton nälkä kun en sitten tietenkään ollut muistanut syödä siivouksen lomassa.
Yritin innoissani selittää mitä olin oppinut tunnilla, mutta eihän siitä selityksestä mitään selkoa saa. Yritän maata maassa huitoa jaloilla ilmaa ja sitten käsin näyttää missä tanko menee ja siinä vaiheessa mies sitten tokaisi että paljon helpompaa olisi hommata tanko olkkariin niin ymmärtäis sekin sitten mitä tarkoitan.. No niinhän se olis, ei siis ollenkaan hullumpi ehdotus.. No saatiinpa ainakin kunnon naurut maassa maatessani ja huitoessani kiemurrellen..
Loppuilta meni sängyssä lepuutellessa telkkarin ääressä ja uni tuli ihan puskista. En edes tiedä missä vaiheessa nukahdin turvalliseen ja lämpimään kainaloon.. Heräsin yhden aikaan ja tajusin nukahtaneeni telkkari päällä, sammutin sen, painoin pääni takaisin tyynyyn ja uni tuli heti.

Jatkuu ensi jaksossa.. :)

Tanja xxx

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Mitä rakkaus on?

Mitä rakkaus on? Moni on varmasti miettinyt tota kysymystä, ja kerta ei taida riittää. Onko rakkaus tunne? Onko rakkaus tottumista, kiintymystä, intohimoa, ihailua? Mitä se on?

Joskus teininä ajatteli varmaan että rakkaus on sitä kun vatsassaon perhosia ja haluais koko ajan olla toisen kainalossa. Tai en tiedä mitä muut on teininä ajatellu, mutta jos en ihan väärin muista niin kyllä sillon 14 vuotiaana käsitys rakkaudesta tais olla aikalailla tollanen?

Mitä se mielestäni nykyään on? Ja onko se niin miten sen luulen olevan? Rakkaus on toki tunne, se on intohimoa, tottumista, kiintymystä, ihailua, se on kaikkea tuota. Mutta ennenkaikkea rakkaus on päätös. Kun olet rakastunut tuntuu kuin ketään muuta ei olisi olemassa, ajattelet toista lähes koko ajan. Kun toinen on edessäsi et malta pitää näppejäsi erossa hänestä ja koko elämä on kuin ruusuilla tanssimista. Saatan olla myös väärässä.. mutta tätä rakastuminen mielestäni on. Rakastuminen on vain tunteiden kuten intohimon, innostuksen, ensihuuman ja kiintymyksen kirjo. Rakastuminen on siis vain tunteita, siihen ei liity päätökset millään tapaa.

Mutta entä se rakastaminen. Rakkaus? Rakkaus on toki  tunteita. Mielestäni rakkaus ei enää ole sitä että haluat koko ajan kiehnätä toisessa, tai sitä kun toinen on edessäsi ja koko ajan haluaisit rakastella hänen kanssaan. Rakkaus ei mielestäni myöskään ole sitä että toinen on päälimmäisenä mielessäsi koko ajan. Mielestäni niitä tunteita ovat kiintymys, välittäminen, huolehtiminen, intohimo, ihailu ja moni muu. Rakkauteen kuuluu tunne siitä että haluat jakaa elämäsi jonkun kanssa, avoimuus, rehellisyys. Rakkauteen kuuluu intohimo muttei mielestäni siinä mielessä että ette muuta teekkään kuin pelehdi sängyssä. Rakkaus ja intohimo yhdessä ovat sitä kun suudellessa tunnet että sielunne yhtyvät, sitä kun rakastellessa kaikki muu ympäriltä katoaa. Mutta se ei mielestäni edelleenkään ole sitä että nämä asiat valtaavat koko arjen. Intohimo voi näkyä monissa muissakin asioissa, siinä kuinka vietätte aikaanne muuten. Intohimoa on mielestäni siinä kun keskustelette, kun teette ruokaa, siivoatte, kun teette asioita yhdessä.

Rakkaus on mielestäni sitä kun voit keskustella toisen kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Rakkaus on mielestäni sitä kun käperryt toisen viereen ja tiedät ettet olisi missään muualla mielummin kuin juuri siinä ja voit hengittää syvään ja hymyillä sisäisesti. Rakkaus on mielestäni sitä kun toinen tekee jotain ja katsot häntä sisäisesti hymyillen ja ajattelet hiljaa itseksesi että tuon on yksi niistä monista asioista jonka takia häntä rakastat. Se sellainen hetki joka pysäyttää sinut vain katsomaan ja hiljentymään vaikkei siinä teossa olisi mitään ihmeellistä. Tapa millä hän syö omenaa, miten hän kaataa kahvinsa mukiin, miten hän pesee hampaat tai pukee vaatteita ylleen.
Rakkautta on pienet teot. Rakkautta on pienet huomiot. Rakkautta on mielestäni se kun toinen muistaa mistä kukista pidät, minkälaisia irtokarkkeja syöt tai miten haluat kananmunasi. Rakkautta on mielestäni se kun toinen muistaa sinulle tärkeitä päiviä tai on kiinnostunut sinulle tärkeitä asioista. Rakkautta on se kun olet toisen tukena kun toinen on kipeä tai kun toisen nilkka on hajalla. Rakkautta on se kun haluat olla juuri hänen kanssaan, huolimatta siitä millainen menneisyys toisella on, huolimatta siitä onko toisella juuri nyt ongelmia töissä. Rakkautta on se kun haluat olla juuri hänen kanssaan juuri siksi että hän hoitaa tietyt asiat tietyllä tavalla ja jättää syystä tai toisesta tietyt asiat tekemättä. Rakkaus on sitä kun ihailet toisen työtä, harjoittelua, tapaa toimia.
Rakkautta on mielestäni myös se että rakastat niitä  pieniä niin sanottuja virheitä tai asioita joissa toinen on huolimaton. Kuten esimerkiksi kahviläikät jiotka ovat aina kahvipannun vieressä pöydällä kun toinen on knaatanut itselleen kahvia. Kuten sotkuinen hella sen jälkeen kun toinen on kokannut, unohtuneet eväät jääkaapissa. Kuten tapa jolla toinen hermostuu nopeasti tietyistä asioista tai hiljentyy kun jokin vaivaa häntä, näitä asioita voisi jatlkaa loputtomiin. Rakkautta on niin monissa pienissä asioissa.

Mutta ennen kaikkea rakkaus on PÄÄTÖS. Rakastaminen on se vaihe joka tulee pilvilinnojen, ruusuilla tanssimisen ja loputtoman halailun, suukottelun ja rakastelun eli rakastumisen jälkeen. Rakastaminen on sitä kun ongelmien ja arjen keskellä päätät joka hetki rakastaa sitä hölmöä ihmistä jolla on hassuja tapoja kahvin keiton suhteen. Päätät rakastaa sitä ihmistä jonka kanssa nautit olostasi enemmän kuin muiden, sitä joka muistaa sinulle tärkeitä asioita ja kuuntelee sekä kannustaa kun sitä tarvitset. Päätät rakastaa sitä ihmistä jossa on niin paljon hyviä asioita joita ihailet mutta joka omaa myös muutaman ärsyttävänkin piirteen joista olet kumminkin oppinut pitämään. Rakkaus on sitä kun päätät joka aamu rakastaa sitä ihmistä jonka vierestä heräät. Rakkaus on sitä kun päätät jokaisessa hetkessä, vaikeuksienkin keskellä rakastaa koska tiedät että ne hyvät hetket ovat sen arvoisia.
Sanotaan että mitään oikeasti hyvää ei saavuta taistelematta. Joten sen takia kai myös sanotaan että rakkaus on asia jonka vuoksi pitää taistella.


Kuvittele että sinut viedään kesäkuun alussa sateisena mutta lämpimänä iltana suuren kallion vierelle. Katsot ylös ja näet kallion rinteellä polun, välillä polku päättyy ja näkyy vaan puita, irtokiviä, sammalta, kantoja ja ties mitä muuta. Seuraavaksi se joka on sinut sinne vienyt sanoo että tuon kallion päältä näet upean maiseman. Kallion päältä on näkymät puistoon jossa on kauniit suihkulähteet ja vesiputoukset, puistossa on joutsenia ja kauniit omenapuut jotka ovat juuri kukinnossa. Tämä henkilö kertoo sinulle että kalliolle kapuamiseen kuluu koko ilta saat selkääsi repun jossa on makuupussi ja tulenteko välineet sekä ruokaa jota voit grillata huipulle päästyäsi. Henkilö kertoo myös että sateen on määrä loppua yön aikana ja aamusta on tulossa kaunis. Tämä kyseinen henkilö mainitsee myös että kaikki jotka ovat huipulla käyneet ovat ylistäneet upeaa auringon nousua ja maiseman kauneutta taivaan punertaessa. Viimeiseksi henkilö kertoo sinulle että hän ottaa nyt kenkäsi ja sen jälkeen taipaleesi voi alkaa.
Suljet silmäsi ja mietit hetken, katsot rinnettä, tunnet sadepisarat poskillasi, koukistat varpaitasi ja tunnustelet hiekkaa varpaiden väleissä ja kuvittelet tuota näkymää mistä henkilö kertoi. Kuvittelet auringon laskun, vesiputoukset ja suihkulähteet, joutsenet. Kuvittelet kuinka auringon ensisäteet koskettavat veseputouksen kuohuja, kuinka vesiputous kuohuaa rauhoittavasti ja joutsenet lipuvat pitkin veden pintaa, kuvittelet aamukasteen tuoksun, sen raikkaan tuoksun joka on aina sateen jälkeen.

Avaat silmäsi ja katsot päättäväisenä rinnettä. Lähdet sitä kohti ja aloitat matkasi kohti tuota kauneutta, matkan varrella tulee ongelmia, niinkuin saattoi odottaa kun näki miltä rinne näyttää. Jalkapohjiisi tulee tikkuja, polku loppuu ja yrität harppoa kantojen ja kivien keskellä, kaadut ja  polveesi tulee ruhjeita. On liukasta sateen vuoksi ja yrität saada tukea puista mutta luisut välillä alaspäin, pysähdyt hengähtämään suurelle kivelle. Katsot alas ja katsot ylös. Ylös on vielä hieman pidempi matka kuin alas, jalkoihisi koskee ja reppukin painaa selässä, polku ylöspäin ei näytä yhtään helpommalta kuin se mitä olet jo kulkenut.
Jos palaat alas, et varmasti koskaan enää lähde kiipeämään tuonne uudestaan etkä näe nyt etkä toiste sitä upeaa maisemaa jota se henkilö aiemmin kuvaili. Et voi tietää varmaksi onko se olemassa jos et itse sitä näe ja koe, et voi tietää olisiko maisema ja tunne siellä ylhäällä sellainen kuin kuvittelit. Jos palaat alas saisit kengät jalkaasi ja pääsisit lepäämään.
Jos jatkat matkaa jalkoihisi sattuu ja selässä painaa. Saat varmasti lisää tikkuja jalkapohjiin, kaadut varmasti yhä uudelleen ja uudelleen ja saat aina vaan lisää ruhjeita polviisi ja kämmeniisi. Jos jatkat matkaa pääset vielä jossain vaiheessa ylös ja saat laskea repun selästäsi, tehdä tulen, grillata evääsi ja mennä makuupussin sisään lepäämään. Näet ja koet sen mitä henkilö kallion vierellä kuvaili sinulle, näet ja koet onko sitä olemassa. Jos jatkat matkaa saat kokea ja nähdä sen kaiken kauneuden josta haaveilit juuri ennen kuin avasit silmäsi kallion alapuolella, katsoit päättäväisesti rinnettä ja lähdit matkaan.
Luovutatko vai jatkatko matkaa?

Tanja xxx