maanantai 31. tammikuuta 2011

Intohimoa ja filosofiaa. :)

Jepjep. Koska kyseessä on blogi missä kerron intohimoista.. Niin nyt täytyy kirjottaa ehdottomasti elämäntavoista. Elämäntapoja on monenlaisia, yhtä monta kuin ihmisiäkin tällä pallolla. Jokainen itse määrittelee sen mikä itselle on sopivin tapa elää oma elämänsä tällä pallolla. Mut mun mielestä aika hyvä motto tähän asiaan on esimerkiksi: Cherish Yesterday. Dream Tomorrow. Live Today!
Mennyttä pitää arvostaa, kaikki asiat siellä menneessä on tuonut meidät tähän. Menneestä voi ja kannattaakin oppia. Silloin tällöin voi kurkata menneisyyden säkkiin ja tonkia sieltä esiin asioita, tarkastella niitä eri suunnista ja miettiä voisiko jotakin omasta menneestä toiminnastaan soveltaa tähän hetkeen.
Tulevaisuudesta voi unelmoida, tulevaisuuteen voi ja kannattaa asettaa tavoitteita. Tavoitteet kannattaa asettaa sen verran ylös että siinä todella on jotain mitä tavoitella, älä ikinä mene siitä mistä aita on matalin. Silloin kun pääset korkean aidan yli on fiilis sen ylittämisen jälkeen varmasti hemmetin hieno, paljon hienompi kuin jos olisit mennyt siitä matalimmasta kohdasta.
Tärkeintä kumminkin on elää tässä hetkessä. Minuutti kerrallaan, kohti sitä tavoitetta. Minuutti kerrallaan, hetki kerrallaan, nauttia pienistä asioista. Kaikesta mitä elämä tuo eteen. Nauttia linnun laulusta ja auringon valosta, kahvin tuoksusta aamulla kun kahvi porisee keittimessä, hyvästä olosta aamulenkin ja aamusuihkun jälkeen. Töissä on tärkeää muistaa nauttia siitä kun onnistuu, treenatessa myös. Muista kiittää, muista iloita kun joku toinen muistaa kiittää sinua. Muista kehua itseäsi ja muita, pelkällä kritisoimisella ei pitkälle pötkitä. :)

Avatessani silmät  tänään aamulla, en ollut varma oliko aamu vai vielä yö. En saanut silmiä kunnolla auki ja kun yritin nostaa pääni tyynystä se tuntui painavan tonnin, laskin sen takaisin tyynylle ja suljin silmäni. Hetken kuluttua olikin jo herätys ja tajusin siinä hetkessä että nyt tosiaan oli aamu ja sängystä olisi noustava. Pienen tovin kummasteltuani sain kuin sainkin silmäni kunnolla auki, hörppäsin C-vitamiini litkun, vitamiinit ja pari kofeiini tablettia naamaan. Vedin vaatteita hieman päälleni ja aloitin sängyn petaamisen, kuinka niinkin pieni asia kuin sängynpetaaminen voi vaikuttaa koko päivään? Mietin sänkyä pedatessani että joskus sekin on ollut niin vastenmielinen tehtävä, sänky jäi aina petaamatta, joskus mutta hyvin harvoin jaksoin jotenkin heittää päiväpeitteen sängyn päälle jotta näyttäisi siltä että sänky on edes yritetty pedata. Nykyään sängyn petaaminen tulee luonnostaan, se on osa aamutoimia, samanlailla kuin vessassa käyminen, kasvojen tai hampaiden pesu ja sängynpetaamisestakin voin ottaa irti pienen nautinnon. On hienoa nähdä kun lakana asettuu kunnolla patjalle, se ei ole kurtussa eikä rullalla nukkumisesta ja pyörimisestä. On kiva pöyhentää tyynyt paikalleen ja heilauttaa peitot lakanan ylle odottamaan että niiden alle taas illalla möngitään. On mielettömän hieno tunne kun päiväpeittokin on aseteltu ja viimeinenkin koristetyyny on paikallaan ja sänky näyttää siistiltä ja houkuttelevalta eikä peitot ja tyynyt loju enää lattialla ja siinäkin mahtuu kävelemään. Ja jos joku yrittää häiritä tätä sängyn petaamisen iloa en ole siitä kovin iloinen. Aamusta alkaen on siis hienoa huomata että onnistun jossakin, onnisttun siinä mitä teen, vaikka se olisikin niinkin pieni asia kuin sängynpetaaminen.

Tämän onnistumisen jälkeen hörppäsin kahvin ja puin vaatteet päälleni, nappasin puhelimen ja avaimet ja lähdin. Noin kello 08.30 lähdin kävelemään tankotanssikoululle, matkaan menee noin 15minuuttia ja sen aikana ehtii hyvin miettiä erilaisia asioita. Tarkkailla ihmisten käyttäytymistä aamutuimaan, autoilua, sporan tai bussin odotusta, kävelyä, juopottelua, työntekoa ja niin edelleen. Suurimmalla osalla ihmisistäon kiire jonnekkin, miksi? Tästäkin saisi aikaan piitkän filosofioinnin mutta jätän sen tälläkertaa väliin.

Tankotanssi koululla oli lisäkseni vasta opettaja, mutta muutaman minuutin sisällä oppilaita tuli ovesta sisään ja aloimme hakeutua saliin tangoille. Tunnin aikana keskityin vain siihen että yritän itse kuunnella ja tarkkailla opettajaa, oppia kaiken mahdollisen ja tietenkin omaan tekemiseeni ja siihen että teen kaiken niin hyvin kuin vain suinkin. En miettinyt sitä että onnistunko vai en, en miettinyt sitä kuinka paljon taas sisäreisiin sattuu kun yritän pysyä tangolla pää alaspäin ilman käsiä, en miettinyt miten joku muu osaa liikkeet. Tunnin päätteeksi huomaan että olen oppinut paljon, huomaan että olen ymmärtänyt monista liikkeistä paljon erilaisia asioita. Huomaan myös että olisin voinut vielä jatkaa opiskelua. Huomaan myös sen että sisäreisiin koskee todella paljon ja että pienet mustelmat lisääntyvät, huomaan että jalkaterästäni on palanut nahkaa mutta en välitä. Hiljaa mielessäni iloitsen siitä että olin oppinut paljon uutta. Iloitsen siitä että uskalsin yrittää taas uusia liikkeitä. Iloitsen myös siitä että saatan illalla palata tankotanssi koululle hyvillä mielin baletti/gymi tunnille.

Kotiin käveltyäni, kaivan kaapista maitorahkaa ja mehukeittoa, riisun ulkoiluvaatteet ja asetun tietokoneelle. Avasin Facebookin ja luin postilaatikosta viestin. Viesti oli eräältä tytöltä joka kertoi lukeneensa blogistani www.ladylimitless.blogspot.com siitä kuinka pidän itseäni kunnossa, tyttö kertoi omat mittansa ja kysyi minulta neuvoa miten saisi itse pudotettua painoa helposti ja nopeasti.
Kirjoitin tytölle vastaukseksi pitkät tekstit asioista mitä kannattaa jättää syömättä ja miksi, siitä minkä syömistä kannattaa lisätä ja miksi ja siitä miten kannattaa syödä ja milloin. Ja unohtamatta veden juonnin sekä liikunnan tärkeyttä kirjoitin myös niistä.
Tekstin kirjoitettuani, minulle tuli hyvä olo. Mietin itsekseni sitä että näköjään olen jotakin kirjottanut oikein koska joku oikeasti kysyi minulta miten hän saisi pudotettua painoaan. Ja niinpä päätin että nyt kirjoitan blogia entistä useammin, kirjoitan tänne enemmän omista päivärutiineistani ja siitä miten elän. Kirjoitan mietteitäni ja filosofisia yksin keskustelujani. Nehän ovat osa omaa intohimoani. Ja blogin otsikkokin kertoo että kyse on intohimoista.

Intohimojani toki ovat tatuoinnit, piirtäminen, mallintyöt.. nyt uusin intohimon kohteeni on tankotanssi. Mutta kokonaisuutena intohimoni on elämätapa. Terveellinen ravinto, treenaaminen monessa erimuodossa, omat rutiinit, omat mietteet ja kaikki muu mahdollinen.

Joka tapauksessa päivä jatkuu ja kun olin kirjoittanut tuolle tytölle pitkän viestin aloitin tän blogitekstin kirjoittamisen, tätä hetken kirjoiteltuani nousin ja menin keittiöön. Vilkaisin tiski vuorta ja tartuin tiskiharjaan. Tiskaaminen on taas yksi näitä kummallisuuksia joka on ollut suuren suuri vastenmielisyys mutta nykyään se on yksi niistä asioista minkä teen mielellään. Ja jos se jää tekemättä tai tiskialtaassa lojuu pitkään paljon tiskiä oloni ei todellakaan ole hyvä. Kai siihenkin liittyy se kun työnsä tuloksen näkee heti, ja tietää saaneensa jotain aikaan.
Tiskit oli tiskattu ja vuorossa oli kokkaamista. Heitinn possusuikaleet pannulle ja jätin ne siihen ritisemään siksi aikaa kun itse menin pakkaamaan laukkuani. Ruoka ei siis ole minua varten, miesystäväni on töissä ja tulee myöhään illalla kotiin ja itse en ole illalla kotona sillä olen yökyläilemässä ystävän luona ja tekemässä hänelle tatuointia. Miesystäväni on lähtenyt töihin jo aamulla kun olin itse treeneissä joten hänellä on pitkä päivä ja hän tarvitsee energiaa ja hän rakastaa punaista lihaa. Helpoksi kokkaamisen tekee se että meillä on samanlaiset ruokailutottumukset, hän tosin syö noin kaksi kertaa enemmän kuin minä. :D
Laukkuun pakkaan treenikamat: tankotanssi varusteet, balettitunnin kamat ja tietenkin salikamat. Mukaan tarvitsen myös läppärin, kalenterin ja muistiinpano välineet ja tatuoimista varten tietenkin tatuointitarvikkeet sekä perus hygienia tuotteet yökyläilyä varten.
Laukku pakattu ja kokkailu jatkuu. Possusuikaleiden seuraksi pannulle menee kiva ja värikäs setti wokkivihanneksia ja vähän mausteita. Kun ruoka on valmis annan sen jäähtyä ja laitan rasiassa jääkaappiin odottamaan nälkäistä syöjäänsä. Ruuasta riittää vielä seuraavallekkin päivälle niin ei tarvitse herran miettiä kokkailuja eikä mun sitä että muistaako toinen syödä tai että mitenhän se pärjää siellä ilman mua.

Nyt moni varmast miettii että millainen mies ei pärjää jos tyttöystävä ei ole tekemässä ruokaa?
Kyse ei todellakaan ole siitä etten uskoisi hänen pärjäävän vaan siitä että nautin siitä kun saan pitää hänestä huolta. Nautin kun näen että hän tykkää tekemästäni ruuasta ja kun näen että hän on kylläinen. Niin tottakai myös ajatus siitä että hänellä on ruokaa valmiina kaapissa ja olen sen sinne tehnyt lämmittää mieltäni vaikken näekkään että hän syö sen. Tästäkin voisi filosofioida, jättäisinkö väliin vai avaisinko ajatuksiani hieman myös teille?
Tseh en malta jättää väliin.. Silloin kun ihmiset asuivat luolissa, metsästivät, kulkivat lannevaatteissa, nukkuivat kivi pään alla, tekivät tulen keppejä, kiviä ja lehtiä käyttämällä, söivät marjoja ja sitä juuri metsästettyä lihaa.. vaikkei naiset saaneet metsästää naiset kumminkin valmistivat ruoan. Naiset poimivat marjat, keittivät tai grillasivat lihan ja tarjoilivat sen miehilleen. Onko joku joskus määrännyt että näin on? Jos on niin kuka? Samalla tavalla kun naisille kehittyy äidinvaistot, naisten hormoni toiminnan mukana tulee myös hoivavietti, huolehtimisvietti.. Naisien geeneissä on toisista huolehtiminen. Joillakin yksilöillä se esiintyy vahvemmin ja joillakin heikommin.. Nainen saa suurta tyydytystä ja mielihyvää kun näkee että mies on tyytyväinen ja että juuri hän saa miehen tyytyväiseksi. Ei siis turhaan sanota että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta? Monet ajattelevat että naisen tehtävä on olla kotona ja laittaa ruokaa, siivota, huolehtia lapsista.. Tai ainakin pitkään monet ovat ajatelleet, nykyään tuo käsitys alkaa jo ehkä hieman muuttua koska naisetkin luovat uraa.. Mutta enpä sitten tiedä miten tuo homma oikeasti on. Tarkoitan että osa naisista varmasti tekee ruokaa kotona miehelleen, niinkuin minä, koska nauttivat siitä. Osa ei tee koska ei nauti siitä. Ja osa ei tee sitä ihan vain kapinoidakseen ja tuodakseen ilmi sitä että kannattavat tasa-arvoa.
No toisaalta oma ongelmani on vain se että nautinko minä ja teenkö minä eikä se miten muut hoitavat hommansa kotonaan, mutta pohdiskelenpa vain. Pointti tässä kaikessa oli se että vaikka rakastankin omaa elämääni, käyn treeneissä, teen töitä, opiskelen jne.. teen silti myös ruokaa kotona miehelleni. Siksi että nautin siitä, en siksi että minusta minun kuuluu tehdä niin. Ja miesystäväni arvostaa sitä, hän kehuu ruokiani, kiittää niistä ja toki hänkin kokkaa välillä ja hän tekee maailman parhaan aamupuuron. :)



No se kokkailusta. :D Päivän ohjelmistossa oli myös ripsihuolto Viivin luona Gyylissä Bulevardilla. Nyt on taas säihkysilmät ja pitkät ripset. Viivin luona on aina kiva käydä, Viivi on niin avoin ja ihana ihminen että juttu ei todellakaan lopu kesken.
Nyt istun kahvilassa ja hörpin steameria samalla kun kirjoittelen tätä blogia. Tunti tässä on jo tainnut vierähtää, työhommia on hoidettu ja blogiakin kirjoitettu pitkästä aikaa. Olo on kevyt ja voin vaan nauttia tästäkin hetkestä. Ihmisten puheensorina ei häiritse ajatuksiani ollenkaan, sormet vilistävät näppäimistöllä mutta eivät millään pysy ajatuksieni perässä, päässä vilisee ajatuksia samaan tahtiin kuin autoja tokiossa ruuhka aikaan.. Ja aika ei riitä siihen että kirjottaisin kaikki ne autot siellä tokion ruuhkassa nyt sanoiksi..

Kohta steameri on loppu ja pakkaan tavarani. Pakkaan kirkkaan punaisen lompakkoni, valkoisen läppärini (tai ainakin se joskus oli valkoinen ennenkuin aloitin tatuointejen tekemisen ja roiskin mustetta pitkin näppäimistöä) kalenterini sekä muut härpäkkeet pöydältä treeni laukkuuni, puen päälleni ja lähden astelemaan kohti spora pysäkkiä. Seitsemältä alkaa baletti/gymi tunti ja sitä en todellakaan halua missata. Tankotanssikoulun pukkarissa ennen tunnin alkua popsin vielä salaatin joka on odottanut laukussani syömistä ja siitä saankin energiat tunnille. Tunnin jälkeen painelen kauppaan hakemaan gainomaxin ja iltapurtavaa jonka jälkeen matkaan Caritalle viettämään iltaa ja tekemään tatuointia.
Huomenna onkin luvassa taas aamulla tankotanssia, asioiden hoitelua, salitreeni, opinto-ohjaus, ja lisää tankotanssia. Ja illalla kotiin. Home Sweet Home. Ja lämmin kainalo. :)

Nyt täytyy sanoa että voin vaan hymyillä. Tiedän että päivä jatkuu yhtä hyvänä kuin se on ollut tähänkin saakka. Tiedän että kun elän minuutti kerrallaan, nautin jokaisesta minuutista sillä minuutilla, ja elän ne jokaiset minuutit täysillä saan kaikesta enemmän irti. Nojaan hetken pöytään toisella kyynärpäälläni, katson kaukaisuuteen, nostan toisen käden kaulalleni ja puristan kaulassani roikkuvaa kultaista pientä kasettia sormien välissä, pieni hymy nousee kasvoilleni ja pilke silmäkulmassani terävöityy. Nautin hetkestä ja jatkan kirjoittamista.
On hyvä olla sillä tunnen eläväni, niin hassulta kuin se tuntuukin niin tiedän tasan miksi tälläinen olo on juuri nyt. Ja tiedän että eräs toinenkin tietää.
Viisas ihminen muistutti minua siitä että kasetti ei voi pyöriä ellei sen jokainen osa toimi, ja kun jokainen osa toimii niiden on vielä osattava toimia yhdessä, samassa rytmissä mutta jokaisen itse..

Tähän onkin hyvä lopettaa tänään..

CIAO!

Tanja xxx

4 kommenttia:

  1. Kiva blogi :) Olis mukava jos olisi kuviakin. Mitä opiskelet, kun puhuit opinto-ohjauksesta?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Jeps koitan lisätä jatkossa kuviakin. :) opiskelu selviää ensijaksissa. :D Aloitan vasta ja oikeastaan kukaan ei tiedä vielä asiasta. :)

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kirjoitettu!!! :) Pitäis itsekin muistaa nauttia elämän pienistä hetkistä, koska elämä on niin lyhyt. Itseni kohdalla suorittamisesta on tullut hyvän olon lähde: Kun olen tällainen perfektionisti...

    Pitäis oppia nauttimaan niistäkin hetkistä kun ei suorita (kun ei käy salilla, siivoa, tee töitä, opiskele...), kun vaan on!!! (esim makaa sohvalla laiskotellen ja tylsistyneenä) Tuntuu, että tulee huono omatunto heti kun pitää välipäivän treeneistä tai heti kun antaa itselleen luvan hemmotteluun....

    Kiitos myös ihanista ajatuksistasi miehistä ja naisista: Meillä se on niin, että mies huolehtii minusta, tekee useammin ruuan ja pesee useammin pyykit. (itse imuroin, pesen vessan ja tiskaan useammin) Hän kun hikoilee enemmän ja syö useammin :) Multa jäisi muuten ruoka helposti syömättä.

    Mutta toisaalta haluan, että koti näyttää hyvältä ja haluan antaa miehelleni kaiken muun, mitä nainen voi antaa ;) Parisuhde on yhteistyötä ja kun molemmat on ihania toisilleen, niin koko suhde voi paremmin <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi. :) Kiva kuulla että ajatuksista on tykätty!
    Meilläkin mies kyllä kokkaa silloin tällöin jos huomaa mun olevan kiireinen. Mä vaan niin paljon tykkään kokkailla että kiireenkin keskellää yritän aina löytää aikaa ruuan laittoon.:)

    Jep, kaikki pienetkin hetket kannattaa muistaa elää täysillä ja kaikista pitäs osata nauttia. :) Myös vaan siitä olemisesta, tai ensimmäisestä hengen vedosta kun astuu ovesta ulos! =)

    VastaaPoista