Taas on aika vierähtänyt mukavasti ihan huomaamatta.. Onhan siitä jo yli kuukausi kun siirryin Helsingistä Hämeenlinnaan, oikeastaan lähemmäs kahta kuukautta taitaa olla, mutta ei se siltä tunnu.. Nyt taitaakin olla aika paljastaa mun suur suunnitelma jonka osa jo tietääkin. Tänään on jäljellä 20 päivää lähtöön, lähden nimittäin tämän kuun 22.päivä lentäen kohti Australian maata. Siellä on tiedossa vähän kuvauksia siellä sun täällä ympäri mannerta ja viereisiäkin mantereita ja tottakai tankotanssia!! En malttaisi odottaa, mutta vielä hetki täytyy koittaa malttaa mieli ennen kengurukenkien pakkaamista. :)
Odottaminen tosin on sujunut vaivatta kun on ollut niin mukavaa viettää aikaa Hämeenlinnassa läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa. Täytyy sanoa että pari edellistä viikkoa on kulunut kyllä odotellessa kaikkea muuta kuin tuota matkaa. On tullut ravattua Parolannummen Panssariprikaatin Sotilaskodissa aikalailla ja viikonloput onkin mennyt sotilaan kanssa. Kai mä olen nyt ns inttileski? :D Kamalaa, kuinka teiniä.. "Mun poikaystävä on armeijassa." Haha. No minkäs sille mahtaa, joskushan se on käytävä ja nyt se osu tähän saumaan. Sotilas jää siis vajaan kolmen viikon päästä Suomen metsiin leikkimään sotaa ja mä lähden toiselle puolelle maapalloa katselemaan miltä siellä metsät näyttää.. Saas nähdä mitä siitä tulee. Oon mä luvannu takaisin tulla, pakkohan mun on. Ei moni onnistu viemään multa jalkoja alta, mut tää herra onnistuu siinä jatkuvasti.
On se vaan hieno fiilis kun näkee toisen kävelemään vastaan kasarmin porteilta hymyillen valmiina kaappaamaan syliinsä, hymyy nousee omillekin kasvoille ja tuntuu kun perhoset lentelis varpaista päähän ja takasin. Jalat astuvat kuin itsestään toistensa eteen nopeammin ja nopeammin kunnes toinen onkin jo siinä edessä ja nostaa syleilyynsä niin etteivät jalat enää kosketa maata. Ja on se vaan haikee fiilis viedä toinen viikonloppulomien päätteeksi kasarmin porteille, silittää toisen poskea, katsoa silmiin ajatellen että on jo nyt ikävä. Suudelma ja toinenkin, vielä kolmas, toinen sivelee poskeani ja toteaa että nyt on mentävä, auton ovi aukeaa, saan vielä yhden suukon ja sitten hän nousee autosta, viittoo kädellään sanoakseen heippa ja kiiruhtaa kohti portteja.. Sitten ajankin kotiin huokaillen ja nyt jo ikävöiden.miettien jo seuraavaa kertaa kun taas nähdään. No mut onneksi nykyään on jo matkapuhelimet. :D
NO mutta juu, onhan sitä treenattu ja tehty hommiakin parin edellisen viikon aikana.. On ollut muutamia kuvauksia esim täällä Hämeenlinnassa, Helsingissä ja Ähtärissäkin kävin. Lenkillä on käyty ahkeraan. Kerran rullaluistelin Parolannummelle, joka aamu on käyty kävelemässä ja pari kertaa juoksemassakin, lihaskuntotreeniä, venyttelyä ja vähän tottakai tankoiluakin!
Tänään kävin aamulla kello 6.00 tunnin mittaisella juoksulenkillä ennenkun hyppäsin kello 8.11 junaan kohti Jyväskylää. Kuvaukset siellä meni hienosti ja tulipa sitte ihan aiheeseen liittyviä kuviakin.. Vanha, siis todella vanha armeijan prätkä ja 1893 valmistettu rynkky, siinäpä vasta rekvisiitat. SIeltä kiireen vilkkaa sitten takaisin Hämeenlinnaan ja moikkaamaan sotilasta. :)
Huomenna on aamulla vuorossa taas lenkkeilyä ja lihaskuntoa, ja vähän tankoilua nyt kun on oma tanko pystyssä keskellä huonetta!! Iltapäivästä hyppään junaan ja matkustan Helsinkiin ystävän luo, mennään käymään Kaivolla, itse kun en ole oikeastaan käynyt missään ikuisuuksiin, mutta meneepä taas ulkoilut selvinpäin, niinkun oikeastaan aina.
Torstaina, perjantaina ja lauantaina on töitä Hartwall Areenalla, siellä on juontohommia tietokoneiden parissa.. Tietokoneistahan en tosiaankaan mitään oikeestaan ymmärrä mutta nyt on sitten kai korkea aika yrittää ymmärtää edes jotain, tai sitten ei! :D Kyseessä kun on kilpailujen juontamista ja tarkoitus kai ottaa se leikkimielisesti ja huumorilla, eli on sitten vaatetuskin sen mukainen.. Lupaan ottaa kuvia!
Lauantai iltana töiden jälkeen sitten pikapikaa takaisin Hämeenlinnaan katsomaan sotilasta joka pääsee lomille perjantaina.. Ja saapa nähdä onko Helsingissä vielä jotkut kuvauksetkin keskiviikon ja lauantain välisenä aikana, muutamat olis suunnitteilla mutta saa nähdä miten aikataulut natsaa yhteen..
Mulla oli kyllä mielessä vielä jotain mistä olisin halunnut nyt kirjottaa mutta yllätys yllätys muisti pätkii ja pahasti.. jälleen. No kirjotan lisää kun mieleen tulee että mitä piti kirjotella.. lisäilen noi muutamat kommentit mitä tonne tarkastukseen oli tullut ja vastailen niihin asap. Sekä tartun toki aiheisiinkin joita niissä käsitellään! :) Ja on mulla tosiaan pari jännää ns uutistakin mm kuvauksiin liittyen mutta kerron niistä lisää vasta sitten kun mulla on oikeesti lupa siihen!! :D
keskiviikko 3. elokuuta 2011
tiistai 19. heinäkuuta 2011
VIDEOITA :)
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
kuski, lapsenvahti, tyttöystävä ja mitä vielä? :D
Jaha mistähän sitä nyt alottais sitten. Viime viikko menikin taas treenatessa. Yllättävää sinänsä. Keskiviikkona rullaluistelin Turenkiin, tulihan siitä noin 20km matkaa ja siellä sit vietin aikaa ystävän kanssa.. Sitten päätettiin lähtee veneilemään, ja ai että oli nättiä. Turengista veneiltiin Parolaan, Mierolan silta kahvilaan poikkeemaan. Välissä pysähdyttiin Hotelli Vaakunan terassille kahville ja mun oli pakko päästä vessaan kun olin lipittänyt muutamia litroja taas vettä rullaluistelun aikana ja sen jälkeen. Lähtipä painoakin kivasti keskiviikon aikana 1,5kg, nestettähän se oli suurimaks osaks mutta lähtipä kumminkin.
Torstaina kävin taas Hämeenlinnan Night Lifessa selvinpäin, mutta hauskaa oli. Tanssittiin ja höpöteltiin ja ulkona kun oltiin niin saatiin hyvät naurut kun multa ja mun tummaihoiselta ystävältä Zeriltä tuli pariskunta kysymään " anteeks ootteko te kauan ollu Suomessa? Kuunneltiin että puhutte sujuvaa Suomea." Siihen sit vastattiin että ollaanhan me täällä se noin 20 vuotta asuttu ja oltu. No eipä ollut ainut kerta viimeviikolla kun mua luullaan ulkomaalaiseks. Lauantaina jonotin automaatille ja mun edessä oli kaks tyttöä jotka puhu keskenään suomea, mun lompakko tippui maahan ja kolikot levis pitkin katua ja toinen tytöistä sit kyykisty keräämään niitä ja kysyi "Can I help you?" Nousin ylös, tyttö ojensi kolikot mun käteen ja katsoin tyttöä silmiin sanoen "kiitti" siinä meni tyttö sit hiljaseks ja hymyillen poistui paikalta. No mutta joo tosiaan torstai päättyi sit siihen että kokosin äidin takapihalle telttaa aamulla viiden aikaan ettei tarvinut mennä herättämään koko perhettä.
Viikonloppu menikin taas kuskina ja "lapsen vahtina". Perjantaina olin ensin kavereiden työmaalla käymässä, suurimmaks osaks vaan paistattelin auringossa siellä mutta sitten leikin siivoojaa kun siivosin katolta heitettyjä huopia pihamaalta yhteen pinoon. Sitten kiipeilin tikkailla viemässä pojille kulmarautoja ja vesipulloja, jossain vaiheessa yritin leikkiä hoitsuakin kun joku pässeistä astu naulaan, jalkaa olis pitäny desinfioida yms mutta miehet??
No myöhemmin sitten baarissa pomppimisen jälkee pari näistä samaisista kavereista meinas hukkua lasten kahluu-altaaseen heti kun en ollut vahtimassa vaan nukkumassa. Yks sai veren myrkytyksen kädestä olleesta haavasta kun lillui siellä altaassa. Yritin kai muutamaan otteeseen sanoa että se haava pitäis putsata ja laittaa siihen joku side ja suoja kun siellä altaassa lilluu mutta eihän miehet mitään usko.
Täytyy sanoa että on se kuskina ja "lapsenvahtina" oleminen rankkaa, sunnuntaina olin todella väsynyt, simahdin sohvalle hetkeks siinä yhdeksän maissa ja sitten piti lähteä vielä hakemaan yhtä ystävää Valkeakoskelta. Perjantaina olin vienyt sen Aitooseen ja sunnuntaina ne sitten porukalla veneili sieltä pois päin, osa porukasta jäi Valkeakoskelle vielä jatkaamaan niin pitihän tyttö hakea sieltä sitten kotiin. Kun pääsin reissusta kotiin pystytin taas teltan takapihalle ja kömmin sinne nukkumaan. Oli kiva aamulla herätä auringon paisteeseen ja siihen kun koira ulisee teltan ulkopuolella. Raikas ilma ja auringon paiste, mikä sen parempi tapa herätä.
Maanantaina toivottelin Zerille onnea armeijaan ja surin kun ei nähdäkkään hetkeen.. Maanantai-iltana menin taas telttaan nukkumaan, yöllä heräsin kuumuuteen ja kuuntelin kun sataa. Sateen ropinaan oli mukava nukahtaa.
Eilen päätettiin Veeran kanssa lähteä ajamaan Tampereelle yllättämään Marie. Yllättäminen onnistui mukavasti ja raahasinkin tytöt sitten leffaan katsomaan Cameron Diazin tähdittämään Bad Teacher- leffaa kun mulla on vielä jäljellä Finnkinon työajoilta leffalippuja. Leffan jälkeen istuttiin muutama tunti Passionin terassilla nauttimassa jäävettä ja kahvia ja höpöttelemässä niitä näitä. Kellon lähestyessä seitsemää lähdettiin Veeran kanssa ajelemaan kotia kohti. Enää eilen en viitsinyt mennä telttaan nukkumaan, äiti oli korjannut teltan saunaan kuivumaan kun Hämeenlinnassa oli satanut helkutisti vettä sillä välin kun itse olin Tampereella.
Tänään aamulla lähdin koiran kanssa joka aamuiselle lenkille, lenkin jälkeen tein niin hurjan lihaskunto treenin että oksensin ennenkuin olin syönytkään. Ja kun aloitin aamiaisen syönnin, eli siis mansikka-activiaa, maitorahkaa, proteiini jauhetta ja mustikoita sekaisin, en ollut kerennyt kun pari lusikallista suuhuni lappaamaan kun juoksin taas jo vessaan oksentamaan senkin vähäisen ruoan ja treenin aikana juodut vedet. No oksentamisen päätyttyä sain syötyä loppuun, ja sitten olikin vuorossa pienet päikkärit. Koira valvotti yöllä haukkumalla unissaan ja välillä vähän vähemmän unissaan kun rakas pikkuveljeni suvaitsi saapua kotiin ties koska, olin liian väsynyt katsoakseni kelloa silloin.
Päikkäreiden jälkeen lähdin hakemaan kaupasta parsaa, herkkusieniä, sipulia ja proteiini juomaa. Sitten paistoin kanafileitä, parsaa, sipulia ja sieniä mulle ja äidille ruoaksi, ruoka nautittiin terassilla auringossa. Terassilla sitten oonkin loikoillut siitä asti, juoden vettä ja nauttien auringosta, en varmaan oo tarpeeks ruskea vielä niin täytyy ottaa vielä vähän lisää aurinkoa. ;) Täytyy seuraavan tekstin yhteyteen liittää joku kuva tästä rusketuksesta.
Täytyisi saada niitä kuvia kinuttua Klasultakin viikon takaiselta tankotanssikeikalta jotta sais niitä vihdoin lisäiltyä. Ja keikka videokin pitäisi saada ladattua koneelle ja vähän pätkittyä niin voisi senkin julkaista, ei viitsi kokonaisena laittaa tänne kun lataaminen vie sillon tällä mun koneella ja netillä ikuisuuden. :D
Loppu viikon ohjelmassa onkin sitten pirusti lisää treeniä ja auringon ottoa jos säät sallii. Ens viikolla kun on ainakin yhdet kuvaukset Jyväskylässä, luultavasti yhdet Helsingissä ja mahdollisesti yös täällä Hämeenlinnassa. Perjantaina saatan piipahtaa syömässä kuvaaja ystävän kanssa jonka kanssa on kuvattu ekaa kertaa kun olin vielä ihan pikkuinen teinityttö, vuonna 2007 taidettiin kuvailla täällä Hämeenlinnassa.
Saas nähdä oonko viikonloppuna sitten taas kuskin roolissa ja "lapsenvahtina" mutta en aio itseäni ihan loppuun kuluttaa kun sunnuntai onkiin sitten jännä päivä. Meen Parolannumelle tyttöystäväpäivään :D hauskaa ja jännää. Satun tietämään että tyttöystävä päivässä olis aivan täyttää kakkaa jos sitä tyttöä ei siellä olis joten lupauduin sitten Zerin seuralaiseksi. Mä taidan olla tällänen yleinen pelastava enkeli, millon kuskaan ihmisiä aitooseen, millon toimin ryyppykuskina, hoitsuna, lapsenvahtina ja juu mitähän kaikkea sitä vielä joutuu tekemään.. vaikka no, mielelläni mä tän kaiken teen. Oon tällänen äiti hahmo? :D
Nyt koitan pohtia nukkuisinko tänään teltassa vai en? No jos sä näyttää hyvältä, miksipä ei? Eipä tarvitse kuunnella jos koira haukkuu keskellä yötä joten saisi nukkua ihan rauhassa. Illasta vois olla vielä ainakin pyöräily lenkin vuoro. :) Aah nyt toi aurinko tuli taas esiin tuolta pilven takaa, taidankin siis heittää mahalteen tohon tuolille ja nauttia kesästä! On tää kesä vaan hienoa aikaa, oonpa onnellisempi kun aikoihin. En osaa kyllä nyt just sanoa koska ois viimeks ollu näin hyvä olla kun nyt on ollu lähiaikoina koko ajan.. jaa a.. No eipä sillä kai niin väliä kunhan nyt on hyvä olla!!
Juu mutta nyt tosiaan läppäri kiinni ja nauttimaan! Ciao. :)
Torstaina kävin taas Hämeenlinnan Night Lifessa selvinpäin, mutta hauskaa oli. Tanssittiin ja höpöteltiin ja ulkona kun oltiin niin saatiin hyvät naurut kun multa ja mun tummaihoiselta ystävältä Zeriltä tuli pariskunta kysymään " anteeks ootteko te kauan ollu Suomessa? Kuunneltiin että puhutte sujuvaa Suomea." Siihen sit vastattiin että ollaanhan me täällä se noin 20 vuotta asuttu ja oltu. No eipä ollut ainut kerta viimeviikolla kun mua luullaan ulkomaalaiseks. Lauantaina jonotin automaatille ja mun edessä oli kaks tyttöä jotka puhu keskenään suomea, mun lompakko tippui maahan ja kolikot levis pitkin katua ja toinen tytöistä sit kyykisty keräämään niitä ja kysyi "Can I help you?" Nousin ylös, tyttö ojensi kolikot mun käteen ja katsoin tyttöä silmiin sanoen "kiitti" siinä meni tyttö sit hiljaseks ja hymyillen poistui paikalta. No mutta joo tosiaan torstai päättyi sit siihen että kokosin äidin takapihalle telttaa aamulla viiden aikaan ettei tarvinut mennä herättämään koko perhettä.
Viikonloppu menikin taas kuskina ja "lapsen vahtina". Perjantaina olin ensin kavereiden työmaalla käymässä, suurimmaks osaks vaan paistattelin auringossa siellä mutta sitten leikin siivoojaa kun siivosin katolta heitettyjä huopia pihamaalta yhteen pinoon. Sitten kiipeilin tikkailla viemässä pojille kulmarautoja ja vesipulloja, jossain vaiheessa yritin leikkiä hoitsuakin kun joku pässeistä astu naulaan, jalkaa olis pitäny desinfioida yms mutta miehet??
No myöhemmin sitten baarissa pomppimisen jälkee pari näistä samaisista kavereista meinas hukkua lasten kahluu-altaaseen heti kun en ollut vahtimassa vaan nukkumassa. Yks sai veren myrkytyksen kädestä olleesta haavasta kun lillui siellä altaassa. Yritin kai muutamaan otteeseen sanoa että se haava pitäis putsata ja laittaa siihen joku side ja suoja kun siellä altaassa lilluu mutta eihän miehet mitään usko.
Täytyy sanoa että on se kuskina ja "lapsenvahtina" oleminen rankkaa, sunnuntaina olin todella väsynyt, simahdin sohvalle hetkeks siinä yhdeksän maissa ja sitten piti lähteä vielä hakemaan yhtä ystävää Valkeakoskelta. Perjantaina olin vienyt sen Aitooseen ja sunnuntaina ne sitten porukalla veneili sieltä pois päin, osa porukasta jäi Valkeakoskelle vielä jatkaamaan niin pitihän tyttö hakea sieltä sitten kotiin. Kun pääsin reissusta kotiin pystytin taas teltan takapihalle ja kömmin sinne nukkumaan. Oli kiva aamulla herätä auringon paisteeseen ja siihen kun koira ulisee teltan ulkopuolella. Raikas ilma ja auringon paiste, mikä sen parempi tapa herätä.
Maanantaina toivottelin Zerille onnea armeijaan ja surin kun ei nähdäkkään hetkeen.. Maanantai-iltana menin taas telttaan nukkumaan, yöllä heräsin kuumuuteen ja kuuntelin kun sataa. Sateen ropinaan oli mukava nukahtaa.
Eilen päätettiin Veeran kanssa lähteä ajamaan Tampereelle yllättämään Marie. Yllättäminen onnistui mukavasti ja raahasinkin tytöt sitten leffaan katsomaan Cameron Diazin tähdittämään Bad Teacher- leffaa kun mulla on vielä jäljellä Finnkinon työajoilta leffalippuja. Leffan jälkeen istuttiin muutama tunti Passionin terassilla nauttimassa jäävettä ja kahvia ja höpöttelemässä niitä näitä. Kellon lähestyessä seitsemää lähdettiin Veeran kanssa ajelemaan kotia kohti. Enää eilen en viitsinyt mennä telttaan nukkumaan, äiti oli korjannut teltan saunaan kuivumaan kun Hämeenlinnassa oli satanut helkutisti vettä sillä välin kun itse olin Tampereella.
Tänään aamulla lähdin koiran kanssa joka aamuiselle lenkille, lenkin jälkeen tein niin hurjan lihaskunto treenin että oksensin ennenkuin olin syönytkään. Ja kun aloitin aamiaisen syönnin, eli siis mansikka-activiaa, maitorahkaa, proteiini jauhetta ja mustikoita sekaisin, en ollut kerennyt kun pari lusikallista suuhuni lappaamaan kun juoksin taas jo vessaan oksentamaan senkin vähäisen ruoan ja treenin aikana juodut vedet. No oksentamisen päätyttyä sain syötyä loppuun, ja sitten olikin vuorossa pienet päikkärit. Koira valvotti yöllä haukkumalla unissaan ja välillä vähän vähemmän unissaan kun rakas pikkuveljeni suvaitsi saapua kotiin ties koska, olin liian väsynyt katsoakseni kelloa silloin.
Päikkäreiden jälkeen lähdin hakemaan kaupasta parsaa, herkkusieniä, sipulia ja proteiini juomaa. Sitten paistoin kanafileitä, parsaa, sipulia ja sieniä mulle ja äidille ruoaksi, ruoka nautittiin terassilla auringossa. Terassilla sitten oonkin loikoillut siitä asti, juoden vettä ja nauttien auringosta, en varmaan oo tarpeeks ruskea vielä niin täytyy ottaa vielä vähän lisää aurinkoa. ;) Täytyy seuraavan tekstin yhteyteen liittää joku kuva tästä rusketuksesta.
Täytyisi saada niitä kuvia kinuttua Klasultakin viikon takaiselta tankotanssikeikalta jotta sais niitä vihdoin lisäiltyä. Ja keikka videokin pitäisi saada ladattua koneelle ja vähän pätkittyä niin voisi senkin julkaista, ei viitsi kokonaisena laittaa tänne kun lataaminen vie sillon tällä mun koneella ja netillä ikuisuuden. :D
Loppu viikon ohjelmassa onkin sitten pirusti lisää treeniä ja auringon ottoa jos säät sallii. Ens viikolla kun on ainakin yhdet kuvaukset Jyväskylässä, luultavasti yhdet Helsingissä ja mahdollisesti yös täällä Hämeenlinnassa. Perjantaina saatan piipahtaa syömässä kuvaaja ystävän kanssa jonka kanssa on kuvattu ekaa kertaa kun olin vielä ihan pikkuinen teinityttö, vuonna 2007 taidettiin kuvailla täällä Hämeenlinnassa.
Saas nähdä oonko viikonloppuna sitten taas kuskin roolissa ja "lapsenvahtina" mutta en aio itseäni ihan loppuun kuluttaa kun sunnuntai onkiin sitten jännä päivä. Meen Parolannumelle tyttöystäväpäivään :D hauskaa ja jännää. Satun tietämään että tyttöystävä päivässä olis aivan täyttää kakkaa jos sitä tyttöä ei siellä olis joten lupauduin sitten Zerin seuralaiseksi. Mä taidan olla tällänen yleinen pelastava enkeli, millon kuskaan ihmisiä aitooseen, millon toimin ryyppykuskina, hoitsuna, lapsenvahtina ja juu mitähän kaikkea sitä vielä joutuu tekemään.. vaikka no, mielelläni mä tän kaiken teen. Oon tällänen äiti hahmo? :D
Nyt koitan pohtia nukkuisinko tänään teltassa vai en? No jos sä näyttää hyvältä, miksipä ei? Eipä tarvitse kuunnella jos koira haukkuu keskellä yötä joten saisi nukkua ihan rauhassa. Illasta vois olla vielä ainakin pyöräily lenkin vuoro. :) Aah nyt toi aurinko tuli taas esiin tuolta pilven takaa, taidankin siis heittää mahalteen tohon tuolille ja nauttia kesästä! On tää kesä vaan hienoa aikaa, oonpa onnellisempi kun aikoihin. En osaa kyllä nyt just sanoa koska ois viimeks ollu näin hyvä olla kun nyt on ollu lähiaikoina koko ajan.. jaa a.. No eipä sillä kai niin väliä kunhan nyt on hyvä olla!!
Juu mutta nyt tosiaan läppäri kiinni ja nauttimaan! Ciao. :)
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Kiitos.
Tää asia on nyt ollu Juhannuksesta asti mulla mielessä ja nyt viikonlopun jälkeen tuli vaan entistä enemmän sellanen fiilis että tästä on avauduttava.
Ihmiset.. Siis mikä ihmisiä vaivaa? Ihmiset on niin hemmetin kiittämättömiä. Ihmiset ei osaa arvostaa sitä mitä niillä on vaan valittaa koko ajan jostain. Toiset valittaa vaan jostain pikku asioista kuten, kuinka nyt on asiat huonosti kun parturi leikkas hiukset huonosti ja väärän värisetkin tuli. Tai että auto hajos, telkkari hajos, läppäri ei toimi.. Toiset taas ei valita vaan yhdestä asiasta vaan valittaa että koko elämä kusee ja jotkut vajoo valittamisessa niinkin alas että puhuu ääneen siitä kuinka ois ollu kiva jäädä edellisyönä humalassa auton alle ja kuolla pois. Anteeks kielen käyttöni mut mitä helvettiä?
Tapasin Juhannuksena tytön josta mainitsin yhdessä tekstissä aiemmin, se tyttö sai mut miettiin näitä asioita. Se tyttö ja sen tytön tarina sai mut kyyneliin sillon Juhannuksena ja no en varmaan ollu ainoa jonka silmät kostui.
Tyttö kertoi että kun hän syntyi sanottiin ettei hän tule koskaan kävelemään. Nyt tyttö on käynyt olikohan 16sta leikkauksessa ja taas on yksi suuri leikkaus tulossa. Nyt tyttö kävelee. Tytön kävely näyttää siltä että jalka on kipeä tai että siinä on jotain vikaa, mutta tyttö kävelee eikä anna jalan haitata elämää. Tyttö käy töissä, viettää aikaa kavereiden kanssa, tytöllä on poikaystävä ja tytöstä näkee että hän nauttii elämästään. Tyttö kertoi tarinaansa meille koska eräs meistä uskaltautui kysymään varovasti että mikä jalkaa vaivaa. Tyttö ei vaivautunut asiasta vaan sanoi että on hienoa että kysyttiin koska ei halua että ihmiset vain tuijottaa ja pohtii asiaa itsekseen. Tyttö kertoi että leikkaukset on olleet rankkoja mutta hän on aina jaksanut uskoa että leikkaukset auttavat ja että jonain päivänä hän vielä kävelee.
Läheiset ovat olleet tytön tukena, läheiset ja tyttö itse ovat jaksaneet uskoa ja toivoa ja rakastaa niin paljon että tyttö todellakin kävelee nykyään ja se on mielestäni uskomatonta. Tälläinen asia todistaa mun mielestä sen että ihmeitä voi tapahtua ja sen että kun tarpeeksi uskoo asioihin ne tapahtuvat. Kun matkassa on usko, toivo ja rakkaus mikään ei voi pysäyttää meitä.
Tytön tarina saa pohtimaan että mikä meitä ihmisiä vaivaa kun emme osaa olla onnellisia joka päiväisistä pienistä asioista? Miksi pidämme kaikkea mitä meillä on itsestään selvyytenä?
Jos nyt ei juuri löydy kaapista sitä kivaa paitaa minkä haluaisi pukea päälle, tai jos auto on hajonnut, auton akku on loppu, tai jos ulkona sataa niin mitäs sitten? Me olemme elossa, me olemme terveitä, meillä on asunnot, perheet, ystävät, työpaikat, koulu.. Jos työpaikka ei miellytä, etsi uusi. Jos et tykkää käydä koulua, lopeta se koulu ja mieti mitä haluat oikeasti tehdä. Jos et ole tyytyväinen esimerkiksi syömis tottumuksiisi ja fyysiseen kuntoosi, lopeta se paskan syöminen ja lähde lenkille. Ei ne asiat valittamalla parane, eikä varsinkaan sillä että jatkat asioiden tekemistä samoin kuin ennenkin. Ja kaikista pahinta on valittaa ja samaan aikaan tehdä kaikki ne kamalat asiat joihin olet tyytymätön yhä uudestaan ja uudestaan.
Onhan se omien rutiinejen ja tapojen, työpaika tai koulun vaihtaminen pelottavaa mutta sitten se on tehty ja voit alkaa tekemään asioita joita oikeasti haluat elämässäsi tehdä.
Kun valitamme näistä asioista emme muista että elämässä on paljon hyviäkin asoita joista saamme olla kiitollisia. Meille on annettu liikaa kaikkea joten emme enää osaa iloita pienistä asioista.Välillä emme osaa iloita isommistakaan asioista.
Tuo tyttö Juhannuksena ei valittanut mistään. Miksi? Tuo tyttö tietää ettää jokainen hänen astumansa askel on suuri siunaus ja lahja. Hän tietää että hänen oli määrä istua pyörätuolissa koko elämänsä mutta nyt hän kävelee ja elää normaalia elämää. Voisinpa tytön olemuksesta päätellä että hän hiljaa sisällään joka aamu kiittää siitä että saa nousta sängystä seisomaan ja kävellä itse aamiaiselle. Hän varmasti huomaa ulkona upean kesäisen tuoksun ja nauttii auringon säteistä ihollaan. Hän varmasti jopa nauttii siitäkin kun sukat kastuvat märällä sateisella ilmalla, hänhän kävelee itse omilla jaloillaan. Vaikka hän kävelisikin sateessa tai lätäkössä, hän kävelee. Kun kuuntelin tytön tarinaa en voinut olla miettimättä kuinka urhea hän on. Mietin myös kuinka onnekas hän on, tavallaan. Hän osaa iloita ja olla onnellinen, hän osaa olla kiitollinen.
Ottakaamme siis jokainen oppia tästä ja kiittäkäämme hiljaa mielessämme seuraavan kerran kun nousemme sängystä omille jaloillemme, kun astumme itse omin jaloin seuraavan kerran ulos asunnosta. Kiittäkäämme siitä että näemme, tunnemme, haistamme ja kuulemme, osaamme puhua..Kiittäkäämme siitä että meillä on perhe ja asunnot. Kiittäkäämme ihanista ystävistämme ja jokaisesta hetkistä heidän kanssaan. Kiittäkäämme siitä että me olemme.Olkaamme onnellisia jokaisesta hetkestä.
Kiitos.
Ihmiset.. Siis mikä ihmisiä vaivaa? Ihmiset on niin hemmetin kiittämättömiä. Ihmiset ei osaa arvostaa sitä mitä niillä on vaan valittaa koko ajan jostain. Toiset valittaa vaan jostain pikku asioista kuten, kuinka nyt on asiat huonosti kun parturi leikkas hiukset huonosti ja väärän värisetkin tuli. Tai että auto hajos, telkkari hajos, läppäri ei toimi.. Toiset taas ei valita vaan yhdestä asiasta vaan valittaa että koko elämä kusee ja jotkut vajoo valittamisessa niinkin alas että puhuu ääneen siitä kuinka ois ollu kiva jäädä edellisyönä humalassa auton alle ja kuolla pois. Anteeks kielen käyttöni mut mitä helvettiä?
Tapasin Juhannuksena tytön josta mainitsin yhdessä tekstissä aiemmin, se tyttö sai mut miettiin näitä asioita. Se tyttö ja sen tytön tarina sai mut kyyneliin sillon Juhannuksena ja no en varmaan ollu ainoa jonka silmät kostui.
Tyttö kertoi että kun hän syntyi sanottiin ettei hän tule koskaan kävelemään. Nyt tyttö on käynyt olikohan 16sta leikkauksessa ja taas on yksi suuri leikkaus tulossa. Nyt tyttö kävelee. Tytön kävely näyttää siltä että jalka on kipeä tai että siinä on jotain vikaa, mutta tyttö kävelee eikä anna jalan haitata elämää. Tyttö käy töissä, viettää aikaa kavereiden kanssa, tytöllä on poikaystävä ja tytöstä näkee että hän nauttii elämästään. Tyttö kertoi tarinaansa meille koska eräs meistä uskaltautui kysymään varovasti että mikä jalkaa vaivaa. Tyttö ei vaivautunut asiasta vaan sanoi että on hienoa että kysyttiin koska ei halua että ihmiset vain tuijottaa ja pohtii asiaa itsekseen. Tyttö kertoi että leikkaukset on olleet rankkoja mutta hän on aina jaksanut uskoa että leikkaukset auttavat ja että jonain päivänä hän vielä kävelee.
Läheiset ovat olleet tytön tukena, läheiset ja tyttö itse ovat jaksaneet uskoa ja toivoa ja rakastaa niin paljon että tyttö todellakin kävelee nykyään ja se on mielestäni uskomatonta. Tälläinen asia todistaa mun mielestä sen että ihmeitä voi tapahtua ja sen että kun tarpeeksi uskoo asioihin ne tapahtuvat. Kun matkassa on usko, toivo ja rakkaus mikään ei voi pysäyttää meitä.
Tytön tarina saa pohtimaan että mikä meitä ihmisiä vaivaa kun emme osaa olla onnellisia joka päiväisistä pienistä asioista? Miksi pidämme kaikkea mitä meillä on itsestään selvyytenä?
Jos nyt ei juuri löydy kaapista sitä kivaa paitaa minkä haluaisi pukea päälle, tai jos auto on hajonnut, auton akku on loppu, tai jos ulkona sataa niin mitäs sitten? Me olemme elossa, me olemme terveitä, meillä on asunnot, perheet, ystävät, työpaikat, koulu.. Jos työpaikka ei miellytä, etsi uusi. Jos et tykkää käydä koulua, lopeta se koulu ja mieti mitä haluat oikeasti tehdä. Jos et ole tyytyväinen esimerkiksi syömis tottumuksiisi ja fyysiseen kuntoosi, lopeta se paskan syöminen ja lähde lenkille. Ei ne asiat valittamalla parane, eikä varsinkaan sillä että jatkat asioiden tekemistä samoin kuin ennenkin. Ja kaikista pahinta on valittaa ja samaan aikaan tehdä kaikki ne kamalat asiat joihin olet tyytymätön yhä uudestaan ja uudestaan.
Onhan se omien rutiinejen ja tapojen, työpaika tai koulun vaihtaminen pelottavaa mutta sitten se on tehty ja voit alkaa tekemään asioita joita oikeasti haluat elämässäsi tehdä.
Kun valitamme näistä asioista emme muista että elämässä on paljon hyviäkin asoita joista saamme olla kiitollisia. Meille on annettu liikaa kaikkea joten emme enää osaa iloita pienistä asioista.Välillä emme osaa iloita isommistakaan asioista.
Tuo tyttö Juhannuksena ei valittanut mistään. Miksi? Tuo tyttö tietää ettää jokainen hänen astumansa askel on suuri siunaus ja lahja. Hän tietää että hänen oli määrä istua pyörätuolissa koko elämänsä mutta nyt hän kävelee ja elää normaalia elämää. Voisinpa tytön olemuksesta päätellä että hän hiljaa sisällään joka aamu kiittää siitä että saa nousta sängystä seisomaan ja kävellä itse aamiaiselle. Hän varmasti huomaa ulkona upean kesäisen tuoksun ja nauttii auringon säteistä ihollaan. Hän varmasti jopa nauttii siitäkin kun sukat kastuvat märällä sateisella ilmalla, hänhän kävelee itse omilla jaloillaan. Vaikka hän kävelisikin sateessa tai lätäkössä, hän kävelee. Kun kuuntelin tytön tarinaa en voinut olla miettimättä kuinka urhea hän on. Mietin myös kuinka onnekas hän on, tavallaan. Hän osaa iloita ja olla onnellinen, hän osaa olla kiitollinen.
Ottakaamme siis jokainen oppia tästä ja kiittäkäämme hiljaa mielessämme seuraavan kerran kun nousemme sängystä omille jaloillemme, kun astumme itse omin jaloin seuraavan kerran ulos asunnosta. Kiittäkäämme siitä että näemme, tunnemme, haistamme ja kuulemme, osaamme puhua..Kiittäkäämme siitä että meillä on perhe ja asunnot. Kiittäkäämme ihanista ystävistämme ja jokaisesta hetkistä heidän kanssaan. Kiittäkäämme siitä että me olemme.Olkaamme onnellisia jokaisesta hetkestä.
Kiitos.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Tankotanssia, hikeä ja tunteita.
Alotetaan nyt vaikka siitä tankotanssitunnista My Flowlla.. No kauniisti jos haluaisin kuvailla tunnin kulkua niin sanoisin että huomasi että ollaan Hämeenlinnassa.. ton kauniimmin sitä ei voi kuvailla. Mut sit jos oikeesti puutun enemmänkin asiaan niin mä olen sitä mieltä että kyllä opettajan pitäisi osata opetettavat asiat kunnolla. Pitäisi olla paljon tasoa jolla opettaa ylempänä ja liikkeiden nimien ei pitäisi heittää koko ajan pahasti ohitse. No mutta sainpahan treenailla omiani kun toiset miettivät miten tehdään vaihto vesimiehestä skorppiooniin jalan taivutus eteen ja vaihto vaaka skorppioniin ja tullaan alas.. Ja liikkeiden nimethän oli sitten luokkaa "puoli skorpiooni". Ei tehny kertaakaan mieli avata suuta ja kehottaa tarkistamaan liikkeiden nimiä.. tai ehdottaa josko voisin näyttää liikkeet jotka ei näy ohjaajalta sujuvan.. No hillitsin itseni ja treenasin tyytyväisenä reiteni mustelmille ja kokeilin liikkeitä joita en ollut vielä koskaan saanut sujumaan ja ai että olin tyytyväinen kun ne sujui vähän pidemmän tauon jälkeen!!
Viime viikko meni muuten kivasti, paljon lenkkeilyä, rullaluistelua ja aurinkoa! Ystävien kanssa hengailu kuuluu tietenkin asiaan. Perjantaina olin kuskina kavereille ja käytiin yhden Miran mökillä Renkajärven rannalla.. Siellä oli niin nättiä ja upeeta! Hyvää seuraa, uimista ja saunomista ja tietysti grilliruokaa.. ja toisille myös alkoholia. Monestakin syystä voisin sanoa että oli ehkä elämäni yks parhaimmista illoista. Olin niin onnellinen että melkein itkua tihrustin terassilla katsellessani auringon laskeutumista horisonttiin ja taivaan kauniiden värejen heijastumista kirkkaan ja tyynen järven pintaan.
Lauantaina aamusta lähdin äidin ja koiran kanssa ajamaan kohti Haapamäkeä. Siellä oli markkinat ja minulla oli siellä kolme tankotanssi showta. Kuuman ja pitkän ajomatkan päätyttyä kokosimme kiireellä tangon ja hyppäsin heti lavalle. Ensimmäinen show ei alkanut kovin vahvasti mutta saatiinpahan komediaakin ohjemistoon kun keskeytin shown ja huutelin pyyhettä että saan pyyhittyä tangon ja itseni hiestä.. Pyyhkimis hetken jälkeen jatkoin showta ja se meni niin hyvin kun hikisillä käsillä voi olettaa tankotanssin menevän.
Ennen seuraavaa showta pyyhin tangon kunnolla desinfiointi aineella, pesin käteni ja hieroin niihinkin desinfiointi ainetta ja tottakai grippiä joka estää hikoamista ja show meni todella hienosti.
Viimeinen show oli vasta illalla eli toisen ja kolmannen välissä oli useampia tunteja aikaa. Sain syötyä kunnolla samoin kuin äitini joka oli hyvin tyytyväinen että lähti reissuun mukaan. Näkipä minut ensimmäistä kertaa tangolla ja saimme viettää kokonaisen päivän yhdessä joka onkin harvinaista herkkua.
Viimeinen show meni myös hyvin vaikka olinkin jo aika väsynyt. Kun esitykset oli ohi laitettiin tanko kasaan ja lähdettiin ajamaan kotia kohti.
Kotiin saavuttiin yhden aikaan yöllä ja lähdin poikkeamaan baarissa kavereiden kanssa. Ensin menin käymään Sirkuksessa ja siis no miten sen nyt sanoisi, mä en vaan kai enää niin tykkää käydä baareissa.No hyvässä seurassa ja virkeenä se on kivaa ja tavallaan rentouttavaa sillon tällön. Mutta sen jälkeen kun on nukkunut edellis yönä noin 2h sitten ajanut kuumassa autossa noin 4h, rehkinyt tangolla kolme showta ja ajanut jälleen 4h ei oo ehkä kaikista hehkein ja virkein fiilis. :D Sirkuksesta menin Night Lifeen moikkaamaan muita kavereita ja siellä sitten menikin aamu kuuteen asti.. tai no Night Lifen pihalla meni aamu kuuteen asti, Night Lifessä vain neljään kun meidät tultiin häätämään pihalle.:) Hah no mut oli hauska ilta kunnes muistin että pitää herätä kymmeneltä ja lähteä ajamaan Poriin.
Sunnuntaina siis heräsin kello 10, puin päälle nappasin laukun ja pari pulloa vettä ja ajoin hakemaan Veeran kyytiin. Sitten ABC:n kautta kohti Poria jossa Veeralla oli messuilla Pitsimissi esittely. Siellä meni pari tuntia ja päästiin lähtemään takaisin kohti Hämeenlinnaa, tosin Tampereen kautta koska piti paluttaa lainassa ollut lavallinen tanko. Reissu Poriin Veeran kanssa oli ihan mielettömän ihana, saatiin höpöttää ja nauraa ja puhua oikeesti myös tärkeistäkin asioista.. Syvällisiä keskusteluja parisuhteista ja luottamuksesta, mustasukkaisuudesta, miehistä, naisista ja no kaikesta muustakin.
Taisinpa mainita siitäkin että itse oon päättänyt että en enää jaksa leikkiä mitään tyhmiä leikkejä. En jaksa enää ainuttakaan irtosuhdetta, parin viikon hulluttelua tai muuta sellasta. Kun seuraavan kerran "sekaannun" mieheen haluun sit myös pysyä sen miehen kanssa. En siis ala pelleilemään kenenkään kanssa ellen oo tosissani.. Siinähän vaan satuttaa itsensä ja mahdollisesti myös toistakin osapuolta sattuu. Eli mielummin oon ihan yksinäni ja vietän aikaa itsekseni, treenaan, luen ja muuta sellasta ja nautin ystävien seurasta kun käyn viettämässä yön sillon tällön jossain. Ei vaan oo mun juttu. Mä haluun jonkun johon voin luottaa ja jonka kanssa viettää aikaa, jakaa mun elämän ja mun asioita, jonkun joka haluaa jakaa oman elämänsä mun kanssa, jonkun jonka kanssa hullutella, sekoilla, leikkiä ja olla vaan just minä itse. :) Jonkun jonka ansiosta mun elämässä on niitä hetkiä että voin katsoa terassilta horisonttiin ja tuntea niin suurta onnellisuutta että kyynel vierähtää poskelle.
Tänään nukuin pitkään ja nyt jo väsyttää taas ja hyvä niin, saa taas rytmin kohdalleen. Huomenna aamulla ajattelin herätä taas aikasin ja lenkittää koiran jonka jälkeen on taas vuorossa rullaluistelua jos säät vaan sallii.
Nyt yritän kirjottaa vielä muutaman tekstin mutta uusien otsikoiden alle niin pysyy sitten joku järkikin näissä teksteissä. :D
Viime viikko meni muuten kivasti, paljon lenkkeilyä, rullaluistelua ja aurinkoa! Ystävien kanssa hengailu kuuluu tietenkin asiaan. Perjantaina olin kuskina kavereille ja käytiin yhden Miran mökillä Renkajärven rannalla.. Siellä oli niin nättiä ja upeeta! Hyvää seuraa, uimista ja saunomista ja tietysti grilliruokaa.. ja toisille myös alkoholia. Monestakin syystä voisin sanoa että oli ehkä elämäni yks parhaimmista illoista. Olin niin onnellinen että melkein itkua tihrustin terassilla katsellessani auringon laskeutumista horisonttiin ja taivaan kauniiden värejen heijastumista kirkkaan ja tyynen järven pintaan.
Lauantaina aamusta lähdin äidin ja koiran kanssa ajamaan kohti Haapamäkeä. Siellä oli markkinat ja minulla oli siellä kolme tankotanssi showta. Kuuman ja pitkän ajomatkan päätyttyä kokosimme kiireellä tangon ja hyppäsin heti lavalle. Ensimmäinen show ei alkanut kovin vahvasti mutta saatiinpahan komediaakin ohjemistoon kun keskeytin shown ja huutelin pyyhettä että saan pyyhittyä tangon ja itseni hiestä.. Pyyhkimis hetken jälkeen jatkoin showta ja se meni niin hyvin kun hikisillä käsillä voi olettaa tankotanssin menevän.
Ennen seuraavaa showta pyyhin tangon kunnolla desinfiointi aineella, pesin käteni ja hieroin niihinkin desinfiointi ainetta ja tottakai grippiä joka estää hikoamista ja show meni todella hienosti.
Viimeinen show oli vasta illalla eli toisen ja kolmannen välissä oli useampia tunteja aikaa. Sain syötyä kunnolla samoin kuin äitini joka oli hyvin tyytyväinen että lähti reissuun mukaan. Näkipä minut ensimmäistä kertaa tangolla ja saimme viettää kokonaisen päivän yhdessä joka onkin harvinaista herkkua.
Viimeinen show meni myös hyvin vaikka olinkin jo aika väsynyt. Kun esitykset oli ohi laitettiin tanko kasaan ja lähdettiin ajamaan kotia kohti.
Kotiin saavuttiin yhden aikaan yöllä ja lähdin poikkeamaan baarissa kavereiden kanssa. Ensin menin käymään Sirkuksessa ja siis no miten sen nyt sanoisi, mä en vaan kai enää niin tykkää käydä baareissa.No hyvässä seurassa ja virkeenä se on kivaa ja tavallaan rentouttavaa sillon tällön. Mutta sen jälkeen kun on nukkunut edellis yönä noin 2h sitten ajanut kuumassa autossa noin 4h, rehkinyt tangolla kolme showta ja ajanut jälleen 4h ei oo ehkä kaikista hehkein ja virkein fiilis. :D Sirkuksesta menin Night Lifeen moikkaamaan muita kavereita ja siellä sitten menikin aamu kuuteen asti.. tai no Night Lifen pihalla meni aamu kuuteen asti, Night Lifessä vain neljään kun meidät tultiin häätämään pihalle.:) Hah no mut oli hauska ilta kunnes muistin että pitää herätä kymmeneltä ja lähteä ajamaan Poriin.
Sunnuntaina siis heräsin kello 10, puin päälle nappasin laukun ja pari pulloa vettä ja ajoin hakemaan Veeran kyytiin. Sitten ABC:n kautta kohti Poria jossa Veeralla oli messuilla Pitsimissi esittely. Siellä meni pari tuntia ja päästiin lähtemään takaisin kohti Hämeenlinnaa, tosin Tampereen kautta koska piti paluttaa lainassa ollut lavallinen tanko. Reissu Poriin Veeran kanssa oli ihan mielettömän ihana, saatiin höpöttää ja nauraa ja puhua oikeesti myös tärkeistäkin asioista.. Syvällisiä keskusteluja parisuhteista ja luottamuksesta, mustasukkaisuudesta, miehistä, naisista ja no kaikesta muustakin.
Taisinpa mainita siitäkin että itse oon päättänyt että en enää jaksa leikkiä mitään tyhmiä leikkejä. En jaksa enää ainuttakaan irtosuhdetta, parin viikon hulluttelua tai muuta sellasta. Kun seuraavan kerran "sekaannun" mieheen haluun sit myös pysyä sen miehen kanssa. En siis ala pelleilemään kenenkään kanssa ellen oo tosissani.. Siinähän vaan satuttaa itsensä ja mahdollisesti myös toistakin osapuolta sattuu. Eli mielummin oon ihan yksinäni ja vietän aikaa itsekseni, treenaan, luen ja muuta sellasta ja nautin ystävien seurasta kun käyn viettämässä yön sillon tällön jossain. Ei vaan oo mun juttu. Mä haluun jonkun johon voin luottaa ja jonka kanssa viettää aikaa, jakaa mun elämän ja mun asioita, jonkun joka haluaa jakaa oman elämänsä mun kanssa, jonkun jonka kanssa hullutella, sekoilla, leikkiä ja olla vaan just minä itse. :) Jonkun jonka ansiosta mun elämässä on niitä hetkiä että voin katsoa terassilta horisonttiin ja tuntea niin suurta onnellisuutta että kyynel vierähtää poskelle.
Tänään nukuin pitkään ja nyt jo väsyttää taas ja hyvä niin, saa taas rytmin kohdalleen. Huomenna aamulla ajattelin herätä taas aikasin ja lenkittää koiran jonka jälkeen on taas vuorossa rullaluistelua jos säät vaan sallii.
Nyt yritän kirjottaa vielä muutaman tekstin mutta uusien otsikoiden alle niin pysyy sitten joku järkikin näissä teksteissä. :D
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Mä niin nautin täällä!! :)
Nyt on menny puoltoista viikkoa Hämeenlinnassa ja täytyy kyl sanoo että mä viihdyn täällä. Viihdyn niin hyvin että vaikka edellisessä tekstisssä puhuin mökki reissusta helsinkiläisten kavereiden kanssa juhannuksena, jätin sen väliin ja hengailin täällä kavereiden kanssa, kohta siitä lisää. Ja nyt oon päättäny jättää tulevan viikonlopun Hangon Regatta reissunkin väliin.
Viimeviikko meni tosiaan alkuun kommelluksien parissa mutta loppu viikko sujukin hyvin. Juhannuksena olin kaveri porukan kanssa hattulassa, itsehän olin "lapsenvahtina" ja kuskina, eli kattomassa että kaverit selviää humalansa kanssa trampoliinilla ja saunassa hengissä. :) Lauantaina tehtiin yks tatuointikin ja sunnuntai menikin leppoisasti Veeran kanssa rannalla. :)
Maanantai aamu alko lenkillä koirani Fionan kanssa, alkupäivän otin takapihalla aurinkoa Annin kanssa ja neljän aikaan lähdettiin Veeran kanssa rullaluistelemaan. Empäs muistanu kuinka hienoo sekin on. Ylämäessä luisteleminen tuntuu mielettömän upeelta kun tuntee kuinka lihakset sykkii ja kasvaa. :D
Tiistaina lähdin ensin ennen aamu kahdeksaa Fionan kanssa puolen tunnin lenkille ja sitten lähdin heti perään yksinäni rullaluistelemaan noin 12km lenkin. Sitten Annin kanssa rannalle ja ennen auringosta nauttimista käytiin vielä heittämässä lenkki Ahvenistonjärven ympäri, noin puoli tuntia siinä taisi mennä..Ja sitten oli tosiaan vuorossa sitä ihanaakin ihanampaa auringon ottoa.
Tänään aamu alkoi taas lenkillä Fionan kanssa ja seuraavaksi lenkki Annin kanssa järven ympäri ja sitten taas aurinkoa!
Nyt istun äidin takapihalla ja kirjottelen samalla kun nautin auringosta. Vettä menee ja paljon sillä täytyy myöntää että onhan täällä aika hemmetin lämpönen... Tunnin päästä pitäis suunnistaa tankotanssi tunnille, ensimmäistä kertaa täällä Hämeenlinnassa, My Flow on paikan nimi.. saas nähdä mitä siitä tulee, kauhulla odotan. Kerron siitä sit mielelläni lisää kun oon siellä käyny. Ruusut ja risut. :D
Tänään kun olin aamulla lenkillä Fionan kanssa siinä kahdeksan maissa, shortsit jalassa, toppi päällä, ponnari päässä heiluen ja nilkkapainot lisäpainoa antaen nilkoissa totesin itsekseni että on tää elämä vaan hienoa kun sen oikein oivaltaa. ;) Täällä Hämeenlinnassa on ollut niin upee olla, luonto on lähellä, ystävät, perhe.. kukaan tai mikään ei hallitse mua ja mun omia ajatuksia. Kukaan ei o latistamassa mun fiilistä ja saan elää ja nauttia jokaisesta hetkestä just sillä tavalla kun mä itse haluan.. On se vaan niin et tietynlainen vapaus tekee ihmisestä onnellisen. Jos ihminen yritetään vangita, niin ei kai sitä kukaan oo vangittuna oikeesti aidosti onnellinen. Vapaudella en tarkota sitä että olisin parisuhteita vastaan tai että suhteessa saa pettää. Pettäminen on väärin ja parisuhteet on hieno asia, jos parisuhteessa on kaks ihmistä jotka arvostaa toisiaan yhtäpaljon ja jotka ymmärtää että kummallakin on samat oikeudet olla onnellinen ja "vapaa". Vapaalla tarkoitan nyt siis sitä että kummallakin on oltava samanlainen oikeus omiin unelmiin ja niiden toteuttamiseen ja kummankin tulisi silloin tukea toista niissä hetkissä samoin tavoin. Toinen ei voi viedä toiselta oikeutta ystäviin tai harrastuksiin ja käyttää itse aikaansa niihin. Kummankin täytyy saada harrastaa, tehdä töitä, tavata ystäviä. Mutta loppujen lopuksi kun totakin alkaa pohtia pidemmälle niin luottamus kysymyksiä nuo taitaa olla. Toiseen täytyy luottaa. Kauheeta, miten mä aloin puhuun parisuhteesta kun puhuin siitä että täällä on hyvä olla.. ?
No ehkä mä olen täällä ymmärtäny sen että on parempi olla yksin kun elää suhteessa jossa elät ns vankina toisen elämässä vailla omaa elämää. Vaikka no tavallaan se oli kai ihan mun oma valinta, tai näin mulle ainakin yritti joku uskotella. :D No se siitä, ehkä tästä aiheesta joskus lisää..
Täällä Hämeenlinnassa on ollut myös hienoa se että on tavannut kaikkia vanhoja tuttuja ja tottakai tavannut myös uusia ihmisiä. Juhannuksena esimerkiks tapasin yhden aivan mielettömän vahvan ja rohkean tytön, joka sai mut kyynelehtimään ja miettimään sitä kuinka kiittämättömiä ihmiset osaavatkaan olla kaikesta siitä mitä niillä on. Kuinka me ihmiset aina jaksetaan valittaa siitä mikä on huonosti muistamatta niitä monia asioita jotka on hienosti. Tästä tytöstä aion kirjottaa kokonaan uuden tekstin tässä lähipäivinä. :)
Ainiin! Ja tulipa taas uusi tankotanssi keikkakin.. Lauantaina lähden Haapamäelle messuille esiintymään. JEEJEE!!
Jeps, no huomenna tosiaan ohjelmassa taas sitten kovaa treeniä ja aurinkoa! Mutta nyt tosiaan ei muutakun TREENAAMAAN! Vaatteet niskaan ja menoks, tangolle pyörimään ja roikkumaan. Palaan asioihin myöhemmin!
Nauttikaahan auringosta! :P
Viimeviikko meni tosiaan alkuun kommelluksien parissa mutta loppu viikko sujukin hyvin. Juhannuksena olin kaveri porukan kanssa hattulassa, itsehän olin "lapsenvahtina" ja kuskina, eli kattomassa että kaverit selviää humalansa kanssa trampoliinilla ja saunassa hengissä. :) Lauantaina tehtiin yks tatuointikin ja sunnuntai menikin leppoisasti Veeran kanssa rannalla. :)
Maanantai aamu alko lenkillä koirani Fionan kanssa, alkupäivän otin takapihalla aurinkoa Annin kanssa ja neljän aikaan lähdettiin Veeran kanssa rullaluistelemaan. Empäs muistanu kuinka hienoo sekin on. Ylämäessä luisteleminen tuntuu mielettömän upeelta kun tuntee kuinka lihakset sykkii ja kasvaa. :D
Tiistaina lähdin ensin ennen aamu kahdeksaa Fionan kanssa puolen tunnin lenkille ja sitten lähdin heti perään yksinäni rullaluistelemaan noin 12km lenkin. Sitten Annin kanssa rannalle ja ennen auringosta nauttimista käytiin vielä heittämässä lenkki Ahvenistonjärven ympäri, noin puoli tuntia siinä taisi mennä..Ja sitten oli tosiaan vuorossa sitä ihanaakin ihanampaa auringon ottoa.
Tänään aamu alkoi taas lenkillä Fionan kanssa ja seuraavaksi lenkki Annin kanssa järven ympäri ja sitten taas aurinkoa!
Nyt istun äidin takapihalla ja kirjottelen samalla kun nautin auringosta. Vettä menee ja paljon sillä täytyy myöntää että onhan täällä aika hemmetin lämpönen... Tunnin päästä pitäis suunnistaa tankotanssi tunnille, ensimmäistä kertaa täällä Hämeenlinnassa, My Flow on paikan nimi.. saas nähdä mitä siitä tulee, kauhulla odotan. Kerron siitä sit mielelläni lisää kun oon siellä käyny. Ruusut ja risut. :D
Tänään kun olin aamulla lenkillä Fionan kanssa siinä kahdeksan maissa, shortsit jalassa, toppi päällä, ponnari päässä heiluen ja nilkkapainot lisäpainoa antaen nilkoissa totesin itsekseni että on tää elämä vaan hienoa kun sen oikein oivaltaa. ;) Täällä Hämeenlinnassa on ollut niin upee olla, luonto on lähellä, ystävät, perhe.. kukaan tai mikään ei hallitse mua ja mun omia ajatuksia. Kukaan ei o latistamassa mun fiilistä ja saan elää ja nauttia jokaisesta hetkestä just sillä tavalla kun mä itse haluan.. On se vaan niin et tietynlainen vapaus tekee ihmisestä onnellisen. Jos ihminen yritetään vangita, niin ei kai sitä kukaan oo vangittuna oikeesti aidosti onnellinen. Vapaudella en tarkota sitä että olisin parisuhteita vastaan tai että suhteessa saa pettää. Pettäminen on väärin ja parisuhteet on hieno asia, jos parisuhteessa on kaks ihmistä jotka arvostaa toisiaan yhtäpaljon ja jotka ymmärtää että kummallakin on samat oikeudet olla onnellinen ja "vapaa". Vapaalla tarkoitan nyt siis sitä että kummallakin on oltava samanlainen oikeus omiin unelmiin ja niiden toteuttamiseen ja kummankin tulisi silloin tukea toista niissä hetkissä samoin tavoin. Toinen ei voi viedä toiselta oikeutta ystäviin tai harrastuksiin ja käyttää itse aikaansa niihin. Kummankin täytyy saada harrastaa, tehdä töitä, tavata ystäviä. Mutta loppujen lopuksi kun totakin alkaa pohtia pidemmälle niin luottamus kysymyksiä nuo taitaa olla. Toiseen täytyy luottaa. Kauheeta, miten mä aloin puhuun parisuhteesta kun puhuin siitä että täällä on hyvä olla.. ?
No ehkä mä olen täällä ymmärtäny sen että on parempi olla yksin kun elää suhteessa jossa elät ns vankina toisen elämässä vailla omaa elämää. Vaikka no tavallaan se oli kai ihan mun oma valinta, tai näin mulle ainakin yritti joku uskotella. :D No se siitä, ehkä tästä aiheesta joskus lisää..
Täällä Hämeenlinnassa on ollut myös hienoa se että on tavannut kaikkia vanhoja tuttuja ja tottakai tavannut myös uusia ihmisiä. Juhannuksena esimerkiks tapasin yhden aivan mielettömän vahvan ja rohkean tytön, joka sai mut kyynelehtimään ja miettimään sitä kuinka kiittämättömiä ihmiset osaavatkaan olla kaikesta siitä mitä niillä on. Kuinka me ihmiset aina jaksetaan valittaa siitä mikä on huonosti muistamatta niitä monia asioita jotka on hienosti. Tästä tytöstä aion kirjottaa kokonaan uuden tekstin tässä lähipäivinä. :)
Ainiin! Ja tulipa taas uusi tankotanssi keikkakin.. Lauantaina lähden Haapamäelle messuille esiintymään. JEEJEE!!
Jeps, no huomenna tosiaan ohjelmassa taas sitten kovaa treeniä ja aurinkoa! Mutta nyt tosiaan ei muutakun TREENAAMAAN! Vaatteet niskaan ja menoks, tangolle pyörimään ja roikkumaan. Palaan asioihin myöhemmin!
Nauttikaahan auringosta! :P
torstai 23. kesäkuuta 2011
Kömmähdysten sarja.. loppu hyvin kaikki hyvin?
Alotetaan nyt siitä mihin jäätiinkin, eli maanantain keikkaan. Keikka meni ihan mielettömän mageesti, muutamia muuttujia oli matkalla mutta se teki kaikesta vaan hauskaa. Keikan oli siis tarkoitus olla tankotanssi keikka Tampere-talolla lasialan suurtapahtumassa, vieraina noin 200 ulkomaalaista lasialan suurmiesta ja naista. Pari päivää ennen keikkaa järjestäjä ilmoittaa että lavalla ei ole kohtaa johon tangon saa kiinnitettyä, ei siis kiinteää kattoa tai palkkeja. Selvitän asiaa ja löydän Tampereelta tankotanssisalin joka vuokraa lavallista tankoaan jota ei tarvitse saada lattian ja katon väliin kiinni, ainoa ongelma oli että se piti noutaa tiettynä aikana ja kukaan ei päässyt sitä noutamaan. No sovimme järjestäjän kanssa että esiinnyn ilman tankoa, tanssia ja akrobatiaa. Paikalla minun pitäisi olla siinä puolen yön maissa ja keikkaan menisi noin tunti jos esiintyisin muutamankin kerran.
Maanantaina noin kello 7 ystäväni Mikko joka oli lupautunut kuskiksi soittaa että hänen kaverillaan oli hajonnut auto ja kaverin pitäisi päästä hakemaan toinen auto Espoosta että pääsee töihin seuraavana aamuna. Niinpä Mikko tuli hakemaan mut kyytiinsä, nappasin mukaan meikit, esiintymisvaatteet eli hameen, topin ja hotpantsit hameen alle, ipod on ehdoton jotta saan musiikkia ja sitten matka alkoi. Mikon kaveri oli tyytyväinen päästessään hakemaan auton Espoosta ja noin kello 21 lähdettiin ajelemaan takasin päin. Matka meni höpötellessä ja meikatessa.
Siinä noin 23.30 oltiin Tampere-talolla ja etsin tapahtuman järjestäjän joka ilmoitti että aikaa ei ole paljon ja ajatteli että tanssisin bändin soittaessa, noh asiakkaan toive on laki ja sitten sovellettiin. En tiennyt mitä biisejä bändi soittaisi mutta bändin jäsenet sanoivat että tuttuja covereita tulossa ja että esitys alkaa 5min kuluttua. Jalat alle ja juoksujalkaa autoon hakemaan vaatteet, pari jalan heittoa, lantion pyöritystä, käden pyöräytystä ja hitusen selälle venytystä ja sitten se oli menoa. Neljä biisiä ja hullua tanssimista, onneksi biisit oli jokseenkin tuttuja niin improvisointi oli helppoa, tanssia ja akrobatiaa sekaisin ja yleisö tykkäsi, niin miehet kuin naisetkin.
Täytyy sanoa että kyllä oli hieno fiilis, 200 kansainvälistä vierasta katsoi ihaillen kun tanssahtelin menemään, flirttailin yleisölle niinkuin kunnon esiintyjän kuuluu ja heittäydyin hommaan täysillä mukaan.
Kun show oli ohi sain paljon kiitosta yleisöltä, kuvia ihmisten piti tottakai saada ja noin yhdeksän kymmenestä kysyi oonko suomalainen. :D Se oli hauskaa se. Hienointa oli kuulla että ihmiset tykkäs ja kun sen itsekkin näki että ihmiset tykkäs niin tuli mieletön fiilis. Muistupa taas mieleen kuinka paljon esiintymistä rakastan. :)
Muuten viikko Hämeenlinnassa alkoi kömmähdysten sarjalla. Maanantai aamuna piti aloittaa työt ja luulin ettei pikkuveljen pyörä ole lukossa varastossa, no olihan se, avain on veljellä mukana ja vara-avain pitäisi olla mutta viittä avainta kokeiltuani selvisi että eipä ole. Seuraava vaihtoehto on pikkuveljen skootteri, sen avaimet on pöydällä ja veli ei sitä tarvitse kun on töissä autolla. No en tietenkään osannut enää skootteria käynnistää polkemalla kun onhan niistä ajoista o aikaa. Päätän siis mennä bussilla, joka juuttuu tietyön takia olevaan ruuhkaan ja myöhästyn noin puoli tuntia. Hieno suoritus ensimmäisenä työpäivänä.
Tiistaina aamualkoi sillä että lähdin koiran kanssa lenkille ja kun sen ulina yltyi niin kiirehdin ulos ovesta huomaamatta että taskusta puuttuu kännykkä ja avaimet. Eihän siinä muuten mitään mutta työt alkaa kahden tunnin päästä. Töppöstä toisen eteen ja kohti äidin työpaikkaa eli sairaalaa. Sairaalan edustalla koira kiinni tolppaan ja juoksujalkaa neuvontaan ettei Fiona ehdi kauan ulkona rähistä ja neuvonnasta puhelu äidille. Vihdoin äiti tuo avaimet ja pyörittelee päätään mun huonon muistin takia, no niin pyörittelin itsekkin kun tajusin heti oven kiinni lyötyäni että nyt tais unohtua kaikki olennainen. Vihdoin selivittiin Fionan kanssa kotiin tunnin lenkin jälkeen ja sitten äkkiä aamiaista ja skootterin käynnistykseen. Arvatkaapa vaan sainko sitä vieläkään käyntiin? EN! No nyt pikkuveli oli kilttinä poikana jättänyt pyörän avaimen pöydälle ja polkaisin pyörällä keskustaan enkä myöhästynyt kun vaan 10minuuttia.
Illalla veli sai sitten kunnian auttaa siskoaan ja opettaa miten se skootteri käynnistyy ja selvisipä että olin kääntänyt avaimen väärään suuntaan ja eihän se skootteri käynnisty kun ei ole virrat päällä. Siinä riitti sitten nauramista veljelle, itselleni sekä äidille ja muutamalla kaverillekkin.
Eilen ja tänään onkin selvitty jo kömmähdyksittä, ajoissa töihin ja on ollut muutenkin tosi mukavaa. Eilisen työpäivän päätteeksi menin syömään kavereideni Veskun ja Mäksän kanssa. Veskulla ja Mäksällä oli veressä muutakin kuin punasoluja, verihiutaleita ja valkosoluja nimittäin alkoholia, olipa ainakin hulvatonta seuraa. Illalla suunnattiin Bar Hannibaliin katsomaan stripparia ja oli kyllä kaikin puolin mukava ilta. Pojat jatkoi vielä Night Lifeen mutta itse skippasin sen osion ja pidin muuten vaan hauskaa ja totuttelin elämään Hämeenlinnassa. :D
Kokonaisuutena jos ei kömmähdyksiä lasketa niin on ollut tosi mukavaa viettää aikaa kavereiden kanssa, käydä keikalla, töissä, aamuisin lenkkeillä koiran kanssa ja siihen päälle tehdä vielä muutakin treeniä. Nyt odottelen kuivia kelejä että pääsee rullaluistelemaan ja Hämeenlinnan tankotanssitunnitkin täytyy testata, tosin epäilyttää opetuksen taso mutta eihän sitä voi tietää ellei käy kokeilemassa.
Nyt istuskelen äidin keittiönpöydän ääressä, sadepisarat ropisevat terassin kattoon ja koira nukkuu jalkojeni juuressa. Äsken luin hieman uusinta Cosmoa, olihan se pakko ostaa heti kun se ilmestyi kaupan hyllyyn. Mielenkiintoisia aiheita ettenkö sanoisi, esimerkiksi se millaista elämän pitäisi olla 25 vuotiaana. Saapa nähdä missä sitä itse silloin on. Nyt en todellakaan osaa edes aavistaa missä voisin silloin olla, aika näyttää. ;) Unelmia saa olla, pitääkin olla ja niitä saa tavoitella, mutta koskaan ei voi tietää minne tie vie tai miten tie muuttuu valintojen myötä. Tosin osittain uskon että meille jokaiselle on jo jokin suunnitelma ja elämä ohjailee meitä oikeaan suuntaan, "sattumien" (jotka ovat oikeasti kohtaloa) kautta erilaisiin hetkiin joista taas seuraavat tapahtumat johtavat seuraaviin ja kohti sitä oikeaa päämäärää joka meille on suunniteltu.
Oletteko koskaan miettineet miksi myöhästyitte bussista? Oliko syynä se että herätyskellosta loppui patterit, tai kännykän herätyskello ei syystä tai toisesta herättänyt? Kenties syynä oli se että sotkit aamiaisella paitasii ja jouduit vaihtamaan sen ja sopivan paidan valitsemisessa kesti hetki ja bussi meni naamasi edestä? Entä jos et olisi myöhästynyt siitä bussista? Olisitko tavannut uuden ihmisen bussissa tai törmännyt uuteen ihmiseen kadulla, olisitko joutunut onnettomuuteen.. Olisitko, olisitko, olisitko tätä voisi jatkaa ikuisuuden. Pointti on se että en usko sattumiin, uskon kohtaloon ja siihen että meille jokaiselle on täällä jokin tarkoitus emme vain ehkä tiedä sitä vielä. Joku taas saattaa hyvinkin aikaisin jo tietää oman suuntansa ja joidenkin täytyy etsiä itseään ja tietään hetki. Se tiellä pysyminen saattaa olla hankalaa mutta sitten kohtalo ohjaa meitä merkeillä siihen suuntaan johon on tarkoitus kulkea.
No jokainen uskoo mihin haluaa, sitä en voi kenenkään puolesta päättää. Tämä on se mihin uskon. Uskon myös että jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa elämäänsä, kohtalo ei siis mielestäni tarkoita sitä että ihminen on tarkoitettu elämään köyhyydessä tai kurjuudessa. Jokainen voi valita jääkö esim huonoon työhön josta ei pidä vai tekeekö jotain mistä pitää, jääkö parisuhteeseen jossa ei ole onnellinen vai onko omillaan ja antaa mahdollisuuden maailman muille hienouksille. Jokainen voi päättää missä asuu ja keiden kanssa viettää aikaansa. Voit siis itse päättää elätkö elämäsi kuten muut olettavat vai kuten haluat!
Siks sanonkin että "Elä unelmaasi!!"
Tästä kaikesta saa hyvän aasin sillan siihen mun huimaan suunitelmaan mitä aion kesän jälkeen, mutta ehkä siirrän siitä aiheesta höpöttämistä vielä hetken. Se liittyy Unelmiin, siihen että tekee mitä haluaa ja mikä tuntuu itsestä hyvältä. Siinä ei välttämättä ole yhtään mitään järkeä mutta mä oon aina elänyt tunteiden mukaan, harvemmin teen päätöksiä sen mukaan mitä järki sanelee.
Kuuntelen sydäntäni aika tarkkaan, mutta muistan myös kysyä itseltäni että mikä olisi järkevää ja yritän sitten pohtia mitä teen.. Suurimmassa osassa asioissa lopullinen päätös tapahtuu sen mukaan mitä sydän sanoo mutta joskus.. joskus on pakko toimia järjen mukaan vaikkei se tuntuisikaan hyvältä sillä hetkellä. Sellaisiakin päätöksiä on tullut tehtyä. Mutta haluan uskoa että ne päätökset ovat olleet oikeita, jos eivät niin aika näyttää sen ja tulen kohtaamaan asiat uudestaan tulevaisuudessa!
Noh nyt lopettelen tältä päivältä ja koitan saada käsiini materiaalia maanantain keikasta ja niistä tankotanssikeikoista että voin lisäillä kuviakin.. Kuvien saaminen ihmisiltä vaan on yleensä niin kamalan hankalaa. Mistähän sekin johtuu..
Hyvää Juhannusta kaikille!! :)
ADIOS!
Maanantaina noin kello 7 ystäväni Mikko joka oli lupautunut kuskiksi soittaa että hänen kaverillaan oli hajonnut auto ja kaverin pitäisi päästä hakemaan toinen auto Espoosta että pääsee töihin seuraavana aamuna. Niinpä Mikko tuli hakemaan mut kyytiinsä, nappasin mukaan meikit, esiintymisvaatteet eli hameen, topin ja hotpantsit hameen alle, ipod on ehdoton jotta saan musiikkia ja sitten matka alkoi. Mikon kaveri oli tyytyväinen päästessään hakemaan auton Espoosta ja noin kello 21 lähdettiin ajelemaan takasin päin. Matka meni höpötellessä ja meikatessa.
Siinä noin 23.30 oltiin Tampere-talolla ja etsin tapahtuman järjestäjän joka ilmoitti että aikaa ei ole paljon ja ajatteli että tanssisin bändin soittaessa, noh asiakkaan toive on laki ja sitten sovellettiin. En tiennyt mitä biisejä bändi soittaisi mutta bändin jäsenet sanoivat että tuttuja covereita tulossa ja että esitys alkaa 5min kuluttua. Jalat alle ja juoksujalkaa autoon hakemaan vaatteet, pari jalan heittoa, lantion pyöritystä, käden pyöräytystä ja hitusen selälle venytystä ja sitten se oli menoa. Neljä biisiä ja hullua tanssimista, onneksi biisit oli jokseenkin tuttuja niin improvisointi oli helppoa, tanssia ja akrobatiaa sekaisin ja yleisö tykkäsi, niin miehet kuin naisetkin.
Täytyy sanoa että kyllä oli hieno fiilis, 200 kansainvälistä vierasta katsoi ihaillen kun tanssahtelin menemään, flirttailin yleisölle niinkuin kunnon esiintyjän kuuluu ja heittäydyin hommaan täysillä mukaan.
Kun show oli ohi sain paljon kiitosta yleisöltä, kuvia ihmisten piti tottakai saada ja noin yhdeksän kymmenestä kysyi oonko suomalainen. :D Se oli hauskaa se. Hienointa oli kuulla että ihmiset tykkäs ja kun sen itsekkin näki että ihmiset tykkäs niin tuli mieletön fiilis. Muistupa taas mieleen kuinka paljon esiintymistä rakastan. :)
Muuten viikko Hämeenlinnassa alkoi kömmähdysten sarjalla. Maanantai aamuna piti aloittaa työt ja luulin ettei pikkuveljen pyörä ole lukossa varastossa, no olihan se, avain on veljellä mukana ja vara-avain pitäisi olla mutta viittä avainta kokeiltuani selvisi että eipä ole. Seuraava vaihtoehto on pikkuveljen skootteri, sen avaimet on pöydällä ja veli ei sitä tarvitse kun on töissä autolla. No en tietenkään osannut enää skootteria käynnistää polkemalla kun onhan niistä ajoista o aikaa. Päätän siis mennä bussilla, joka juuttuu tietyön takia olevaan ruuhkaan ja myöhästyn noin puoli tuntia. Hieno suoritus ensimmäisenä työpäivänä.
Tiistaina aamualkoi sillä että lähdin koiran kanssa lenkille ja kun sen ulina yltyi niin kiirehdin ulos ovesta huomaamatta että taskusta puuttuu kännykkä ja avaimet. Eihän siinä muuten mitään mutta työt alkaa kahden tunnin päästä. Töppöstä toisen eteen ja kohti äidin työpaikkaa eli sairaalaa. Sairaalan edustalla koira kiinni tolppaan ja juoksujalkaa neuvontaan ettei Fiona ehdi kauan ulkona rähistä ja neuvonnasta puhelu äidille. Vihdoin äiti tuo avaimet ja pyörittelee päätään mun huonon muistin takia, no niin pyörittelin itsekkin kun tajusin heti oven kiinni lyötyäni että nyt tais unohtua kaikki olennainen. Vihdoin selivittiin Fionan kanssa kotiin tunnin lenkin jälkeen ja sitten äkkiä aamiaista ja skootterin käynnistykseen. Arvatkaapa vaan sainko sitä vieläkään käyntiin? EN! No nyt pikkuveli oli kilttinä poikana jättänyt pyörän avaimen pöydälle ja polkaisin pyörällä keskustaan enkä myöhästynyt kun vaan 10minuuttia.
Illalla veli sai sitten kunnian auttaa siskoaan ja opettaa miten se skootteri käynnistyy ja selvisipä että olin kääntänyt avaimen väärään suuntaan ja eihän se skootteri käynnisty kun ei ole virrat päällä. Siinä riitti sitten nauramista veljelle, itselleni sekä äidille ja muutamalla kaverillekkin.
Eilen ja tänään onkin selvitty jo kömmähdyksittä, ajoissa töihin ja on ollut muutenkin tosi mukavaa. Eilisen työpäivän päätteeksi menin syömään kavereideni Veskun ja Mäksän kanssa. Veskulla ja Mäksällä oli veressä muutakin kuin punasoluja, verihiutaleita ja valkosoluja nimittäin alkoholia, olipa ainakin hulvatonta seuraa. Illalla suunnattiin Bar Hannibaliin katsomaan stripparia ja oli kyllä kaikin puolin mukava ilta. Pojat jatkoi vielä Night Lifeen mutta itse skippasin sen osion ja pidin muuten vaan hauskaa ja totuttelin elämään Hämeenlinnassa. :D
Kokonaisuutena jos ei kömmähdyksiä lasketa niin on ollut tosi mukavaa viettää aikaa kavereiden kanssa, käydä keikalla, töissä, aamuisin lenkkeillä koiran kanssa ja siihen päälle tehdä vielä muutakin treeniä. Nyt odottelen kuivia kelejä että pääsee rullaluistelemaan ja Hämeenlinnan tankotanssitunnitkin täytyy testata, tosin epäilyttää opetuksen taso mutta eihän sitä voi tietää ellei käy kokeilemassa.
Nyt istuskelen äidin keittiönpöydän ääressä, sadepisarat ropisevat terassin kattoon ja koira nukkuu jalkojeni juuressa. Äsken luin hieman uusinta Cosmoa, olihan se pakko ostaa heti kun se ilmestyi kaupan hyllyyn. Mielenkiintoisia aiheita ettenkö sanoisi, esimerkiksi se millaista elämän pitäisi olla 25 vuotiaana. Saapa nähdä missä sitä itse silloin on. Nyt en todellakaan osaa edes aavistaa missä voisin silloin olla, aika näyttää. ;) Unelmia saa olla, pitääkin olla ja niitä saa tavoitella, mutta koskaan ei voi tietää minne tie vie tai miten tie muuttuu valintojen myötä. Tosin osittain uskon että meille jokaiselle on jo jokin suunnitelma ja elämä ohjailee meitä oikeaan suuntaan, "sattumien" (jotka ovat oikeasti kohtaloa) kautta erilaisiin hetkiin joista taas seuraavat tapahtumat johtavat seuraaviin ja kohti sitä oikeaa päämäärää joka meille on suunniteltu.
Oletteko koskaan miettineet miksi myöhästyitte bussista? Oliko syynä se että herätyskellosta loppui patterit, tai kännykän herätyskello ei syystä tai toisesta herättänyt? Kenties syynä oli se että sotkit aamiaisella paitasii ja jouduit vaihtamaan sen ja sopivan paidan valitsemisessa kesti hetki ja bussi meni naamasi edestä? Entä jos et olisi myöhästynyt siitä bussista? Olisitko tavannut uuden ihmisen bussissa tai törmännyt uuteen ihmiseen kadulla, olisitko joutunut onnettomuuteen.. Olisitko, olisitko, olisitko tätä voisi jatkaa ikuisuuden. Pointti on se että en usko sattumiin, uskon kohtaloon ja siihen että meille jokaiselle on täällä jokin tarkoitus emme vain ehkä tiedä sitä vielä. Joku taas saattaa hyvinkin aikaisin jo tietää oman suuntansa ja joidenkin täytyy etsiä itseään ja tietään hetki. Se tiellä pysyminen saattaa olla hankalaa mutta sitten kohtalo ohjaa meitä merkeillä siihen suuntaan johon on tarkoitus kulkea.
No jokainen uskoo mihin haluaa, sitä en voi kenenkään puolesta päättää. Tämä on se mihin uskon. Uskon myös että jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa elämäänsä, kohtalo ei siis mielestäni tarkoita sitä että ihminen on tarkoitettu elämään köyhyydessä tai kurjuudessa. Jokainen voi valita jääkö esim huonoon työhön josta ei pidä vai tekeekö jotain mistä pitää, jääkö parisuhteeseen jossa ei ole onnellinen vai onko omillaan ja antaa mahdollisuuden maailman muille hienouksille. Jokainen voi päättää missä asuu ja keiden kanssa viettää aikaansa. Voit siis itse päättää elätkö elämäsi kuten muut olettavat vai kuten haluat!
Siks sanonkin että "Elä unelmaasi!!"
Tästä kaikesta saa hyvän aasin sillan siihen mun huimaan suunitelmaan mitä aion kesän jälkeen, mutta ehkä siirrän siitä aiheesta höpöttämistä vielä hetken. Se liittyy Unelmiin, siihen että tekee mitä haluaa ja mikä tuntuu itsestä hyvältä. Siinä ei välttämättä ole yhtään mitään järkeä mutta mä oon aina elänyt tunteiden mukaan, harvemmin teen päätöksiä sen mukaan mitä järki sanelee.
Kuuntelen sydäntäni aika tarkkaan, mutta muistan myös kysyä itseltäni että mikä olisi järkevää ja yritän sitten pohtia mitä teen.. Suurimmassa osassa asioissa lopullinen päätös tapahtuu sen mukaan mitä sydän sanoo mutta joskus.. joskus on pakko toimia järjen mukaan vaikkei se tuntuisikaan hyvältä sillä hetkellä. Sellaisiakin päätöksiä on tullut tehtyä. Mutta haluan uskoa että ne päätökset ovat olleet oikeita, jos eivät niin aika näyttää sen ja tulen kohtaamaan asiat uudestaan tulevaisuudessa!
Noh nyt lopettelen tältä päivältä ja koitan saada käsiini materiaalia maanantain keikasta ja niistä tankotanssikeikoista että voin lisäillä kuviakin.. Kuvien saaminen ihmisiltä vaan on yleensä niin kamalan hankalaa. Mistähän sekin johtuu..
Hyvää Juhannusta kaikille!! :)
ADIOS!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)