VIDEOITA :)

Nyt sain viimein ladattua tankotanssivideoita. :) JEJEEE!! Youtubesta löytyy siis Tanjaspassion on käyttis mutta tässä nyt ne linkit niihin videoihin. VIDEO 1 ja VIDEO 2

Nää videot on siis kuvattu Haapamäellä 2.7 :) Eli se kuuluisa hyvin hikinen reissu! Toivottavasti tykkäätte. :)

kuski, lapsenvahti, tyttöystävä ja mitä vielä? :D

Jaha mistähän sitä nyt alottais sitten. Viime viikko menikin taas treenatessa. Yllättävää sinänsä. Keskiviikkona rullaluistelin Turenkiin, tulihan siitä noin 20km matkaa ja siellä sit vietin aikaa ystävän kanssa.. Sitten päätettiin lähtee veneilemään, ja ai että oli nättiä. Turengista veneiltiin Parolaan, Mierolan silta kahvilaan poikkeemaan. Välissä pysähdyttiin Hotelli Vaakunan terassille kahville ja mun oli pakko päästä vessaan kun olin lipittänyt muutamia litroja taas vettä rullaluistelun aikana ja sen jälkeen. Lähtipä painoakin kivasti keskiviikon aikana 1,5kg, nestettähän se oli suurimaks osaks mutta lähtipä kumminkin.

Torstaina kävin taas Hämeenlinnan Night Lifessa selvinpäin, mutta hauskaa oli. Tanssittiin ja höpöteltiin ja ulkona kun oltiin niin saatiin hyvät naurut kun multa ja mun tummaihoiselta ystävältä Zeriltä tuli pariskunta kysymään " anteeks ootteko te kauan ollu Suomessa? Kuunneltiin että puhutte sujuvaa Suomea." Siihen sit vastattiin että ollaanhan me täällä se noin 20 vuotta asuttu ja oltu. No eipä ollut ainut kerta viimeviikolla kun mua luullaan ulkomaalaiseks. Lauantaina jonotin automaatille ja mun edessä oli kaks tyttöä jotka puhu keskenään suomea, mun lompakko tippui maahan ja kolikot levis pitkin katua ja toinen tytöistä sit kyykisty keräämään niitä ja kysyi "Can I help you?" Nousin ylös, tyttö ojensi kolikot mun käteen ja katsoin tyttöä silmiin sanoen "kiitti" siinä meni tyttö sit hiljaseks ja hymyillen poistui paikalta. No mutta joo tosiaan torstai päättyi sit siihen että kokosin äidin takapihalle telttaa aamulla viiden aikaan ettei tarvinut mennä herättämään koko perhettä.

Viikonloppu menikin taas kuskina ja "lapsen vahtina". Perjantaina olin ensin kavereiden työmaalla käymässä, suurimmaks osaks vaan paistattelin auringossa siellä mutta sitten leikin siivoojaa kun siivosin katolta heitettyjä huopia pihamaalta yhteen pinoon. Sitten kiipeilin tikkailla viemässä pojille kulmarautoja ja vesipulloja, jossain vaiheessa yritin leikkiä hoitsuakin kun joku pässeistä astu naulaan, jalkaa olis pitäny desinfioida yms mutta miehet??
No myöhemmin sitten baarissa pomppimisen jälkee pari näistä samaisista kavereista meinas hukkua lasten kahluu-altaaseen heti kun en ollut vahtimassa vaan nukkumassa. Yks sai veren myrkytyksen kädestä olleesta haavasta kun lillui siellä altaassa. Yritin kai muutamaan otteeseen sanoa että se haava pitäis putsata ja laittaa siihen joku side ja suoja kun siellä altaassa lilluu mutta eihän miehet mitään usko.
Täytyy sanoa että on se kuskina ja "lapsenvahtina" oleminen rankkaa, sunnuntaina olin todella väsynyt, simahdin sohvalle hetkeks siinä yhdeksän maissa ja sitten piti lähteä vielä hakemaan yhtä ystävää Valkeakoskelta. Perjantaina olin vienyt sen Aitooseen ja sunnuntaina ne sitten porukalla veneili sieltä pois päin, osa porukasta jäi Valkeakoskelle vielä jatkaamaan niin pitihän tyttö hakea sieltä sitten kotiin. Kun pääsin reissusta kotiin pystytin taas teltan takapihalle ja kömmin sinne nukkumaan. Oli kiva aamulla herätä auringon paisteeseen ja siihen kun koira ulisee teltan ulkopuolella. Raikas ilma ja auringon paiste, mikä sen parempi tapa herätä.
Maanantaina toivottelin Zerille onnea armeijaan ja surin kun ei nähdäkkään hetkeen.. Maanantai-iltana menin taas telttaan nukkumaan, yöllä heräsin kuumuuteen ja kuuntelin kun sataa. Sateen ropinaan oli mukava nukahtaa.

Eilen päätettiin Veeran kanssa lähteä ajamaan Tampereelle yllättämään Marie. Yllättäminen onnistui mukavasti ja raahasinkin tytöt sitten leffaan katsomaan Cameron Diazin tähdittämään Bad Teacher- leffaa kun mulla on vielä jäljellä Finnkinon työajoilta leffalippuja. Leffan jälkeen istuttiin muutama tunti Passionin terassilla nauttimassa jäävettä ja kahvia ja höpöttelemässä niitä näitä. Kellon lähestyessä seitsemää lähdettiin Veeran kanssa ajelemaan kotia kohti. Enää eilen en viitsinyt mennä telttaan nukkumaan, äiti oli korjannut teltan saunaan kuivumaan kun Hämeenlinnassa oli satanut helkutisti vettä sillä välin kun itse olin Tampereella.

Tänään aamulla lähdin koiran kanssa joka aamuiselle lenkille, lenkin jälkeen tein niin hurjan lihaskunto treenin että oksensin ennenkuin olin syönytkään. Ja kun aloitin aamiaisen syönnin, eli siis mansikka-activiaa, maitorahkaa, proteiini jauhetta ja mustikoita sekaisin, en ollut kerennyt kun pari lusikallista suuhuni lappaamaan kun juoksin taas jo vessaan oksentamaan senkin vähäisen ruoan ja treenin aikana juodut vedet. No oksentamisen päätyttyä sain syötyä loppuun, ja sitten olikin vuorossa pienet päikkärit. Koira valvotti yöllä haukkumalla unissaan ja välillä vähän vähemmän unissaan kun rakas pikkuveljeni suvaitsi saapua kotiin ties koska, olin liian väsynyt katsoakseni kelloa silloin.
Päikkäreiden jälkeen lähdin hakemaan kaupasta parsaa, herkkusieniä, sipulia ja proteiini juomaa. Sitten paistoin kanafileitä, parsaa, sipulia ja sieniä mulle ja äidille ruoaksi, ruoka nautittiin terassilla auringossa. Terassilla sitten oonkin loikoillut siitä asti, juoden vettä ja nauttien auringosta, en varmaan oo tarpeeks ruskea vielä niin täytyy ottaa vielä vähän lisää aurinkoa. ;) Täytyy seuraavan tekstin yhteyteen liittää joku kuva tästä rusketuksesta.
Täytyisi saada niitä kuvia kinuttua Klasultakin viikon takaiselta tankotanssikeikalta jotta sais niitä vihdoin lisäiltyä. Ja keikka videokin pitäisi saada ladattua koneelle ja vähän pätkittyä niin voisi senkin julkaista, ei viitsi kokonaisena laittaa tänne kun lataaminen vie sillon tällä mun koneella ja netillä ikuisuuden. :D

Loppu viikon ohjelmassa onkin sitten pirusti lisää treeniä ja auringon ottoa jos säät sallii. Ens viikolla kun on ainakin yhdet kuvaukset Jyväskylässä, luultavasti yhdet Helsingissä ja mahdollisesti yös täällä Hämeenlinnassa. Perjantaina saatan piipahtaa syömässä kuvaaja ystävän kanssa jonka kanssa on kuvattu ekaa kertaa kun olin vielä ihan pikkuinen teinityttö, vuonna 2007 taidettiin kuvailla täällä Hämeenlinnassa.
Saas nähdä oonko viikonloppuna sitten taas kuskin roolissa ja "lapsenvahtina" mutta en aio itseäni ihan loppuun kuluttaa kun sunnuntai onkiin sitten jännä päivä. Meen Parolannumelle tyttöystäväpäivään :D hauskaa ja jännää. Satun tietämään että tyttöystävä päivässä olis aivan täyttää kakkaa jos sitä tyttöä ei siellä olis joten lupauduin sitten Zerin seuralaiseksi. Mä taidan olla tällänen yleinen pelastava enkeli, millon kuskaan ihmisiä aitooseen, millon toimin ryyppykuskina, hoitsuna, lapsenvahtina ja juu mitähän kaikkea sitä vielä joutuu tekemään.. vaikka no, mielelläni mä tän kaiken teen. Oon tällänen äiti hahmo? :D

Nyt koitan pohtia nukkuisinko tänään teltassa vai en? No jos sä näyttää hyvältä, miksipä ei? Eipä tarvitse kuunnella jos koira haukkuu keskellä yötä joten saisi nukkua ihan rauhassa. Illasta vois olla vielä ainakin pyöräily lenkin vuoro. :) Aah nyt toi aurinko tuli taas esiin tuolta pilven takaa, taidankin siis heittää mahalteen tohon tuolille ja nauttia kesästä! On tää kesä vaan hienoa aikaa, oonpa onnellisempi kun aikoihin. En osaa kyllä nyt just sanoa koska ois viimeks ollu näin hyvä olla kun nyt on ollu lähiaikoina koko ajan.. jaa a.. No eipä sillä kai niin väliä kunhan nyt on hyvä olla!!
Juu mutta nyt tosiaan läppäri kiinni ja nauttimaan! Ciao. :)

Kiitos.

Tää asia on nyt ollu Juhannuksesta asti mulla mielessä ja nyt viikonlopun jälkeen tuli vaan entistä enemmän sellanen fiilis että tästä on avauduttava.
Ihmiset.. Siis mikä ihmisiä vaivaa? Ihmiset on niin hemmetin kiittämättömiä. Ihmiset ei osaa arvostaa sitä mitä niillä on vaan valittaa koko ajan jostain. Toiset valittaa vaan jostain pikku asioista kuten, kuinka nyt on asiat huonosti kun parturi leikkas hiukset huonosti ja väärän värisetkin tuli. Tai että auto hajos, telkkari hajos, läppäri ei toimi.. Toiset taas ei valita vaan yhdestä asiasta vaan valittaa että koko elämä kusee ja jotkut vajoo valittamisessa niinkin alas että puhuu ääneen siitä kuinka ois ollu kiva jäädä edellisyönä humalassa auton alle ja kuolla pois. Anteeks kielen käyttöni mut mitä helvettiä?

Tapasin Juhannuksena tytön josta mainitsin yhdessä tekstissä aiemmin, se tyttö sai mut miettiin näitä asioita. Se tyttö ja sen tytön tarina sai mut kyyneliin sillon Juhannuksena ja no en varmaan ollu ainoa jonka silmät kostui.

Tyttö kertoi että kun hän syntyi sanottiin ettei hän tule koskaan kävelemään. Nyt tyttö on käynyt olikohan 16sta leikkauksessa ja taas on yksi suuri leikkaus tulossa. Nyt tyttö kävelee. Tytön kävely näyttää siltä että jalka on kipeä tai että siinä on jotain vikaa, mutta tyttö kävelee eikä anna jalan haitata elämää. Tyttö käy töissä, viettää aikaa kavereiden kanssa, tytöllä on poikaystävä ja tytöstä näkee että hän nauttii elämästään. Tyttö kertoi tarinaansa meille koska eräs meistä uskaltautui kysymään varovasti että mikä jalkaa vaivaa. Tyttö ei vaivautunut asiasta vaan sanoi että on hienoa että kysyttiin koska ei halua että ihmiset vain tuijottaa ja pohtii asiaa itsekseen. Tyttö kertoi että leikkaukset on olleet rankkoja mutta hän on aina jaksanut uskoa että leikkaukset auttavat ja että jonain päivänä hän vielä kävelee.
Läheiset ovat olleet tytön tukena, läheiset ja tyttö itse ovat jaksaneet uskoa ja toivoa ja rakastaa niin paljon että tyttö todellakin kävelee nykyään ja se on mielestäni uskomatonta. Tälläinen asia todistaa mun mielestä sen että ihmeitä voi tapahtua ja sen että kun tarpeeksi uskoo asioihin ne tapahtuvat. Kun matkassa on usko, toivo ja rakkaus mikään ei voi pysäyttää meitä.

Tytön tarina saa pohtimaan että mikä meitä ihmisiä vaivaa kun emme osaa olla onnellisia joka päiväisistä pienistä asioista? Miksi pidämme kaikkea mitä meillä on itsestään selvyytenä?
Jos nyt ei juuri löydy kaapista sitä kivaa paitaa minkä haluaisi pukea päälle, tai jos auto on hajonnut, auton akku on loppu, tai jos ulkona sataa niin mitäs sitten? Me olemme elossa, me olemme terveitä, meillä on asunnot, perheet, ystävät, työpaikat, koulu.. Jos työpaikka ei miellytä, etsi uusi. Jos et tykkää käydä koulua, lopeta se koulu ja mieti mitä haluat oikeasti tehdä. Jos et ole tyytyväinen esimerkiksi syömis tottumuksiisi ja fyysiseen kuntoosi, lopeta se paskan syöminen ja lähde lenkille. Ei ne asiat valittamalla parane, eikä varsinkaan sillä että jatkat asioiden tekemistä samoin kuin ennenkin. Ja kaikista pahinta on valittaa ja samaan aikaan tehdä kaikki ne kamalat asiat joihin olet tyytymätön yhä uudestaan ja uudestaan.
Onhan se omien rutiinejen ja tapojen, työpaika tai koulun vaihtaminen pelottavaa mutta sitten se on tehty ja voit alkaa tekemään asioita joita oikeasti haluat elämässäsi tehdä.
Kun valitamme näistä asioista emme muista että elämässä on paljon hyviäkin asoita joista saamme olla kiitollisia. Meille on annettu liikaa kaikkea joten emme enää osaa iloita pienistä asioista.Välillä emme osaa iloita isommistakaan asioista.

Tuo tyttö Juhannuksena ei valittanut mistään. Miksi? Tuo tyttö tietää ettää jokainen hänen astumansa askel on suuri siunaus ja lahja. Hän tietää että hänen oli määrä istua pyörätuolissa koko elämänsä mutta nyt hän kävelee ja elää normaalia elämää. Voisinpa tytön olemuksesta päätellä että hän hiljaa sisällään joka aamu kiittää siitä että saa nousta sängystä seisomaan ja kävellä itse aamiaiselle. Hän varmasti huomaa ulkona upean kesäisen tuoksun ja nauttii auringon säteistä ihollaan. Hän varmasti jopa nauttii siitäkin kun sukat kastuvat märällä sateisella ilmalla, hänhän kävelee itse omilla jaloillaan. Vaikka hän kävelisikin sateessa tai lätäkössä, hän kävelee. Kun kuuntelin tytön tarinaa en voinut olla miettimättä kuinka urhea hän on. Mietin myös kuinka onnekas hän on, tavallaan. Hän osaa iloita ja olla onnellinen, hän osaa olla kiitollinen.

Ottakaamme siis jokainen oppia tästä ja kiittäkäämme hiljaa mielessämme seuraavan kerran kun nousemme sängystä omille jaloillemme, kun astumme itse omin jaloin seuraavan kerran ulos asunnosta. Kiittäkäämme siitä että näemme, tunnemme, haistamme ja kuulemme, osaamme puhua..Kiittäkäämme siitä että meillä on perhe ja asunnot. Kiittäkäämme ihanista ystävistämme ja jokaisesta hetkistä heidän kanssaan. Kiittäkäämme siitä että me olemme.Olkaamme onnellisia jokaisesta hetkestä.

Kiitos.

Tankotanssia, hikeä ja tunteita.

Alotetaan nyt vaikka siitä tankotanssitunnista My Flowlla.. No kauniisti jos haluaisin kuvailla tunnin kulkua niin sanoisin että huomasi että ollaan Hämeenlinnassa.. ton kauniimmin sitä ei voi kuvailla. Mut sit jos oikeesti puutun enemmänkin asiaan niin mä olen sitä mieltä että kyllä opettajan pitäisi osata opetettavat asiat kunnolla. Pitäisi olla paljon tasoa jolla opettaa ylempänä ja liikkeiden nimien ei pitäisi heittää koko ajan pahasti ohitse. No mutta sainpahan treenailla omiani kun toiset miettivät miten tehdään vaihto vesimiehestä skorppiooniin jalan taivutus eteen ja vaihto vaaka skorppioniin ja tullaan alas.. Ja liikkeiden nimethän oli sitten luokkaa "puoli skorpiooni". Ei tehny kertaakaan mieli avata suuta ja kehottaa tarkistamaan liikkeiden nimiä.. tai ehdottaa josko voisin näyttää liikkeet jotka ei näy ohjaajalta sujuvan.. No hillitsin itseni ja treenasin tyytyväisenä reiteni mustelmille ja kokeilin liikkeitä joita en ollut vielä koskaan saanut sujumaan ja ai että olin tyytyväinen kun ne sujui vähän pidemmän tauon jälkeen!!

Viime viikko meni muuten kivasti, paljon lenkkeilyä, rullaluistelua ja aurinkoa! Ystävien kanssa hengailu kuuluu tietenkin asiaan. Perjantaina olin kuskina kavereille ja käytiin yhden Miran mökillä Renkajärven rannalla.. Siellä oli niin nättiä ja upeeta! Hyvää seuraa, uimista ja saunomista ja tietysti grilliruokaa.. ja toisille myös alkoholia. Monestakin syystä voisin sanoa että oli ehkä elämäni yks parhaimmista illoista. Olin niin onnellinen että melkein itkua tihrustin terassilla katsellessani auringon laskeutumista horisonttiin ja taivaan kauniiden värejen heijastumista kirkkaan ja tyynen järven pintaan.

Lauantaina aamusta lähdin äidin ja koiran kanssa ajamaan kohti Haapamäkeä. Siellä oli markkinat ja minulla oli siellä kolme tankotanssi showta. Kuuman ja pitkän ajomatkan päätyttyä kokosimme kiireellä tangon ja hyppäsin heti lavalle. Ensimmäinen show ei alkanut kovin vahvasti mutta saatiinpahan komediaakin ohjemistoon kun keskeytin shown ja huutelin pyyhettä että saan pyyhittyä tangon ja itseni hiestä.. Pyyhkimis hetken jälkeen jatkoin showta ja se meni niin hyvin kun hikisillä käsillä voi olettaa tankotanssin menevän.
Ennen seuraavaa showta pyyhin tangon kunnolla desinfiointi aineella, pesin käteni ja hieroin niihinkin desinfiointi ainetta ja tottakai grippiä joka estää hikoamista ja show meni todella hienosti.
Viimeinen show oli vasta illalla eli toisen ja kolmannen välissä oli useampia tunteja aikaa. Sain syötyä kunnolla samoin kuin äitini joka oli hyvin tyytyväinen että lähti reissuun mukaan. Näkipä minut ensimmäistä kertaa tangolla ja saimme viettää kokonaisen päivän yhdessä joka onkin harvinaista herkkua.
Viimeinen show meni myös hyvin vaikka olinkin jo aika väsynyt. Kun esitykset oli ohi laitettiin tanko kasaan ja lähdettiin ajamaan kotia kohti.
Kotiin saavuttiin yhden aikaan yöllä ja lähdin poikkeamaan baarissa kavereiden kanssa. Ensin menin käymään Sirkuksessa ja siis no miten sen nyt sanoisi, mä en vaan kai enää niin tykkää käydä baareissa.No hyvässä seurassa ja virkeenä se on kivaa ja tavallaan rentouttavaa sillon tällön. Mutta sen jälkeen kun on nukkunut edellis yönä noin 2h sitten ajanut kuumassa autossa noin 4h, rehkinyt tangolla kolme showta ja ajanut jälleen 4h ei oo ehkä kaikista hehkein ja virkein fiilis. :D Sirkuksesta menin Night Lifeen moikkaamaan muita kavereita ja siellä sitten menikin aamu kuuteen asti.. tai no Night Lifen pihalla meni aamu kuuteen asti, Night Lifessä vain neljään kun meidät tultiin häätämään pihalle.:) Hah no mut oli hauska ilta kunnes muistin että pitää herätä kymmeneltä ja lähteä ajamaan Poriin.

Sunnuntaina siis heräsin kello 10, puin päälle nappasin laukun ja pari pulloa vettä ja ajoin hakemaan Veeran kyytiin. Sitten ABC:n kautta kohti Poria jossa Veeralla oli messuilla Pitsimissi esittely. Siellä meni pari tuntia ja päästiin lähtemään takaisin kohti Hämeenlinnaa, tosin Tampereen kautta koska piti paluttaa lainassa ollut lavallinen tanko. Reissu Poriin Veeran kanssa oli ihan mielettömän ihana, saatiin höpöttää ja nauraa ja puhua oikeesti myös tärkeistäkin asioista.. Syvällisiä keskusteluja parisuhteista ja luottamuksesta, mustasukkaisuudesta, miehistä, naisista ja no kaikesta muustakin.
Taisinpa mainita siitäkin että itse oon päättänyt että en enää jaksa leikkiä mitään tyhmiä leikkejä. En jaksa enää ainuttakaan irtosuhdetta, parin viikon hulluttelua tai muuta sellasta. Kun seuraavan kerran "sekaannun" mieheen haluun sit myös pysyä sen miehen kanssa. En siis ala pelleilemään kenenkään kanssa ellen oo tosissani.. Siinähän vaan satuttaa itsensä ja mahdollisesti myös toistakin osapuolta sattuu. Eli mielummin oon ihan yksinäni ja vietän aikaa itsekseni, treenaan, luen ja muuta sellasta ja nautin ystävien seurasta kun käyn viettämässä yön sillon tällön jossain. Ei vaan oo mun juttu. Mä haluun jonkun johon voin luottaa ja jonka kanssa viettää aikaa, jakaa mun elämän ja mun asioita, jonkun joka haluaa jakaa oman elämänsä mun kanssa, jonkun jonka kanssa hullutella, sekoilla, leikkiä ja olla vaan just minä itse. :) Jonkun jonka ansiosta mun elämässä on niitä hetkiä että voin katsoa terassilta horisonttiin ja tuntea niin suurta onnellisuutta että kyynel vierähtää poskelle.
Tänään nukuin pitkään ja nyt jo väsyttää taas ja hyvä niin, saa taas rytmin kohdalleen. Huomenna aamulla ajattelin herätä taas aikasin ja lenkittää koiran jonka jälkeen on taas vuorossa rullaluistelua jos säät vaan sallii.

Nyt yritän kirjottaa vielä muutaman tekstin mutta uusien otsikoiden alle niin pysyy sitten joku järkikin näissä teksteissä. :D